Torstaina suuntasin tallille taas aamulla ja kaikkialla tuntui olevan oikein superliukasta. Talviratsastuskengilläni en meinannut pysyä pystyssä ollenkaan, mutta kumisaappaiden pito oli juuri sopiva :) Lähdettiin maastoon kävelemään toiveissa löytää jostain pohja, jonka päällä ei ollut sulamassa olevaa jääkerrosta. Suurin osa reiteistä olivat jäässä, mutta löydettiin pari kohtaa joissa pohja oli jo sulanut. Mentin sitten yhtä pätkää edestakaisin, niin että saatiin vähäsen ravattua ja laukattua. Elli oli innoissaan ja esitteli oikein hienoa kouluratsun ravia, sekä teki hyvin energisiä laukkaan siirtymisiä. Tehtiin vähän väistöjä ja siirtymisiä, sen mukaan mitä nyt lyhyellä pätkällä mahduttiin.
Seuraavana sunnuntaina treenattiin aluksi luoksetulemista vihellyksestä; toimiessaan hyvä taito jos vaikka tipahtaa maastossa tai ei jaksa rämpiä itse eteenpäin mutaisessa tarhassa. Jotta tuo onnistuisi yllättävissäkin tilanteissa, vaatii asia paljon paljon toistoja ja turhauttavan määrän harjoittelua, joten ei pidetä tavoitteita kovinkaan korkealla. Huippua olisi, jos Elli vaikka joskus vaan tulisi näin tarhanportille vastaan.
Alku oli vähän heikohko. Tamma ymmärsi erittäin hyvin sen, että sen kuului seistä paikoillaan, mutta vihellystä se ei meinannut ymmärtää. Elli otti pari epävarmaa askelta minua kohti kun pyysin, mutta sen jälkeen se pysähtyi ihmettelemään ja odottamaan rohkaisevaa vetoa liinasta, eikä tullut ilman sitä lähemmäksi vaikka kuinka yritin leivällä houkutella. Ehkä ensi kerralla sujuu jo aavistuken paremmin, kun Elli saa nyt aikaa pohtia tuota uutta asiaa :)
Tämän jälkeen ratsastin n. 20min ilman satulaa. Tarkoituksena oli alunperin hölkötellä vain riimu päässä, mutta en saanut sitä riittävän kireälle, jottei se olisi pysynyt riittävän hyvin paikoillaan ja ohjina toimineet riimunnarutkin olivat aivan liian pitkät. En sitten kovinkaan kauaan viitsinyt yrittää saada Elliä toimimaan riimu päässä, vaan mentiin loppuaika ihan perinteisesti suitsien kanssa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja pohkeenväistöjä, tamma oli energinen ja mukava ratsastaa.
Seuraavana sunnuntaina treenattiin aluksi luoksetulemista vihellyksestä; toimiessaan hyvä taito jos vaikka tipahtaa maastossa tai ei jaksa rämpiä itse eteenpäin mutaisessa tarhassa. Jotta tuo onnistuisi yllättävissäkin tilanteissa, vaatii asia paljon paljon toistoja ja turhauttavan määrän harjoittelua, joten ei pidetä tavoitteita kovinkaan korkealla. Huippua olisi, jos Elli vaikka joskus vaan tulisi näin tarhanportille vastaan.
Alku oli vähän heikohko. Tamma ymmärsi erittäin hyvin sen, että sen kuului seistä paikoillaan, mutta vihellystä se ei meinannut ymmärtää. Elli otti pari epävarmaa askelta minua kohti kun pyysin, mutta sen jälkeen se pysähtyi ihmettelemään ja odottamaan rohkaisevaa vetoa liinasta, eikä tullut ilman sitä lähemmäksi vaikka kuinka yritin leivällä houkutella. Ehkä ensi kerralla sujuu jo aavistuken paremmin, kun Elli saa nyt aikaa pohtia tuota uutta asiaa :)
Tämän jälkeen ratsastin n. 20min ilman satulaa. Tarkoituksena oli alunperin hölkötellä vain riimu päässä, mutta en saanut sitä riittävän kireälle, jottei se olisi pysynyt riittävän hyvin paikoillaan ja ohjina toimineet riimunnarutkin olivat aivan liian pitkät. En sitten kovinkaan kauaan viitsinyt yrittää saada Elliä toimimaan riimu päässä, vaan mentiin loppuaika ihan perinteisesti suitsien kanssa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja pohkeenväistöjä, tamma oli energinen ja mukava ratsastaa.





