16., 20. ja 23.2





Torstaina kaverini oli mukava tallilla ja kokeili Elliä. Tamma näytti todella kivalta ja yhteistyö sujui hyvin, neiti taisi saada taas uuden fanin. Toki eihän noin ihanaan hevoseen voi olla ihastumatta :)
Pitäisi minunkin varmaan taas pitkästä aikaa käydä valvovan silmän alla ratsastamassa, rupean olemaan melkoisen puskaantunut ratsastaja.
Itse tyydyin ottamaan jälleen vähän rennommin, joten riisuttiin suitset pois päästä ja kierrettiin kenttää ympäri kaulanarun kanssa. Elli toimi kivasti, vaikka tuttuun tapaan laukkojen jälkeen ei meinannut enää meidän kummankaan keskittymiskyky riittää hiomaan asioita paremmiksi :)


















Sunnuntaina tehtiin kahden muun ratsukon kanssa noin puolentoista tunnin maastolenkki. Elli oli reipas ja innoissaan, sekä kulki rohkeasti jonon ensimmäisenä, vaikka vastaan tuli välillä kaikkea Ellin mielestä jännittävää. Ravailtiin sen verran mitä pystyttiin ja saatiin yksi laukkapätkäkin otettua. Siitä tamma vetikin kierroksia ihan kunnolla ja oli ihan innoissaan :) Tiedättehän sen, kun hevonen koittaa nelistää eteenpäin, mutta kun sitä ei päästä, muuttuu meno sellaiseksi hassuksi tikittäväksi tasajaloin pompuiksi. Elli pysyi kuitenkin hienosti käsissä, vaikka menohaluja oli paljon! Askel oli reipas ja pitkä, varsinkin kotiinpäin mennessä, joten jouduttiin välillä ihan pysähtymään ettei kaverit jääneet liian pitkälle jälkeen. Lähempänä tallia Elli oli sitten saanut ilmeisesti energiansa purettua, kun se rupesi rauhoittumaan niin, että perässä tullut kaverikin käveli nopeampaa.

Hiihtoloman aikana ehdin käydä Enskaakin moikkaamassa, kuin myös Enskan tallikaveria.


9.2

Viimekertoina Ellin kanssa ollaan otettu hyvin rauhallisesti, lähinnä kävelty kaulanarun kanssa kentällä ja harjoiteltu väistöjä, sekä joitain kertoja maastoiltu lyhyehköjä lenkkejä.
Pidempi rauhallinen jakso on alkanut näkymään Ellin energisyydessä ja nyt viimeisimmällä kerralla jouduin laittamaan tamman oikeasti vähän työskentelemäänkin, ettei se sinkoillut oman mielensä mukaan. Ratsastin kentällä ilman satulaa, tehtiin paljon aivojumppaa ja yritin parhaani mukaan saada tamman huomion itseeni, eikä mahdollisesti putoaviin lumiin tai muihin olemattomiin mörköihin.
Elli toimikin sitten todella kivasti, otti kaikki avut hyvin vastaan ja lopussa malttoi jo rentoutuakkin.
Pieni jännittyneisyys taisi lopulta tehdä Ellistä vain entistä keskittyneemmän ja mukavan ratsastaa. :)

 Pitkän etsinnän jälkeen Elli lopulta löysi kentältä kohdan, jossa oli erittäin hyvä ja mukavaa piehtaroida. :)