8., 12. ja 15.12

Sunnuntaina tehtiin noin parin tunnin rauhallinen maastolenkki meidän vakkari maastoilukaverin kanssa. Ennen maastoon lähtemistä ratsastin kentällä puolisen tuntia, tehtiin vähän siirtymisiä ja hölkkäiltiin kenttää ympäri.

Torstaina suuntasin tallille taas aamulla ja kaikkialla tuntui olevan oikein superliukasta. Talviratsastuskengilläni en meinannut pysyä pystyssä ollenkaan, mutta kumisaappaiden pito oli juuri sopiva :) Lähdettiin maastoon kävelemään toiveissa löytää jostain pohja, jonka päällä ei ollut sulamassa olevaa jääkerrosta. Suurin osa reiteistä olivat jäässä, mutta löydettiin pari kohtaa joissa pohja oli jo sulanut. Mentin sitten yhtä pätkää edestakaisin, niin että saatiin vähäsen ravattua ja laukattua. Elli oli innoissaan ja esitteli oikein hienoa kouluratsun ravia, sekä teki hyvin energisiä laukkaan siirtymisiä. Tehtiin vähän väistöjä ja siirtymisiä, sen mukaan mitä nyt lyhyellä pätkällä mahduttiin.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin aluksi luoksetulemista vihellyksestä; toimiessaan hyvä taito jos vaikka tipahtaa maastossa tai ei jaksa rämpiä itse eteenpäin mutaisessa tarhassa. Jotta tuo onnistuisi yllättävissäkin tilanteissa, vaatii asia paljon paljon toistoja ja turhauttavan määrän harjoittelua, joten ei pidetä tavoitteita kovinkaan korkealla. Huippua olisi, jos Elli vaikka joskus vaan tulisi näin tarhanportille vastaan.
Alku oli vähän heikohko. Tamma ymmärsi erittäin hyvin sen, että sen kuului seistä paikoillaan, mutta vihellystä se ei meinannut ymmärtää. Elli otti pari epävarmaa askelta minua kohti kun pyysin, mutta sen jälkeen se pysähtyi ihmettelemään ja odottamaan rohkaisevaa vetoa liinasta, eikä tullut ilman sitä lähemmäksi vaikka kuinka yritin leivällä houkutella. Ehkä ensi kerralla sujuu jo aavistuken paremmin, kun Elli saa nyt aikaa pohtia tuota uutta asiaa :)
Tämän jälkeen ratsastin n. 20min ilman satulaa. Tarkoituksena oli alunperin hölkötellä vain riimu päässä, mutta en saanut sitä riittävän kireälle, jottei se olisi pysynyt riittävän hyvin paikoillaan ja ohjina toimineet riimunnarutkin olivat aivan liian pitkät. En sitten kovinkaan kauaan viitsinyt yrittää saada Elliä toimimaan riimu päässä, vaan mentiin loppuaika ihan perinteisesti suitsien kanssa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja pohkeenväistöjä, tamma oli energinen ja mukava ratsastaa.

5.12






Torstaina oli vähän kiire päivä, joten ratsastin Ellillä ilman satulaa kentällä vajaan puolen tunnin ajan. Kenttä oli aika kova, joten mentiin suurimmaksi osaksi rauhallisesti ja otettiin vain yhdet laukannostot kumpaankin suuntaan. Tamma oli hyvin reipas ja menohaluja riitti, välillä sillä meinasi jäädä kipittämis-vaihde päälle, kun olisi ollut kivempi mennä vain kovempaa. Suurimmaksi osaksi Elli kuunteli kuitenkin hyvin ja oli taas mukava ratsastaa.

24., 28. ja 30.11

Sunnuntaina tehtiin noin puolentoista tunnin maastolenkki, jälleen saman kaverin kanssa kuin viimeksikin. Ennen maastoon lähtöä työskenneltiin Ellin kanssa ihan lyhyt hetki kentällä ja maastoilun jälkeen päästin tamman hölkkäilemään vapaana kentälle.
Sää oli ihana ja Elli reipas ja mukava :)

Torstaina tehtiin tutun maastoilukaverin kanssa tunnin maastolenkki ja sen kummempaa en sitten tallitöiden lisäksi ehtinytkään tehdä, kun tuli kiire töihin.

Lauantaista tuli hyvin talleilupitoinen päivä, kun aamulla kävin ensin liikuttelemassa Enskan tallikaveria ja pikaisen syömisen ja vaatteiden vaihdon kautta suuntasin Ellin luokse. Tamman kanssa tehtiin puolen tunnin maastolenkki, jonka jälkeen mentiin kentällä noin 20min ja loppukäynnit käytiin kävelemässä vielä maastossa. Ellillä tuntui olevan todella paljon energiaa ja kentällä mennessä jouduin ihan erikseen keskittymään siihen, etten antanut mitään eteenpäin pyytäviä apuja, sillä muuten tamma lähti kipittämään pientä "haluaisin mennä kovaa"-ravia eteenpäin. En tietenkään valita, omalla moottorilla toimivat hevoset ovat parhaita ja mukavimpia ratsastaa, kunhan vain jarrut toimivat. :)

22.11. Pitkästä aikaa Vallun selässä

Saimme ystäväni kanssa ostettua erään henkilön rästitunnit ja suuntasimme pitkästä aikaa Kilon tallille ratsastusaikeissa. Koska Vallu oli yksi ehdottomista lemppareistani silloin puolitoista vuotta sitten kun Kilossa vielä ratsastin, päädyin valitsemaan sen tämän kertaiseksi ratsukseni.
Ruuna oli mukava ja oli ihana päästä vähän fiilistelemään sen kanssa kouluratsastuksen merkeissä. Muistelin, että se olisi ollut herkempi, mutta tunnin aikana totesin, että sellainen se oli aina ollut mitä nyt oli. Vallu siis toimi kuin hevosen kuuluukin, rentoutui vain kun itse muistin pitää käteni rentoina. Vähän sen meinasi tunkea pohkeita päin ja laiskotella, mutta vertyi siitä sitten kivasti lopputuntia kohti. Aika oli kuitenkin kullannut muistot, eikä Vallu ollutkaan ihan niin ajatuksella toimiva kuin odotin, se muistutti paljon ratsastuskouluhevosta ja sitähän se onkin, ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä. Jouduin siis itsekkin tekemään töitä.. :D
En ole tainnut sitten Kilo-aikojen ratsastaa sellaisella hevosella, jolla olisi ollut oikein kunnollinen ratsuhevosen lennokas laukka ja tuli ihan yllätyksenä miten paljon jouduin keskittymään laukassa istumiseen ennenkuin rupesin saamaan rytmistä kiinni. Sen siitä saa kun menee paljon vain samoilla hevosilla, kyllä vaihtelu tekee hyvää.


Kilossa vieraileminen herätti mieleeni myös aikaisemman postaukseni, jossa kerroin vähän mielipiteitäni hevosten käsittelystä. Sama meno jatkuu yhä monilla ratsastuskouluilla, mutta mitäs minä asian eteen voisin tehdä. Jos arjessani olisi enemmän ylimääräistä aikaa, palaisin mielelläni vetämään ponikerhoa ja neuvomaan lapsille sellaista hevosenkäsittelyä, ettei heidän tarvitsisi pelätä laittaa ponille satulaa tai mennä sen pilttuuseen. En väitä olevani lähelläkään ammattilaista hevosen käsittelyssä, mutta koen, että oma tapani käsitellä hevosia on silti toimiva ja mukava ennenkaikkea myös hevoselle. Opittavaa on aina ja siksi mielelläni työskentelenkin irtona maastakäsin. Annan hevosen opettaa minua seuraamalla sen reaktioita siihen mitä milloinkin teen. En tarkalleen edes tiedä sitä päämäärää mihin asti haluaisin kehittyä. Mitä paremmin kommunikointi hevosen kanssa sujuu tilanteeesta riippumatta, sen parempi.

17. ja 21.11

Sunnuntaina Ellin kanssa tehtiin käyntimaastolenkki toisen tallilaisen kanssa. Edettiin rauhallisesti ja pysähdeltiin paljon. Suurimman osan matkasta ratsastin, mutta välillä oli tultava alas selästä lämmittelemään. Matka venyi rauhallisen etenemisen takia lähes kahteen ja puoleen tuntiin. Elli käyttäytyi muutamia säpsähdyksiä lukuunottamatta oikein mallikkaasti, vaikka Eino-myrsky aiheuttikin kovia tuulenpuuskia.
Tallille takaisin saavuttuamme ratsastin vielä kentällä noin vartin, sekä työskentelin puolisen tuntia maastakäsin.

Torstaina lähdettiin maastoilemaan samalla kokoonpanolla kuin viimeksikin. Alkoi olla jo hyvinkin pimeää ja koko päivän kestänyt sade oli pitänyt huolen siitä, että myös märkää. Meidän 1h 15min lenkkimme aikana ei kuitenkaan satanut kummemmin kuin vasta loppumatkasta, joten sen puolesta ajoitettiin maasto ihan hyvin.
Yksi pieni "välikohtaus" lenkin aikana kävi, kun hevoset säikähtivät maitokärryjä ja singahdettuaan pienen matkan eteenpäin tuli samantien vastaan traktori. Onneksi saatiin pelastettua itsemme pois alta vieressä olleen tallin pihaan. Hetken aikaa hevoset olivat kyllä kauhuissaan, kun eivät tienneet minne pitäisi paeta, mutta pelkällä säikähdyksellä selvittiin ja loppumatka sujui taas hyvin :)
Maaston jälkeen ratsastin kentällä vielä ihan lyhyen hetken, jotain n. 10min. Ravasin vähän ja otin kumpaankin suuntaan laukat. Ellillä oli aavistuksen verran liikaa virtaa, eivätkä pidätteet menneet ihan yhtä helpolla läpi kuin aikaisemmilla kerroilla. Hyvillä mielin päästiin silti taas lopettamaan työskentely.

15.11.

Perjantaina suuntasin aamusta ennen töitä tallille, tein tallihommat ja laitoin Ellin kuntoon ratsastamista varten. Käytiin tekemässä reilu puolen tunnin maastolenkki, jonka jälkeen vein satulan talliin ja ratsastin vartin kentällä ilman satulaa. Tamma oli reipas ja innoissaan, kuunteli tarkasti apujani ja istuntaani. Elli oli taas todella mukana ratsastaa, mikä tuntuu olevan ihan täysin normaalia sille. :)
Lopuksi päästin tamman vapaaksi kentälle ja pyysin sitä vähän irtojuoksemaan ympärilläni. Käsitykseni herkästä hevosesta sai taas ihan uusia ulottuvuuksia, kun Elli toimi kuin ajatus ja keskittyi täysin minuun. Mitään suuria ongelmia ei ollut, mutta pientä kehitettävää on. Aika rupesi vähän loppumaan kesken, eikä ehditty ihan kunnolla löytää yhteistä kieltä, mutta ainakin alku vaikuttaa lupaavalta. Toiveena olisi, että pääsisin jossain vaiheessa Ellin kanssa yhtä hyviin tuloksiin kuin Enskan kanssa parhailla kerroilla, eli että pystyisin säätelemään ympyrän kokoa ja halutessani pitää hevosen lähelläni, vaikka aidat olisivat kaukana.

Päivitystä 13.11.13

Enskan jalka on ollut pitkään hieman turvonnut ja ruuna on ollut epäpuhdas. Olen pääasiassa vain talutellut Enskaa ja tehnyt jotain pieniä harjoituksia maastakäsin. Nyt noin pari kuukautta ongelmien alkamisesta selvisi, ettei ruuna välttämättä enää koskaan kestä ratsastuskäyttöä, tai jos kestää, niin paranemisessa menee useita kuukausia. Näin ollen vuokrasopimukseni ruunan kanssa päättyi ja kuvioihin tuli uusi hevonen eri tallilta. Enskaa käyn silti moikkaamassa aina silloin kun ehdin käydä hoitamassa ja liikuttamassa yhtä Enskan tallikaveria. Luultavasti siis aika usein, mihin muuhunkaan sitä nyt vapaa-aikaansa käyttäisi kuin tallilla käymiseen.

Tänään kävin siis kokeilemassa tätä uutta hevosystävää, Elliä. Menin hetken aikaa kentällä, sekä noin 40min maastossa ja ihastuin tammaan kyllä ihan heti. Vaikka Elli on melko raskasrakenteinen, se oli todella herkkä ratsastaa, eikä luonteessa tuntunut olevan muutakaan moittimista. Kaiken huipuksi matka tallille kestää vain reilu 5 minuuttia! Innolla odotan mitä kaikkea tämän tamman kanssa pääsen kokemaan. :)

30.9., 6., 9. ja 12.10


Blogin päivittäminen on jäänyt viimekerroilta vähän vähemmälle, kun ei olla tehty Enskan kanssa mitään kovinkaan kummoista ja kaikenlaista muuta tekemistä onkin sitten riittänyt.
Maanantaina köpöteltiin kentällä riimu päässä, sunnuntaina treenattiin pelkästään maastakäsin naruriimu päässä ja keskiviikkona talutin maastossa 20min ja kävelin ilman satulaa kentällä reilu 10min. Enska on ollut tapansa mukaan oikein mukava. Se oli jopa viikon aikana ehtinyt oppia peruuttamaan kevyestä narun heilutuksesta :)
Lauantaina päädyttiin taas samanlaiseen ratkaisuun kuin edeltävällä kerralla, eli taluttelin puolisen tuntia maastossa ja ihmeteltiin maailman jännittävyyksiä. Sen jälkeen ratsastin hetken kentällä ilman satulaa.
Enskan luona käymisten lisäksi olen käynyt välillä ratsastamassa yhdellä toisella tallin hevosella, sekä muuten elänyt ihan normaalia arkea töitä tehden. Pian on todennäköisesti edessä pääsykokeet ja jos kaikki menee putkeen, niin ensi vuoden alusta eteenpäin pääsen kouluttautumaan sellaiseen ammattiin, jonka itselleni haluan. Toisin sanoen, nyt eletään aika jänniä aikoja!



Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä, senkun ollaan vaan näin on täydellistä.

Viimeisimmät neljä kertaa, eli 24., 25., 26. ja 28.9.
Enskalla on ollut paljon energiaa. Energia on purkautunut ylimääräisellä säätämisellä maastossa ja ihmeellisen hyvällä keskittymiskyvyllä kentällä.
Tiistaina työskenneltiin käynnissä kentällä ja ravattiin kumpaankin suuntaan pari kertaa kentän ympäri. Järvellä käytiin toisen ratsukon seurassa ja ruuna uskaltautui pienen epäröinnin jälkeen veteen, kun kerran kaverikin uskalsi.
Toista oli sitten keskiviikkona, kun kentällä kevyen työskentelyn jälkeen suunnattiin yksinämme järvelle. Oli kova tuuli ja ruuna oli aivan varpaillaan kokoajan. Se pari kertaa meinasi ottaa jalat allensa, mutta malttoi sitten kuitenkin odottaa rohkaisevia neuvojani. Järven rannassa oli vaahtoa, vesi oli syksyisen sameaa ja se aaltoili. Enskasta huomasi jo kaukaa, ettei se ollut kanssani ollenkaan samaa mieltä veteen menemisestä, mutta aikamme rannalla puhistessa ruuna rohkaistui astumaan järveen. :)

Torstaina lähdettiin poikaystäväni kanssa töistä aikaisemmin ja suunnattiin Hööksin avajaisiin. Sieltä tarttui mukaan hyvästä alennuksesta ratsastushousut, sekä naruriimu, jota päätin kokeilla heti samana päivänä Enskan kanssa. Puuhailtiin siis aluksi kentällä maastakäsin, tutustuttiin riimun paineeseen reagointiin ja tehtiin suurinpiirtein samoja juttuja, mitä muulloinkin maastakäsin aitaamattomalla alueella olemme tehneet. Tämän jälkeen laitoin ruunalle suitset päähän ja ratsastin noin puoli tuntia ilman satulaa. Tehtiin vähän pohkeenväistöjä käynnissä, sekä ravattiin pienissä pätkissä. Enska oli todella kuuliainen, reipas ja mukava!
Loppukäynnit talutin maastossa, missä taas tuuli meinasi tarttua hevoseen ja kaikki tuntui olevan tosi jännää. Jatkettiin sielä vielä hetki pysähdys- ja peruutusharjoituksia ja yritin saada Enskaa rentoutumaan. Ruuna malttoi lyhyitä pätkiä seistä pää alhaalla rauhallisesti paikoillaan, mutta sitten meinasi taas tulla kiire jonnekkin. Lopetettiin täydellisen onnistumisen tavoitteleminen, kun saatiin pari vähän parempaa hetkeä seistyä rennompana. :)

Lauantaina työskenneltiin taas ensin maastakäsin naruriimu päässä. Koitin saada Enskan ymmärtämään heiluvan liikkeen aiheuttaman paineen tarkoittavan taaksepäin siirtymistä, mutta se kuunteli kyllä huomattavasti helpommin ihan vain kehonkieltä. Kovasti ruuna kyllä pohti mitä siltä pyysin ja tarjosi erilaisia ratkaisuja, joista osa oli juuri sitä mitä toivoinkin.
Kun sitten vaihdoin Enskan päähän suitset ja nousin selkään, ruuna oli ihan mielettömän mukava ratsastaa. Se kuunteli lähes moitteettomasti ja saatiin hyvinkin onnistuneita pohkeenväistöjä tehtyä käynnissä. Varsinkin parempaan suuntaan mennessä paketti pysyi (osassa) väistöissä kasassa ja askeleet tulivat tasaiseen tahtiin, ilman kiirehtimistä tai hätiköimistä. Ravissa ruuna pärski tyytyväisenä ja rentona, liikkui reippaasti ja tuntui niin hyvältä selkään, että ihan harmitti kun ei ollut kuvaajaa mukana. Onnistuneen kevyen treenin jälkeen Enska sai huippupuunauksen ja hännänselvityksen, sekä läjän leipää ja omenia.

Koitin selata vanhoista kuvista löytyisikö sieltä postaukseen sopivaa materiaalia ja silmiin sattui osumaan tämä :D Joskus kesällä kun menin ilman satulaa ja Enska vähän hikoili, sain pohkeisiini hienot hiki/likaraidat. Voi kun vieläkin olisi noin lämpimät ilmat, että pystyisi shorteissa ratsastamaan. Eihän tästäkään kuvasta edes ole kuin joku puolitoista kuukautta aikaa. Nyt kun lämpötila tipahti niin nopeasti, tuntuu että on jatkuvasti kylmä.


 

10., 11., 13., 18. ja 21.9

Tiistai ja keskiviikko olivat pitkälti hyvin samankaltaisia päiviä Enskan kanssa. Vaihdoin suitset riimuun ja harjoiteltiin kuolaimetonta ratsastamista ihan ajatuksen kanssa kentällä, sekä loppukäynnit tehtiin riimu päässä maastossa. Ruuna oli reipas, kuunteli hyvin pidätteet ja kulki sinne minne halusinkin. Ongelmaa meille tuotti rentouden löytäminen, mutta kumpanakin päivänä sain lopuksi Enskan vähän kohti oikeanlaista työskentelyasentoa.
Sekä minulla, että Enskalla tuntuu olevan vielä vähän totuttelemista kuolaimettomaan menoon, mutta ainakin alku vaikuttaa ihan lupaavalta.

Perjantaina päätin laittaa meidät molemmat kunnolla töihin ja koska en saa ruunaa kulkemaan kunnolla pelkkä riimu päässä, treenattiin ihan perinteisellä varustuksella. Käveltiin alkukäynnit maastossa, jonka jälkeen keskityttiin tempon muutoksiin kaikissa askellajeissa. Enska toimi oikein kivasti ja saatiin kai ihan selkeitäkin eroja vauhtiin askellajista riippumatta. Lopuksi vaihdoin ruunan päähän vielä riimun ja ratsastin sillä sen aikaa, että Enska rupesi käynnissä, sekä ravissa rentoutumaan. Muutamat lyhyet pätkät onnistuivat todella hyvin ja ruuna tuntui ihan samanlaistelta ratsastaa, kuin kuolaimet suussa.
Lopuksi lähdettiin maastoilemaan hetkeksi ja laukattiin pari kertaa yhtä suoraa. Enska oli ihan mahtava ja itselleni tuli niin kova pikkutyttö-fiilis, että oli pakko irroittaa ote ohjista, nostaa kädet ilmaan ja antaa ruunan vain laukata. Enska ei hölmöillyt ollenkaan, vaan hidasti ääniavuista ja oli muutenkin koko ajan hyvin kuulolla.
Aikaa hurahti tallilla n. neljä tuntia, kun ratsastuksen lisäksi puunasin Enskaa, sen varusteita, sekä syöttelin sitä pellolla. Pesin pitkästä, pitkästä aikaa myös omat vanhat ratsastuskenkäni ja niistä tuli taas pitkästä, pitkästä aikaa yllättäen mustat!

Seuraavan viikon keskiviikkona käveltiin ilman satulaa kentällä ja seistiin järvessä. Ennen kuin pääsin edes selkään asti, onnistuin putoamaan Enskalta ja tästä jäi jalkaan muistoksi oikein komea mustelma. Kuinka kaikki sitten kävikään... Olin kipuamassa penkin päältä selkään, kun ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Tyhmänä ajattelin, että kyllä tästä vielä selkään pääsee ja seuraavaksi löysinkin itseni maasta. Sivureisi otti penkin kulmasta osumaa ja kyynärpääkin sai tällin suoraan hermoon. Hetken sattui varmaan enemmän kuin ikinä hevosten kanssa mokaillessa, mutta kun pahin oli ohitse, niin ei muuta kuin uusi selkäännousu yritys. Seuraavat neljä päivää sivureisi oli kosketuarka, sekä sattui kävellessä ja kyykistyessä, mutta nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani alkaa vihdoinkin vähän helpottamaan. Hassua kun tallilla heti tapahtuneen jälkeen tuntui kuin jalkaan olisi tullut vain pieni mustelma, mutta parin tunnin päästä sain huomata, ettei se ihan niin pieni ollutkaan. :D

Lauantaina suuntasin ylitöiden jälkeen tallille ja tehtiin  reilu puolen tunnin maastolenkki käynnissä, sekä kylmättiin jalat järvessä. Enskalla oli todella paljon energiaa, se oli jännittynyt ja innoissaan, eikä olisi millään halunnut rauhoittaa vauhtia. Jottei meno mennyt pelkäksi vipeltämiseksi, niin työskenneltiin siinä sitten maastoillessa vähän taivutellen ja tehden pysähdyksiä. Enska kuunteli hienosti, vaikka selvästi yrittikin keskittyä samaan aikaan kaikkeen muuhunkin mahdolliseen ja mahdottomaan.