Meitä oli tunnilla kahdeksan ja oli todella ahdasta. Onneksi alla oli Sakke, jonka vauhtia on helppo säädellä ja näin saada helposti pidettyä itsellään sopivasti tilaa. Teimme vähän temponmuutoksia, perus ympyrätyöskentelyä, siirtymisiä ja raviväistöjä. En saanut Sakkea yhtä hyväksi kuin viimeksi, mutta ihan siedettäväksi kuitenkin.
Laukassa ruuna pukitteli melko paljon ja vaihtoi laukkaa vääräksi ilman että siltä sitä pyysin. Oli siis vähän tällainen huonompi päivä. Selkään noustessakin meinasi tulla potkuja ja pukkeja.
5.4. Kouluratsastusta Poutalla
Haaveena oli päästä hyppäämään tänään, mutta takatalvi teki tehtävänsä ja kenttä oli ikävän märkä. Siinä sitten laiskistui niin, ettei olisi jaksanut edes paria puomia kentälle kantaa, vaan meni suosiolla jälleen kouluratsastusta.
Suurimmaksi osin ratsastin pääty-ympyrällä ja menin myös melko paljon laukkaa koko uraa pitkin pyytäen Poutaa hitusen eteenpäin. Ruuna oli perusreipas, mutta vähän väsyneen oloinen. Kulki verryttyään ihan kivasti, mutta ryhdikkäämmän muodon löytäminen oli vähän hakusessa. Annoin Poutan sitten liikkua melko pitkänä ja koitin vain välillä koota sitä vähän enemmän.
Suurimmaksi osin ratsastin pääty-ympyrällä ja menin myös melko paljon laukkaa koko uraa pitkin pyytäen Poutaa hitusen eteenpäin. Ruuna oli perusreipas, mutta vähän väsyneen oloinen. Kulki verryttyään ihan kivasti, mutta ryhdikkäämmän muodon löytäminen oli vähän hakusessa. Annoin Poutan sitten liikkua melko pitkänä ja koitin vain välillä koota sitä vähän enemmän.
Kaikki kuvat copy Annika L
1.4. Poutailua
Äitini oli mukana tallilla tutustumassa hevosten hoitoon ja ratsastukseen. Laitettiin yhdessä Pouta kuntoon, jonka jälkeen ratsastin kentällä aluksi kaikki askellajit läpi ja vähän tutkailin millainen päivä ruunalla on. Tämän jälkeen äitini nousi selkään ja pääsi kokeilemaan pysäyttämistä, liikkelle lähtöä, pieniä ravipätkiä ja ohjaamista. Pouta totteli aluksi ihan hyvin, kunnes totesi, että selässä on aloittelija ja rupesi vähän testaamaan. Ruuna yritti kovasti vaan tulla luokseni ja kääntäminen toiseen suuntaan oli vaikeaa. Muuten Pouta käyttäytyi oikein hyvin eikä turhia hötkyillyt.
Nousin sitten itse selkään ja menin vähän perus kouluratsastusta. Pouta oli reipas, mukava ja liikkui hyvin. Laukka oli jälleen melko tasapainoton, mutta nousi hyvin ja jatkui juuri niin kauan kuin halusin.
Nousin sitten itse selkään ja menin vähän perus kouluratsastusta. Pouta oli reipas, mukava ja liikkui hyvin. Laukka oli jälleen melko tasapainoton, mutta nousi hyvin ja jatkui juuri niin kauan kuin halusin.
31.3. Golfkentän teitä pitkin
Appe oli todellinen herrasmies hoidettaessa. Pahin mitä teki, oli vihainen katse, mutta muuten käyttäytyi todella asiallisesti. Lähdettiin maastoilemaan ajatuksena saada Appea vähän jumpattua, eli teimme siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja avoja. Melko pian kuitenkin kumpikin tylsistyttiin siihen ja mentiin loppumatka rennosti. Appekin rupesi etenemään paljon reippaammin kun sai pitkät ohjat.
Mentiin golfkentän teitä pitkin ja tuuli kovaa. Appea vähän hermostutti, mutta kivasti pysyi silti kuulolla, eikä tehnyt typeryyksiä. Tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että niillä olisi päässyt laukkapätkiäkin ottamaan, mutta ruunan jännittyneisyyden takia jätettiin laukkaamiset lenkin loppuun.
Tallilla harjasin Apen hyvin ja venyttelin sen kaulan, sekä jalat, ja ruuna malttoi keskittyä hienosti.
Mentiin golfkentän teitä pitkin ja tuuli kovaa. Appea vähän hermostutti, mutta kivasti pysyi silti kuulolla, eikä tehnyt typeryyksiä. Tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että niillä olisi päässyt laukkapätkiäkin ottamaan, mutta ruunan jännittyneisyyden takia jätettiin laukkaamiset lenkin loppuun.
Tallilla harjasin Apen hyvin ja venyttelin sen kaulan, sekä jalat, ja ruuna malttoi keskittyä hienosti.
30.3. Lisää kuvaamista ja onnistunut tunti Sakella
Tänään tuli todettua, että Sakesta saa myös sileällä kivasti irti, kun vaan saa sen keskittymään ja odottamaan. Teimme siirtymisiä ympyrällä niin, että siirryttiin aina pariksi askeleeksi käyntiin ja siitä raviin tai laukkaan. Laukasta käyntiin siirtymiset olivat vähän hankalia, mutta rupesivat sujumaan toistojen kautta melkein niin kuin kuuluikin. Pari raviaskelta tuli aina väkisinkin silti väliin. Laukat nousivat todella hyvin. Lisäksi teimme vähän avotaivutusta käynnissä ja ne sujuivat hyvin.
| Wilin poseeraus |
Ystäväni oli myös mukana tallilla ja saatiin kuvattua yhteensä viisi hevosta. Kuvista tuli ihan kelvollisia, vaikkakin jälleen melko harmaita. Kaikki kuvattavat käyttäytyivät hyvin, mutta poseeraaminen, paikoillaan seisominen ja jalkojen oikeaan asentoon laittaminen oli toisille hankalempaa kuin toisille. Yritys oli silti kova ja hevoset suloisia.
Valokuvaamista
Pääsin pitkästä aikaa kuvaamaan poneja ja oli kyllä hauskaa. Kerran kun valokuvaamisesta innostuu, jaksaa siitä innostua yhä uudelleen ja uudelleen. Kuvattavia poneja oli tällä erää vain kaksi, mutta kuvia tuli lähemmäs 400, eli parisataa per poni. Heh, pitäisi kai opetella pois tästä tavasta ja välillä pysähtyä ihmettelemään kesken kuvaamisen jo otettuja kuvia ja miettimään järjellä miten niitä pitäisi parantaa. Ei tulisi myöskään yhtä suuria ongelmia päättää mitkä kuvat julkaisee.
Puunattiin siis ystäväni kanssa Lyra poni ja kun pahimmat lantaläikät oltiin saatu pois ja lupa kuvauttamiselle oli myönnetty, suunnattiin pihalle. Lyran jälkeen otettiin kuvia vielä ratsastuskoulun uusimmasta tulokkaasta Ruususta, jonka sen hoitaja oli harjannut.
Molemmat ponit osasivat käyttäytyä todella hyvin, eivätkä osaltaan hankalaoittaneet kuvaamista erityisemmin. Sää sen sijaan oli harmaa, joka näkyy myös hiukan lopputuloksessa, kun en ole pahemmin kuvanmuokkaukseen jaksanut perehtyä.
Kuvaamisoperaation jälkeen yksi tallin opettajista pyysi vielä linkittämään kuvasivuni tallin facebook sivuille. Minä kilttinä tyttönä tietysti tottelin ja nyt vain toivon etteivät kaikki ihmiset pidä minua minään kamalana huomionhakuisena mainostajana, mikä aivan varmasti jonkun pieneen mieleen juolahtaa.



25.3. Kouluvääntöä Poutan kanssa
Paljon kutisevia irtokarvoja.. Pouta oli ihan turpa rullalla kun hinkkasin siitä karvoja irti ja rapsuttelin lavoista. Ruuna oli varsin rauhallisella päällä ja keskittyi lähinnä auringosta ja harjaamisesta nauttimiseen.Yön aikana oli tullut uusi lumikerros maahan ja kenttäkin oli sitten paikotellen kovin märkä. Alkukäynneissä Pouta yritti vaivihkaan väistellä lätäköitä, sillä eihän kunnon herrasmiehen sovi jalkojaan sotkea.
Aloitimme työskentelyn käynnissä tehden temponmuutoksia, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Pouta oli ihanan reipas ja reagoi suht hyvin pohkeeseen ja vielä paremmin kannukseen. Alkuverkkojen jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin vasta-asetuksia käynnissä ja ravissa kumpaankin suuntaan. Pouta suoriutui näistä varsin mallikkaasti pienten alkuongelmien jälkeen.Asetusjumpasta selviydyttyä otettiin laukkaa samaisella ympyrällä. Vasempaan kierrokseen laukka nousi muutaman kerran vääränä ja vasen laukka oli myös hieman hankalampi hallita kuin oikea. Meinasi valua ulospäin tai kaatua sisäänpäin. Vähän koitti myös painaa kädelle kun oli niin kamalan raskasta ja kyllästytti jo ihan.
Lopussa yritettiin tehdä pieni lenkki maastossa, mutta lunta oli ihan kamalasti ja se oli upottavaa, joten kovin pitkälle ei jaksattu rämpiä.
24.3. Apen aivopieru
![]() |
| Hiittisuora |
Mentiin taas kohti hiittisuoraa, joka oli harmiksemme yhtä vesilätäkköä, eikä siinä uskaltanut muutamaa ravipätkää kovempaa mennä. Hiitin jälkeen suuntasin sitten kohti uusia reittejä ja löytyi pitkä, suora ja leveä hiekkatie, jossa pääsi laukkaamaan oikein kunnon pätkän. Vauhti pysyi hyvin haluamanani, mutta käyntiin siirtyminen vaatikin sitten jo enemmän pyytämistä. Laukkapätkän ansiosta pörinät muuttuivat pärskinnäksi ja loppumatka menikin pitkälti varsin letkeästi.
Saavuimme jollekkin tielle ja pian olimmekin Espoon ratsutallin kohdalla. Oli outoa löytää "tuttu" paikka niin läheltä Gumböleä, kun en todellakaan ollut koskaan ajatellut sen siellä olevan.
Kotiinpäin mennessä ylämäen kohdalla Apelta pääsi pieni aivopieru. Olemme useimmiten laukanneet mäen ja Appe on aina, edellis kertaa lukuunottamatta, kiltisti siirtynyt käyntiin mäen päällä. En sitten viime kerrasta ollut oppinut mitään, vaan ajattelin ruunan pysähtyvän niin kuin ennenkin ja annoin sen lähteä ohjuksena eteenpäin. Reipas laukka muuttui sekunnissa kamalaksi neliksi ja tunsin vaan miten ruuna paineli menemään ilman mitään tuntumaa. Jarrutusyritykset eivät onnistuneet, vaan kiidettiin sitten seuraava alamäki ja seuraava ylämäkikin ennen kuin pidätteet menivät läpi. Olo oli vähän hölmistynyt :D
Apen hölmöilyn takia se ei sitten päässytkään vielä kotiin, vaan jatkettiin maastoilua ja testailtiin niiden jarrujen olemassaoloa. Oli kyllä todella nöyrää poikaa! Taisi hävettää sitä itseäänkin moinen käytös.
Lopulta noin kolmen tunnin jälkeen lähdöstä saavuttiin sitten takaisin tallille ja Appe sai heinänsä.
23.3. Hyppyjä Sakella
En muista milloin viimeksi olisi jäänyt näin onnistunut fiilis estetunnista tai milloin olisin hypännyt yhtä kivalla hevosella mitä Sakke on. On se ehkä vähän automaatti, mutta hyvä niin.
Hypättiin muutamaa pientä pystyä, eikä korkeutta ollut kuin maksimissaan ehkä 60cm jos sitäkään. Kaikki sujui kuitenkin niin helposti ja hyvin; pääsin joka kerta mukaan hyppyyn, tasapainoni ei pahemmin horjahdellut, jokainen hyppy onnistui myös hevosen osalta hyvin ja Sakke oli reipas ja innoissaan. Tuntuma oli ihan erilainen kuin muiden hevosten kanssa hypätessä ja kerrankin sain kokea kunnollisen imun esteelle, eikä tarvinut jatkuvasti kehottaa eteenpäin. Saken innostuneisuus vaikutti ehkä eniten siihen, miksi tunti tuntui niin erityiseltä, vaikkei korkeus päätä huimannut, eivätkä harjoitukset olleet vaikeita.
Nyt haluaisin päästä vaan hyppäämään lisää ja kehittämään myös estepuolta itsessäni. Varsinkin isommilla esteillä olen hieman arka hyppääjä, sen myönnän, mutta kun alla on "automaatti" hevonen niin itsevarmuuskin kasvaa.
Innolla odotan milloin Poutan tallilla kenttä saavuttaa hyppykunnon ja pääsen kokeilemaan pomppuja myös sillä. Ponnua sillä ainakin riittää, kun se on onnistunut hyppäämään 120cm aidan ylitse tarhasta pois :)
Hypättiin muutamaa pientä pystyä, eikä korkeutta ollut kuin maksimissaan ehkä 60cm jos sitäkään. Kaikki sujui kuitenkin niin helposti ja hyvin; pääsin joka kerta mukaan hyppyyn, tasapainoni ei pahemmin horjahdellut, jokainen hyppy onnistui myös hevosen osalta hyvin ja Sakke oli reipas ja innoissaan. Tuntuma oli ihan erilainen kuin muiden hevosten kanssa hypätessä ja kerrankin sain kokea kunnollisen imun esteelle, eikä tarvinut jatkuvasti kehottaa eteenpäin. Saken innostuneisuus vaikutti ehkä eniten siihen, miksi tunti tuntui niin erityiseltä, vaikkei korkeus päätä huimannut, eivätkä harjoitukset olleet vaikeita.
Nyt haluaisin päästä vaan hyppäämään lisää ja kehittämään myös estepuolta itsessäni. Varsinkin isommilla esteillä olen hieman arka hyppääjä, sen myönnän, mutta kun alla on "automaatti" hevonen niin itsevarmuuskin kasvaa.
Innolla odotan milloin Poutan tallilla kenttä saavuttaa hyppykunnon ja pääsen kokeilemaan pomppuja myös sillä. Ponnua sillä ainakin riittää, kun se on onnistunut hyppäämään 120cm aidan ylitse tarhasta pois :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






