23.12. Pellolla vaaniva sapelihammastiikeri
Käytiin kävelemässä alkukäynnit maastossa ja oli niin lumista ja kaunista, että muistin taas miksi pidän talvesta edes vähäsen.
Käyntien jälkeen ravattiin, sekä laukattiin kentällä hetki rennosti ja lopuksi suunnattiin uudelleen maastoon. Mentiin pieni pätkä laukkaa ja vähän ravia, Enska oli reipas ja innoissaan.
Saavuttiin sitten yhden pellon viereen, jossa lumen seasta erottui jonkin sortin ruokintakaukalo. Ruunan sydän rupesi hakkaamaan ja se jähmettyi ihan täysin tuijottamaan tuota pellolla vaanivaa sapelihammastiikeriä. Pienten neuvottelujen jälkeen jatkettiin hetki matkaa, kunnes käännyttiin takaisin kohti tallia.
Lenkin "jännittävyys" jäi Enskan mieleen sen verran, että se oli vähän varpaillaan vielä talliinkin päästyään, mutta mitään suurempia ongelmia ei onneksi kohdattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti