Uusi sivu

Oman hevosen omistaminen on opettanut minulle paljon. Paljon enemmän kuin osasin edes kuvitella voivani oppia ja loppupeleissä olen oppinut vasta murto-osan kaikesta siitä, mitä oppia voi.

Kaikista tärkein asia minkä olen oppinut on kaikkien opittujen asioiden kyseenalaistaminen. Liian helposti ajatellaan meille opetettujen asioiden olevan se oikea vaihtoehto, jolloin tämä oppi kulkee sukupolvelta toiselle, eikä muutosta tule.
Olen halunnut laajentaa tietämystäni ja tutustua syvällisesti uudenlaisiin tapoihin hevosen hoidossa, jota kautta moni asia on muuttunut. Näistä selkeimpinä esimerkkeinä on ymmärrys kengättömyyden eduista, sekä kuolaimettomien suitsien käytöstä, kuin myös hevosen asuinympäristön tärkeydestä.

Hevonen on sopeutuva eläin. Suoraan sanottuna helvetin sopeutuva eläin, joka sopeutuu monenlaisiin ratkaisuihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asioita voisi tehdä vielä paremmin, kun siihen useimmiten resursseja kuitenkin on. Pohjimmiltaan hevonen on kuitenkin lajinsa mukainen eläin, joten miksi yrittää tehdä siitä jotain muuta.

Olen tehnyt virheitä Ellin kanssa. Niitä ei pidä liikaa pelätä, niitä sattuu kaikille ja niistä oppii kun ne ymmärtää. Hyvin pitkään olen kulkenut linjalla -näin asiat on aina tehty- ja vasta viime vuosina tutustunut asioihin syvällisemmin. Tervetuloa siis uudenlainen ajattelumalli ja avarampi katsahdus erilaisiin asioihin. Yhtä ainoaa oikeaa mallia ei hevosten kanssa toimimisessa ole ja on jokaisen omasta eettisestä ajatusmaailmasta kiinni, mitä haluaa hevoselleen tarjota.

Cavallo simple boots kokemuksia



Ellillä on ollut nyt jo hyvän aikaa käytössä Cavallon Simple Bootsit. On siis aika jakaa kokemuksia näistä tossuista, Useampi viikko sitten tehtiin tamman kanssa kolmen tunnin maasto, jossa pohjat olivat välillä aika extremeä ja loppumatkasta hevonen alkoikin sitten könkkäämään, syynä tossut. Nastat olivat painuneet yhdessä jalassa pohjan läpi ja toisesta löytyi kiviä. Nastat näistä kengättömille suunnatuista tossuista painuvat muutenkin helposti lävitse, joten kannattaa välttää niiden käyttämistä kovilla alustoilla (asfaltti ja soratiet) ja luottaa vaan tossujen pohjanmuotoilun antamaan pitoon sulakeleillä.

Elli jäi kengättömäksi suurinpiirtein vuosi sitten. Kaviot vuoltiin, mitattiin ohjeiden mukaan ja ostettiin tossut. Koko 5 eteen ja 4 taakse. Tossuihin totuttelu sujui hyvin, mutta kovin paljoon ei mennyt aikaa, että nahka venyi käytössä ja aikaisemmin sopivat tossut muuttuivat liian isoiksi. Myös kavioiden kehittyessä kengitetyistä kengättömäksi, niiden sopiva koko vähän muuttui. Yritettiin alkuun paikkailla tilannetta pohjallisten lisäämisellä ja erilaisilla säärystimillä, mutta pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että monot tippuivat jalasta kesken kaiken, pahimmillaan jopa suoralla kävellessä. Oli siis pakko vaihtaa koko 4 eteen ja ostaa takasiin kolmoset. Vitoskoon toinen tossu hajosi kun se aikansa oli pudonnut jalasta. Tossuja ostaessa kannattaa siis huomioida, että nämä oikeasti venyvät käytössä jonkin verran.

Alkuun oli myös ongelmia tossujen puhdistamisen kanssa. Nahka lähti homehtumaan todella herkästi, mutta mutakelit pakottivat niitä puhdistamaan. Tilanne rauhoittui kun saatiin parempi säilytyspaikka niille. Myös tossujen sisään kertyy todella helposti kiviä ja hiekkaa, vaikka ollaan käytetty säärtystinten lisäksi tavallisia putseja tossun päällä. Märkänä painoa kertyy selkeästi lisää, mutta alareunan pienet aukot päästävät veden pikkuhiljaa pois.

Tarrat näissä bootseissa menevät huonoiksi myös melko nopeasti. Tarrojen ompeleet repeävät ja päällistarrat aukeavat kesken lenkin. Se ei onneksi kuitenkaan vaikuta paljoon jalassa pysymiseen.

Pidon kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, ovat toimineet joka kelillä. Tossut ovat meillä käytössä kuitenkin ainoastaan kun on pakko, elikkä liukkailla, sekä maastoillessa.

Nyt elättelen mielessäni toiveita jostain toisesta tossumallista. Nämä varmasti toimivat hyvin jos ratsastaa pelkästään suht. kovalla pohjalla, mutta me tarvitsemme myös lumessa, mudassa ja metikössä rämpimiseen sopivat monot.


Kesäloma

Hups. Niin se aika vierähtää ja mitään päivitystä ei ole jaksanut kirjoittaa. Mutta nyt alkoi kesäloma ja voi heittää kaikki kiireet ja stressit hetkeksi aikaa sivummalle ja nauttia siitä että on ihan kamalan paljon vain aikaa! Koulun osalta tämän kevään työharjoittelun suoritin tallilla, jossa kävi asiakkaita myös vammaisratsastuksen ja ratsastusterapian parissa. Ne hetket olivat kivoja kun sai olla asiakkaiden kanssa, mutta ehdottomasti suurin osa ajasta meni tallitöihin. Aina löytyi jostain lantaa mitä kerätä pois. Tällä kertaa oppimisen näkökulmasta harjoittelupaikan valinta ei siis osunut ihan nappiin, mutta hepat sentään olivat hirmusöpöjä ja kivoja.

Elli on vaihtanut kesäkarvaan ja kesä tuntuu olevan muutenkin ötököitä myöten alkanut. Mitään isoja helteitä ei tietenkään vielä ole ollut, mutta talvi joka tapauksessa väistyi ja saatiin vähän lämpöä. Ellin kanssa treenatessa ollaan otettu pikkuhiljaa puomeja ja esteitä enempi mukaan ja palailtu pitkästä aikaa hyppyjen pariin. Ensimmäinen hyppykerta talven jälkeen meni niin, että kentällä oli yksi minimini ristikko ja tamma keräsi siitä ihan hirmuisesti virtaa, eikä ainakaan ollut puutetta esteelle imemisestä. Haettiin sellaista rauhallista vauhtia pääty-ympyrällä ennen ristikolle menemistä ja Elli teki jotain ihme pikku hyppyloikkia (ei tamman tapaista) kun olisi niin hirmuisesti halunnut jo esteelle. :D Hassu vauhtimummo!
Nykyään Elli malttaa jo hienosti kuunnella, vaikka kentällä olisikin puomeja tai esteitä. Hyppääminen Ellillä on ihan superia, se vaikuttaa juuri sellaiselta hevoselta, jonka kanssa voisi vain tykittää pienemmistä luokista voitot kotiin leikiten, mikäli ikää olisi vähän vähempi. Tamman kanssa tärkeintä on olla tekemättä itse liikaa ja vain rauhoitella sopivasti menoa, hän kyllä hoitaa hyppäämisen.

Kesän suunnitelmissa olisi tehdä joku päivä Ellin kanssa vähän pidempi vaellus eväineen ja lepotaukoineen. Jää nähtäväksi toteutuuko tuo ollenkaan. :)




Pitkästä aikaa..

..vähän blogipäivitystä.
Viimeviikkoina on tullut käytyä ahkerasti tallilla. Ellin lisäksi olen nyt muutaman kuukauden liikuttanut yhtä lämppäriruunaa, joka asustelee Ellin vanhalla kotitallilla. Tämän ihanan symppis ruunan kohdalla on pyritty kunnon kohottamiseen ja ratsuna kehittymiseen. Hevosella on ravitausta, joten se tarvitsee vielä paljon tukea ratsastajalta suoriutuakseen perusratsastuksesta, mutta on kyllä todella selkeästi kehittynyt kokoajan.

Ellin kanssa ollaan puuhailtu kaikenlaista, eli maastoiltu, menty pellolla, kentällä, satulalla ja ilman, sekä käyty välillä tunneillakin. Kenkien putoilu on tuottanut vähän päänvaivaa, mutta onneksi kesä lähestyy. Talvikarvakin on ruvennut jo harvenemaan!
Ensi viikolla saan nauttia hiihtolomasta, mikä todennäköisesti tarkoittaa taas vain lisää tallillakäyntiä. Ei sitä voisi olla parempaa tapaa kuluttaa aikaansa, kuin hevosten parissa.










 

JouluElli

Vauhtia niin paljon, että huivi tippui







Valitettavasti lumisade pilasi kuvien laatua, eikä maahan ollut satanut vielä ihan riittävästi lunta kunnollisen talvifiiliksen syntyyn. Ellillä oli kuitenkin hurjan kivaa ja se on tärkeintä. :) Ehkä myöhemmin saadaan vielä lumisempia kuvia.

Ellin uusi koti!

Elli piehtaroinnin jälkeen
Kuun alussa oli Ellin muuttopäivä. Vanhalta tallilta siivottiin paikat kuntoon, pakattiin, siistittiin Elli ja laitettiin koppiin, sekä huristeltiin uudelle tallille.
Ensikohtaaminen uuden heppakaverin kanssa meni vähän kurjasti, kun Elli potkaisi sitä, mutta muuten tamma käyttäytyi oikein järkevästi uudessa paikassa.
Uusi asumus piti olla siis pihatto, mutta koska hepoista ei kavereita tullutkaan, joutui Elli siirtymään ulkokarsinan asukkaksi. Tallilla on kaksi kenttää, hyväpohjainen rata alueen ympäri, sekä siistit tilat. Saadaan jopa lämmintä vettä :D

Muuttoa seuraavana päivänä kävin moikkaamassa Elliä ja tamma oli vielä varsin pörheänä ja ihmeissään uusista maisemista. Ratsastin puoli tuntia kentällä ilman satulaa ja sen jälkeen lähdettiin kiertämään rataa pari kertaa. Toisella kierroksella tyhmänä ajattelin, että kokeillaanpas ottaa pätkä rauhallista laukkaa. No, laukka oli kaikkea muuta kuin rauhallista, kun Elli pinkaisi menemään ja minä koitin pysytellä ilman satulaa kyydissä. Yhteen mutkaan tultiin sitten hieman liian lujaa ja Elli entisenä kenttäheppana päätti hypätä ojan yli mielummin kuin kääntyä. Onneksi ei käynyt mitenkään, enkä ollut kertaakaan edes lähellä putoamista, joten selvisin säikähdyksellä ja tamman innokkuudelle nauramisella. Oma mokanihan se oli kun en ruvennut ajoissa jarruttamaan vauhtia :D
Tämän rallittelun jälkeen mentiin vielä hetkeksi takaisin kentälle rauhoittelemaan tilannetta, vähän ravailtiin, käveltiin ja tasattiin hengitystä.
Kentällä ja radalla ollaan myös muutenkin tässä reilun viikon aikana paljon pyöritty, sekä kuolaimilla, että kuolaimettomilla, satulalla ja ilman. Tammalla on ollut paljon virtaa ja innostusta, mutta se on tapansa mukaan käyttäytynyt silti hyvin ja kuuliaisesti.
Tasan viikon päästä muutosta kävin katselemassa Ellin kanssa vähän uusia maastoja, tehden noin puolentoistatunnin lenkin. Monet reittiyritykset päätyivät umpikujaan, mutta tulipahan rämmittyä ties millaisissa metiköissä ja maastoissa ettimässä kelvollisia reittejä. Ensi kerralla pitänee lähteä jotain toista tietä tutkimaan. :)


Tallin ympäri kiertävää rataa

Uusia maisemia









Auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahtasataa

Vihdoin ja viimein latasin kännykkääni sports trackerin ja otin sen kaveriksi maastolenkille. Kierreltiin paljon lähimaastoissa, sekä käväistiin myös vähän pidemmällä, saaden kulumaan 1h 18min reissuumme. Elli oli varsin pirtsakka ja ihan hassun innoissaan ravi- ja laukkapätkillä. Se ei olisi juurikaan malttanut odottaa, vaan keräsi itsensä pakettiin kun en päästänyt sitä juoksemaan oman mielensä mukaan. Mentiin välillä piaffea, laukkaväistöjä, sekä niin koottua laukkaa, että siitä olisi saanut vaikka piruetit tehtyä.
Ja sitten kun mentiin niin silloin tosiaan mentiin. Sports trackerin mukaan koko reissun maksiminopeus oli 56,1 km/h, eli ihan hullun kovaa vaikkei mitään pitkiä laukkasuoria maastoista löydykkään. Luottaakko tuohon nyt sitten vai ei, sitä en tiedä. Kuulostaa ihan mahdottoman nopealta, vaikka Elli usein lähteekin varsin räjähtävästi liikkeelle. Muuten keskinopeus oli 7 km/h ja matkaa kertyi 9,13 kilometriä.
Maaston jälkeen käväistiin vielä noin. kymmenen minuuttia kentällä, ottaen yhdet laukat kumpaankin suuntaan, sekä loppuravit.

Talvi lähenee, mutta Elli on ihana

Torstai




Lauantai
Lauantaina oli noin muuten aivan ihana ilma, mutta ihan kamalan kylmä.. Lähdettiin siitä huolimatta Ellin kanssa pitkälle maastolenkille villasukkien ja villapaidan tukemina. Koko reissuun meni noin 2,5 tuntia ja ehdittiin juuri ja juuri takaisin ennen kuin tuli pimeää. Lähdettiin tutkimaan ratsastuspolkujen vihreää reittiä ja sieltä löytyikin aivan ihanaa polkua, joilla päästiin ravailemaan vähän pidempiäkin pätkiä, sekä myös vähäsen kiipeilemään.
Päädyttiin sitten lopulta reitin loppuun asti ja jatkettiin vielä vähän pidemmälle matkaa, koska en millään malttanut olla käymättä Apen (entinen vuokrahevonen) vanhan tallin kulmilla. Törmättiin mm. ihanaan issikka(?) varsaan, sekä myös vanhaan tuttuun minishettikseen, jota tosin Elli tuntui pelkäävän kamalasti :D 
Elli oli reippaana ja innoissaan koko lenkin ajan. Yhdessä vaiheessa askel rupesi hidastumaan vähän ja luulin jo, että tammalta loppuu kunto, mutta olin kyllä väärässä. Kevyet laukka-avut, vähän kysyen haluaisiko Elli ja sitten taas mentiin ilman että ehti kissaa sanoa. On se ihana tamma :) Hikikin sille tuli kun piti niin into piukeena olla.
Lenkin jälkeen hengailin Ellin kanssa ja odottelin että kello on riittävästi iltatallin tekoon. Tamma sai pienen varaslähdön heinille, kun sen vaikutti niin nälkäiseltä, heh. Oli ihan äärettömän rentouttavaa istuskella Ellin karsinassa ja kuunnella kun se parhaansa mukaan hamusi heiniä heinäverkon sisältä. Kaikki oli jotenkin todella hyvin!



Sunnuntai
Sunnuntaina olin vasta illalla tallilla, vähän ennen ruokintaa. Oli sumuista, pimeetä ja pientä tihkusadetta, mutta mentiin silti Ellin kanssa hetki kentällä. Jumppailtiin kevyesti noin. puol tuntia ilman satulaa ja kuolaimettomat päävehkeinä. Aluksi tamma tuntui vähän vänkyrältä,sitten sillä iski rallivaihde päälle ja yhtäkkiä kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja neiti liikkui kivasti tuntuen heti aivan erilaiselta selkään. Loppukäynneissä Elli vähän ehdotteli, josko pääsisi jo syömään ja katseli hyvin haikailevasti avonaista porttia kohtaan. Ei kuitenkaan onneksi myöhästytty heiniltä kuin noin reilu vartti :D

Tiistai
Tiistaina tehtiin Ellin kanssa vajaa puolentoista tunnin maastolenkki. Oltiin varmasti tosi katu-uskottava näky, kun mustalla hepalla oli päällään ruskeat kuolaimettomat, keltainen heijastinremmi, turkoosi satulahuopa mustalla vyöllä ja ratsastajalla likaiset nokian kumisaappaat, violetti takki, sekä takkuiset pitkät hiukset. Käytiin näin sitten vähän edustamassa lähi (maneesi)tallin nurkilla. Tarkoitus oli mennä pidemmällekkin, mutta oli niin KYLMÄ, että oli pakko kääntyä kohti kotia. Loppumatkan olinkin sitten jo täysin jäässä, eikä tuo syväjäätyminen hepottanut ihan heti kotonakaan.
Maastossa edettiin lähinnä käynnissä, mutta Elli oli melkoisen pörheänä ja yritti ehdottaa ravaamista lähes jokaisessa kohdassa jossa ollaan joskus menty kovempaa. Vissiin oli ihan tylsää vain kävellä.. :D

Maastoilua ja pomppuja

Tammalle saatiin kengät jalkaan ja ollaankin sitten suunnattu paljon maastoon. Elli on ollut tosi innoissaan ja mielissään, sekä päässyt laukkaamaan lujaa! Välillä ollaan jouduttu tekemään ihan kontrolliharjoituksia, ettei meno ole mennyt ihan holtittomaksi. Tamma kyllä siis pysyy siinä askellajissa mitä on pyydetty, mutta tempoa on helposti vähän turhan paljon.
 11. päivä lauantaina tehtiin Ellin kanssa reilun kahden tunnin maasto ja löydettiin matkan varrelta toinen entuudestaan vieras ratsukko seuraamme. Tämän lähitallin ratsukon kanssa jatkettiin sitten yhtä matkaa yksi lenkki, jonka jälkeen tiet erkanivat kohti omia tallejamme.




Maanantaina verkkailtiin maastossa ja hypättiin sen jälkeen kentällä yhtä estettä kentällä. Hyvin meni ja hauskaa oli molemmilla. :)
Kentän pienen koon vuoksi ollaan muuttamassa Ellin asuinpaikkaa Siuntioon, josta löytyy kivat tilat harrastamiseen, sekä pihatto kavereineen tammalle. Nykyiseen tallipaikkaan verrattuna matka pitenee huomattavasti ja seitsemän minuuttia muuttuu puoleen tuntiin. Onneksi matka on vain hidaste, eikä este, vaikka myönnän kyllä että harmittaa muuttaa noin kauas. Talli vaikuttaa silti niin mukavalta, että se toivon mukaan korvaa lisäkilometrit ja kulujen lisääntymiset. Löytyy ravirataa, kaksi hyvää kenttää ja maastoja, eli aikalailla kaikki mitä tarvitsee. :)

Ellikuulumisia

Ellin kanssa ollaan viimeaikoina jumppailtu vain kentällä, sillä pelto käänneettiin, eikä tammalla ole vielä monoja jalassa, että päästäisiin kunnolla maastoon. Myös yhteinen tili on saatu avattua ja nimet laitettu paperiin, eli Ellistä kolmasosa siirtyy virallisesti minulle :) Fiilikset tuoreella hevosenomistajalta ovat tietenkin iloiset, sillä Elli on maailman ihanin heppa vaikka se rupeaakin lähestymään mummo-ikää. Paljon on varmasti vielä opittavaa joistain käytännön asioista, mutta onneksi omistajaporukasta löytyy henkilö, jolle Ellin omistaminen on entuudestaan tuttua.

Aloitin myös tällä viikolla työsharjoittelussa palvelutalossa, jossa asuu tehostettua tukea tarvitsevia vanhuksia. Työporukka on mahtava ja asukkaat kaikkine harhoineen ja sairauksineen mahdottoman ihania ja mielenkiintoisia. Jokainen päivä on ollut kuin taideteos, täynnä kauniita, surullisia ja vahvoja tunteita. Työpaikkaohjaajani innostui kun kuuli Ellistä ja pääsi hänkin pitkästä aikaa heppailemaan. Pidin hänelle tuntia ja ihan yllätyin miten hauskaa neuvominen olikaan, vaikken mikään alan koulutusta tai kokemusta omaava ole. Elli oli tietenkin oma hieno itsensä, kaikkien kaveri ja mahtava tapaus. :) <3

Elli kotona

Ennen kuin Elli palasi takaisin kotiin, ehdittiin käydä kaverin kanssa taas Palmulla tunnilla. Ratsuna oli Afekt ja tunnilla tehtiin tempon ja tahdin muutoksia. Ruuna oli todella kiva ratsastaa, mutta ei siitä tunnista sen enempää, vaan siirrytään Ellin kuulumisiin!

Elli tosiaan palasi kesälaitumilta takaisin kotiin, oikein tyytyväisenä ja onnellisena heppana. Kenkiä tammalla ei vielä ole, mutta ollaan höntsäilty ilman satulaa sänkipellolla, eikä Elli ole tuntunut yhtään arkovan. Kokeiluun pääsi myös kesän aikana ostetut sidepull-suitset, elikkä kuolaimettomat päävehkeet ratsastamiseen. Ja voi vitsit miten yllätyin, kun Elli taas esitteli omaa mahtavuuttaan ja toimi kuolaimettomilla samantien ihan täydellisesti, ikäänkuin sillä olisi koko elämänsä menty kuolaimetta. Elli oli reipas oma itsensä, herkkä ja motivoitunut. Kiitokseksi jälleen kerran hyvän mielen aikaansaamisesta tamma sai kehuja ja herkkuja, sekä hengailla iltapäivän auringossa pellolla kaikessa rauhassa.















Yhden koulupäivän päätteeksi suuntasin hirveän kiireen saattelemana kotiin, kun minulle ja ystävälleni oli varattuna paritunti Palmulla. Pikaisen valmistautumisen, klo neljän ruuhkissa jonottamisten ja kiertotien valitsemisen jälkeen ehdittiin ihme kyllä ajoissa tallille ja melkein ajallaan tunnille.
Ratsukseni sain ihanan Audin ja tunnilla ratsastettiin vähän hyppäämmistä silmällä pitäen ja lopuksi hypättiinkin pikku pysty. Audi oli oma sympaattinen itsensä, ei ehkä ihan yhtä reipas kuin kesän kurssilla, mutta mukava silti.

Oli myös vihdoin aika päästää vanha kunnon Nikon D40 eläkkeelle. Ostin uudeksi "ykköskameraksi" käytetyn Nikon D5100n, johon liitin vanhan nikkorin objektiivini mukana tuulleen sigman tilalle.
Toivottavasti tästä uudesta kamerasta tulee yhtä luotettava kaveri kuin mitä D40 on ollut, ainakin se on tähän mennessä vaikuttanut oikein hyvältä.
D40 oli ensimmäinen järjestelmäkamerani ja osittain vähän jopa haikein mielin jätän sen nyt vähempään käyttöön.
Muutama uudella kameralla kuvattu otos:








 Lopuksi pieni iloinen uutinen liittyen Elliin. Kunhan tamma palaa takaisin kotitallilleen kesälaitumelta ja saadaan paperihommat tehtyä, kolmas osa Ellistä siirtyy minun omistukseeni! <3


Elliterveisiä laitsapaikalta!