Nyt päivät ovat täyttyneet lähinnä vain töistä ja habani tekee huimaa kasvua. Päivittäin kun nostelee parhaimmillaan yli kolmeatuhatta kiloa, niin väkisinkin pientä muutosta tapahtuu. Koska en saanut itselleni opiskelupaikkaa, on mahdollista että jatkan Inexillä vielä seuraavan vuodenkin, mikäli se on mahdollista.
6.7.2012 vietin elämäni pisintä tuntia töissä. 19-vuotias kissamme, joka on ollut meillä lähes koko elämäni ajan, oli kipeänä kotona ja kun sain lounastaon aikaan äidiltäni kuulla, ettei sen olo ole muuttunut paremmaksi, en voinut muuta tehdä kuin pelonsekaisin tuntein odottaa. Onneksi töistä tarjoutui mahdollisuus lähteä palkattomalle vapaalle ja ehdin mukaan viemään kissaa eläinlääkäriin.
Melko pian pahin pelko alkoi muuttumaan kaikista todennäköisemmäksi, kun yleensä niin utelias kissa vain makasi aloillaan todella luovuttaneen oloisena. Koko automatkankin se vain röhnötti hiljaa sylissäni ilman ainuttakaan kysymystä siitä mitä tapahtuu. Oli siis aika maksaa takaisin kaikki se hyvä minkä Teemu on meille antanut ja päästää irti. Lopullista syytä kunnon romahtamiseen ei koskaan selivinnyt, sillä emme halunneet jatkaa ystävämme ja perheenjäsenemme kiusaamista pidempään, kun se niin selkeästi oli kipeä.
| Teemu 1.4.1993-6.7.2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti