Tiistaina mentiin rennoin fiiliksin kentällä. Ratsastin Enskaa eteenalas, taivuttelin sitä paljon, enkä vaatinut ihmeempiä. On ihanaa kun kenttä on kokonaan sula ja hyväkuntoinen, pääsee taas treenaamaan isommassa tilassa. Laukatkin siis päästiin ottamaan koko kenttää ympäri, eikä ruunan tarvinnut tasapainoittaa itseään ihan niin kamalan jyrkille kaarteille.Loppukäynnit käytiin tekemässä maastossa.
Keskiviikkona aloitettiin reilun puolen tunnin maastoilulla. Oltiin matkalla rannalle, kun ruuna hyvin päättäväisesti lähti menemään kohti yhtä polkua. Ajattelin, että mikäs siinä, käydään katsomassa mihin se vie. Kuinka ollakkaan, hetken päästä kadotettiin polku ja päädyttiin "ei minnekkään". Ei auttanut muu kuin koittaa rämpiä suunnilleen samaa reittiä takaisin lähtöpaikkaan.
Päästyämme takaisin tutuille teille, annoin Enskan laukata yhtä pätkää muutaman kerran, niin että se sai venyttää askeltaan kunnolla. Tämän jälkeen kun ravailtiin, ruuna oli niin innoissaan, että yritti esitellä ravuriraviaan ja minä vain nauroin selässä ja koitin hillitä vauhtia.
Maastoilun jälkeen mentiin noin puoleksi tunniksi kentälle, jossa tehtiin melko paljon laukkatyöskentelyä. Käytettiin taas koko kenttää hyödyksi, tehtiin ympyröitä päädyissä ja eteenratsastusta toisella pitkällä sivulla. Lopuksi ravattiin kunnolla eteenalas ja käveltiin pitkät loppukäynnit.


