Päässä raksuttaa usein pieni ajatus, että olisi vihdoin aika kokeilla uusia hevosia, mutta jotenkin kummasti sitä silti aina päätyy vanhoihin tuttuihin, etenkin Valluun. Poni on vaan niin ihana, vaikka nyt kesää kohden se alkaakin muuttumaan reippaasta laiskanpuoleiseksi.
Laiska se oli nytkin tunnilla, mutta ihan kivoja pätkiä siitä sai irti kun vaan jaksoi pyytää. En ole ennen kokenut kannuksia tarpeellisiksi Vallulla, mutta nyt kentälle siirtymisen jälkeen on ruvennut tuntumaan vähän siltä, etteivät pohjeavut mene niin herkästi läpi. Pitää siis miettiä josko ottaisi ne joskus menoon mukaan.
Mentiin ihan peruskoulua, johon sisältyi mm. käyntiväistöjä ja laukkavoltteja. Ruuna suoriutui kaikesta hyvin ja päällimmäiseksi ongelmaksi jäi ehkä se vauhdin hiipuminen. Oma istuntani on myös yhä vaan ihan järkyttävän huono. On vaikeaa oppia pois väärin pinttyneistä tavoista. Ehkä vielä joku päivä..
Ensi viikolla alkavien töiden takia yritän ainakin hetkeksi vähentää hevostelua, jotta pääsen paremmin mukaan ja rutinoitumaan. Yhtä hevosta minulle jo vinkattiin Poutan tilalle, mutta oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja jättää se väliin. Appe ja ratsastuskouluntunnit saavat nyt luvan riittää ja joudun tyytymään kahdesti viikossa ratsastamiseen. Kohta tosin loppuu kevätkausi ratsastuskoululla ja pelkkä Appe jää jäljelle kesän maastoilumopoksi. Onneksi luvassa ei ole ihan hevosetonta kesää, vaikka työt tulevatkin viemään paljon aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti