Ennen kuin Elli palasi takaisin kotiin, ehdittiin käydä kaverin kanssa taas Palmulla tunnilla. Ratsuna oli Afekt ja tunnilla tehtiin tempon ja tahdin muutoksia. Ruuna oli todella kiva ratsastaa, mutta ei siitä tunnista sen enempää, vaan siirrytään Ellin kuulumisiin!
Elli tosiaan palasi kesälaitumilta takaisin kotiin, oikein tyytyväisenä ja onnellisena heppana. Kenkiä tammalla ei vielä ole, mutta ollaan höntsäilty ilman satulaa sänkipellolla, eikä Elli ole tuntunut yhtään arkovan. Kokeiluun pääsi myös kesän aikana ostetut sidepull-suitset, elikkä kuolaimettomat päävehkeet ratsastamiseen. Ja voi vitsit miten yllätyin, kun Elli taas esitteli omaa mahtavuuttaan ja toimi kuolaimettomilla samantien ihan täydellisesti, ikäänkuin sillä olisi koko elämänsä menty kuolaimetta. Elli oli reipas oma itsensä, herkkä ja motivoitunut. Kiitokseksi jälleen kerran hyvän mielen aikaansaamisesta tamma sai kehuja ja herkkuja, sekä hengailla iltapäivän auringossa pellolla kaikessa rauhassa.
Yhden koulupäivän päätteeksi suuntasin hirveän kiireen saattelemana kotiin, kun minulle ja ystävälleni oli varattuna paritunti Palmulla. Pikaisen valmistautumisen, klo neljän ruuhkissa jonottamisten ja kiertotien valitsemisen jälkeen ehdittiin ihme kyllä ajoissa tallille ja melkein ajallaan tunnille.
Ratsukseni sain ihanan Audin ja tunnilla ratsastettiin vähän hyppäämmistä silmällä pitäen ja lopuksi hypättiinkin pikku pysty. Audi oli oma sympaattinen itsensä, ei ehkä ihan yhtä reipas kuin kesän kurssilla, mutta mukava silti.
Oli myös vihdoin aika päästää vanha kunnon Nikon D40 eläkkeelle. Ostin uudeksi "ykköskameraksi" käytetyn Nikon D5100n, johon liitin vanhan nikkorin objektiivini mukana tuulleen sigman tilalle.
Toivottavasti tästä uudesta kamerasta tulee yhtä luotettava kaveri kuin mitä D40 on ollut, ainakin se on tähän mennessä vaikuttanut oikein hyvältä.
D40 oli ensimmäinen järjestelmäkamerani ja osittain vähän jopa haikein mielin jätän sen nyt vähempään käyttöön.
Muutama uudella kameralla kuvattu otos:
Lopuksi pieni iloinen uutinen liittyen Elliin. Kunhan tamma palaa takaisin kotitallilleen kesälaitumelta ja saadaan paperihommat tehtyä, kolmas osa Ellistä siirtyy minun omistukseeni! <3
Ratsukseni sain ihanan Audin ja tunnilla ratsastettiin vähän hyppäämmistä silmällä pitäen ja lopuksi hypättiinkin pikku pysty. Audi oli oma sympaattinen itsensä, ei ehkä ihan yhtä reipas kuin kesän kurssilla, mutta mukava silti.
Oli myös vihdoin aika päästää vanha kunnon Nikon D40 eläkkeelle. Ostin uudeksi "ykköskameraksi" käytetyn Nikon D5100n, johon liitin vanhan nikkorin objektiivini mukana tuulleen sigman tilalle.
Toivottavasti tästä uudesta kamerasta tulee yhtä luotettava kaveri kuin mitä D40 on ollut, ainakin se on tähän mennessä vaikuttanut oikein hyvältä.
D40 oli ensimmäinen järjestelmäkamerani ja osittain vähän jopa haikein mielin jätän sen nyt vähempään käyttöön.
Muutama uudella kameralla kuvattu otos:
Lopuksi pieni iloinen uutinen liittyen Elliin. Kunhan tamma palaa takaisin kotitallilleen kesälaitumelta ja saadaan paperihommat tehtyä, kolmas osa Ellistä siirtyy minun omistukseeni! <3
![]() |
| Elliterveisiä laitsapaikalta! |
Estekurssi
28.7-1.8 olin Palmun ratsutallin estekurssilla, jossa ratsastusta oli vähintään puolitoista tuntia päivässä ja ratsastuksen yhteydessä käytiin samalla vähän teoriaa lävitse. Kurssi alkoi puomeilla ja päättyi radan hyppäämiseen. Sain paljon lisää itsevarmuutta esteratsastukseen ja hyviä fiiliksiä onnistumisten myötä. Ennen kurssia olin ajatellut haluavani ehdottomasti tallin helpoimman esteratsun, mutta kurssin myötä totesin, että meno pystyi olemaan erittäin hauskaa raaempienkin hevosten kanssa ja onnistumiset tuntuivat oikeasti hyvältä.
Maanantaina ratsunani oli Siiri poni. Tamma oli suloinen ja kiva, mutta vähän liian pienen tuntuinen minulle. Tunnilla mentiin mentiin kahden ratsukon voimin puomeja, harjoiteltiin istuntaa ja tasapainoa.
Torstaina oli vihdoinkin riittävän viileä sää, että päästiin menemään kentällä maneesin sijaan. Ratsuksi kokeilin arabiruunaa, jonka kanssa alkutunti tuntui melkein toivottamalta, kun ei päästy ihan samalle aaltopituudelle hevosen kanssa. Meno oli alkuun tahmaista ja parit pukitkin ruuna heitti, mutta kun alettiin hyppämään enemmän niin löysin vähän niitä nappuloita millä hevonen toimii. Hypättiin jumppasarjaa, jota vähän korotettiin sitä mukaan kun homma sujui. Ruuna ehdotti melkein joka kerta ennen sarjaa ohi menemistä, mutta hyvin pienillä avuin sen sai pysymään linjalla ja loikkimaan esteiden ylitse. Puomeja välillä putoili, mutta erityisesti viimeisellä kerralla hevonen suoriutui oikein hyvin, vaikka itse jotain apinoinkin selässä.
Perjantaina oli kurssin viimeinen päivä ja hypättiin rataa. Ratsuna oli taas ihana Audi ja vaikkei kaikki mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti, niin todella hauskaa oli ja kehujakin tuli. Poni hyppäsi vähäiseen kokemukseensa nähden hyvin ja tuntui siltä, että sen kanssa pystyisi melkein mihin vaan. Ei se mikään huono esteponi ole, vaan vaikutti hyvinkin kehityskelpoiselta yksilöltä ja sen kanssa hyppääminen oli ennen kaikkea hauskaa.
Postauksen kuvissa esiintyy Audi kurssin viimeisenä päivänä.
14-17.7 Luhtajoen ratsutilan kurssilla
Nyt vähän harmittaa, ettei samanlaista paikkaa ollut lähistöllä kun ratsastuksen aloitin, olisin nimittäin nyt varmasti paljon parempitasoisempi ja välttynyt pinttyneiltä istuntaongelmilta, jos olisin kuluttanut 6 ratsastuskouluvuottani yhtä tehokkaassa opetuksessa. Tunnit olivat monipuolisia, rankkoja ja antoisia, Tean opetus todella hyvää, hevoset mukavia ja osaavia ja tallin yleisilmekkin hyvällä tapaa rento. Ihan tosissani rupesin jopa harkitsemaan ratsastuskouluelämään palaamista vuokraamisen rinnalle, mutta katsotaan nyt mihin tässä päädytään. Hyvää ainakin tekisi käydä vähän useammin valvovan silmän alla.
Maanantaina ratsunani oli pv ruuna Markisz, tiistaina ja keskiviikkona friisi ruuna Poju ja torstaina pv ruuna Cale. Näistä suosikiksi nousi Cale, jonka laukka oli hirmuisen erilainen mihin olin tottunut, mutta kyllä sitä lopulta kykeni vähän ratsastamaankin. :)
Kurssista jäi käteen paljon uusia ajatuksia, hyvä fiilis ja kipeät lihakset.
Issikkamaasto
Kävin juhannusta edeltävänä torstaina kahden tunnin issikkamaastossa vantaan Fagurissa, sadevaatteet päällä tottakai. Ratsuna toimi Kari niminen heppa, oikein tasainen maastopuksuttaja, jota tosin kiinnosti syöminen aika paljon, muttei kuitenkaan häiritsevästi.
Maaston oli tarkoitus olla vauhtimaasto ja melko paljon edettiinkin reippaissa askellajeissa, mutta olisin odottanut vielä vähän "räjähtävämpää" pinkomista pieniltä hepoilta. Ilmeisesti olen Ellin kanssa päässyt menemään niin lujaa, ettei issikoiden jaloista samanlaista vauhtia millään lähtenyt, vaikka annoin ratsulleni kaikki vapaudet juosta niin kovaa kuin haluaa. Oli kuitenkin ihan mukava ja leppoisa kokemus, ei mitään extreamia, mikä nyt ei tietysti välttämättä olisi mahdollistakaan ison maastoletkan kanssa. Itse talli oli hyvin lämminhenkisen tuntuinen ja ihmiset, sekä issikat kivoja.
Maaston oli tarkoitus olla vauhtimaasto ja melko paljon edettiinkin reippaissa askellajeissa, mutta olisin odottanut vielä vähän "räjähtävämpää" pinkomista pieniltä hepoilta. Ilmeisesti olen Ellin kanssa päässyt menemään niin lujaa, ettei issikoiden jaloista samanlaista vauhtia millään lähtenyt, vaikka annoin ratsulleni kaikki vapaudet juosta niin kovaa kuin haluaa. Oli kuitenkin ihan mukava ja leppoisa kokemus, ei mitään extreamia, mikä nyt ei tietysti välttämättä olisi mahdollistakaan ison maastoletkan kanssa. Itse talli oli hyvin lämminhenkisen tuntuinen ja ihmiset, sekä issikat kivoja.
Kankitunnilla
Sain kaveriltani ostettua yhden hänen kesäkurssitunneistaan ja suuntasin kesäisenä iltana pitkästä aikaa kohti Kilon tallia. Kyseessä oli kankikurssi tasoa HeA, mutta tunti tuntui huomattavasti helpommalta mitä olin odottanut, enkä oppinut juurikaan mitään uutta, vaikka olin aikaisemmin vasta pari kertaa mennyt kangilla. Osasyynä helppouteen oli varmaankin helppo ratsu. Lähes automaattina toimiva Dru heppa, joka suoritti tunnin aiheena olleet avotaivutukset käynnissä ja ravissa ilman, että minun tarvitsi tehdä paljon mitään. Dru oli kyllä todella mukava ratsastaa, mutta oppimisen kannalta siitä ei ollut hyötyä, kun isoissa ryhmissä usein hevonen ehtii opettaa enemmän kuin opettaja.
Huomasin ennen tuntia ihan uudella tavalla kauhistuvani siitä mitä olin tekemässä, eli siitä raudan määrästä mitä hevosen suuhun laitoin. Ilmeisesti puskaratsastelu on muuttanut minua niin paljon pehmeämmän ratsastustyylin puolestaliputtajaksi, että jouduin ihan mielessäni pyytämään ratsultani anteeksi ennen tuntia. Nuorempana ajattelin, että kangilla ratsastaminen olisi jokin hieno ja osaavien ratsastajien juttu, mutta nykyään arvostan paljon enemmän ratsukoita, jotka pystyvät samoihin suorituksiin vähemmällä raudalla. Miksi käyttää vahvoja välineitä edes hyvin hienovaraisesti, jos ilmankin pärjää? Tuntuihan asiat ehkä helpommalta kanget päässä, mutta palkitsevampaa olisi tehdä kaikki peruskuolaimilla tai vaikka kuolaimetta.
Huomasin ennen tuntia ihan uudella tavalla kauhistuvani siitä mitä olin tekemässä, eli siitä raudan määrästä mitä hevosen suuhun laitoin. Ilmeisesti puskaratsastelu on muuttanut minua niin paljon pehmeämmän ratsastustyylin puolestaliputtajaksi, että jouduin ihan mielessäni pyytämään ratsultani anteeksi ennen tuntia. Nuorempana ajattelin, että kangilla ratsastaminen olisi jokin hieno ja osaavien ratsastajien juttu, mutta nykyään arvostan paljon enemmän ratsukoita, jotka pystyvät samoihin suorituksiin vähemmällä raudalla. Miksi käyttää vahvoja välineitä edes hyvin hienovaraisesti, jos ilmankin pärjää? Tuntuihan asiat ehkä helpommalta kanget päässä, mutta palkitsevampaa olisi tehdä kaikki peruskuolaimilla tai vaikka kuolaimetta.
sommar
Viimekertoina Ellin kanssa ollaan lähinnä maastoiltu ilman satulaa, nautittu kesästä ja lämmöstä, sekä otettu iisisti. Tallilla on tullut käytä paljon ja kerran lähti kaverikin mukaan ottamaan kesäisiä heppakuvia. Nyt on ihanat kesäsäät valitettavasti romahtaneet ja pari viimeistä kertaa Ellin kanssa menivät vain sateessa ja tuulessa. Pitää toivoa, että kohta tulisi taas lämmin! Elli lähti laitumelle kesän viettoon ja itselläni on vähän kesän heppasuunnitelmat vielä auki, kun laitumelle on niin pitkä matka ajaa.
Kun ulkona on enää kymmenen astetta lämmintä ja kesäloma alkoi koulustakin, on kiva palata kuvien pariin muistelemaan ihania, aurinkoisia maastoilupäiviä Ellin kanssa. On tullut koettua todella huikeita fiiliksiä ihan vain puskaillessa. Välillä on pysähdytty syömään vihreää ja välillä laukattu täysiä, shortsit jalassa ja iho aurinkorasvalla löträttynä. Kyllä elämä hymyilee!


Kun ulkona on enää kymmenen astetta lämmintä ja kesäloma alkoi koulustakin, on kiva palata kuvien pariin muistelemaan ihania, aurinkoisia maastoilupäiviä Ellin kanssa. On tullut koettua todella huikeita fiiliksiä ihan vain puskaillessa. Välillä on pysähdytty syömään vihreää ja välillä laukattu täysiä, shortsit jalassa ja iho aurinkorasvalla löträttynä. Kyllä elämä hymyilee!

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












