Tiistaina ajelin tallille aamulla ennen töiden alkamista ja hoidin Enskan nopeasti ratsastuskuntoon. Kenttä oli aivan jäässä, joten suunnattiin maastoon tekemään lyhyt, n. 20min lenkki, kun ei enempään ollut aikaa. Enska oli reipas ja innoissaan, joten oli vähän harmi ettei pidempään ehditty mennä.
Torstaina oli sitten paremmin aikaa ja ruuna sai oikein kunnon harjauksen. Ratsastaessa Enska oli aluksi yllättävän rauhallinen ja ehkä jopa aavistuksen laiska. Pyörittiin vain ympyröillä ja tehtiin siirtymisiä. Laukkojen jälkeen ruuna innostui kovasti ja rauhallisuudenrippeet katosivat täysin. Energiaa oli niin paljon, että etenemisaskellajit meinasivat olla vain käynti ja laukka, eikä rauhallista ravia meinannut löytyä millään.
Aikamme hikoiltuamme Enska malttoi vähän rauhoittua ja saatiin mentyä ihan siistejä ja tasaisia pätkiä. Loppua kohden ruuna rupesi itsekkin olemaan jo kyllästynyt juoksemiseen, eikä enää ehdotellut kovempaa menemistä.
Oli myös kiva huomata miten herkkä Enska on kehonkielelle. Ratsastuksen jälkeen se hamuili taskujani herkkujen toivossa vähän liikaa, eikä tarvinut muuta kuin vähän jännittää lihaksiaan, kun Enska jo säpsähti ja otti etäisyyttä. Yhtä herkkää ja samaan aikaan ihmistä niin hyvin kunnioittavaa hevosta en olekkaan tainnut ennen kohdata.
Perjantaina kävin taas pikaisesti ennen töitä tallilla. Mentiin kentällä puoli tuntia ja haettiin rauhallista ravia. Lähes koko aika meni Enskan rauhoitteluun, kun se olisi vain halunnut mennä kovempaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti