Tärkeimmät hevoset harrastukseni ajalta

Kylläpäs tuleekin vanha olo katsellessa muutamien vuosien takaisia kuvia. Pääasiassa siis huonolla pokkarikameralla otettuja tallikuvia vanhoilta talliajoilta, jolloin meillä vielä oli oma ihana hoitajaporukka, joka nyt vuosien kuluessa on suurimmaksi osaksi hajonnut palasiin. Tallilla tuli käytyä useamman kerran viikossa hoitamassa omaa hoitohevosta ja auttamassa ratsastajia. Varusteita puhdistettiin urakalla ja pilttuun seiniä pestiin liasta. Jos pääsi joskus taluttelemaan jotain hevosta pihalla, viemään tarhaan tai peräti liikuttamaan selästäkäsin toipilasta, oli se aivan mahtavaa ja ihmeellistä.


Ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olin vähän enemmänkin tekemisissä oli tuttujen suomenhevonen Fixu, jonka selässä opettelin ratsastuksen alkeet. Tankki-mallinen ruuna oli kiltti ja rauhallinen, välillä jopa liiankin. Ensimmäistä kertaa kun menimme serkkuni kanssa tallille, päätimme lempparimme jo ennen hevosiin koskemista. Itse toivoin pääseväni hieman pienemmän Fixun selkään, kun taas serkkuni ihastui ruunan kaverin, Jalmarin ulkomuotoon.

Ensimmäisen hoitohevosen sain ystäväni avustuksella. Itselleni oli suuri kynnys mennä kysymään hoitoponin saamista, joten ystäväni sitten käytännössä hankki sen minulle. Kyseessä oli ruunikko Oscar ruuna, joka kyllä osasi näyttää välillä hapanta naamaa hoidettaessa. Oskun kanssa opin päättäväisyyttä ja sen kanssa taisin myös kokeilla ensimmäisiä maastakäsinharjoituksia hoitamisen yhteydessä. Hoidin Oskua ahkerasti varmaan parin vuoden ajan, kunnes se myytiin.

Samaan aikaan kuin hoidin Oskua, sekä sen jälkeen, olen myös hoitanut Vermuttia, Siroa, Rossoa ja Aronia (sekä kokeiluajalla ollutta Ollia). Myös muita tallin asukkaita harjailin melkein aina kun tuli tilaisuus. Välillä taisin hoitaa jopa kolmea hevosta samaan aikaan, eikä aika tietenkään meinannut silloin kunnolla riittää.

Kaapon muutettua talliin pääsin tekemisiin astetta haastavamman hevosen kanssa. Kaapo oli luonteeltaan mitä kiltein, mutta se oli  hätäinen ja säikky. Se ei reagoinut täysin samalla tavalla kuin olin tottunut hevosten toimimaan, joten se opetti minua suurin harppauksin kohti luonnollisia hevosmiestaitoja. Ruunan suurimpana ongelmana oli jalkojen nostaminen. Sen harjoittelemiseen käytin paljon aikaa ja lopulta myös tulokset rupesivat näkymään. Teimme myös paljon erilaisia siedätysharjoituksia tutustuen kaikenlaisiin pölyhuiskiin ja vappuviuhkoihin. Ennen vuokraamisen aloittamista hoidin paria yksityistä hevosta.

On varmaan sanomattakin selvää, että tärkeimpien hevosten listaani kuuluvat myös Appe ja Pouta. Erityisesti Appe on opettanut minulle paljon sekä ratsastuksesta, että hevosenhoidosta, mutta ennen kaikkea vastuusta ja itsenäisestä ajattelusta. Ennen Apen vuokraamista olin kyllä tehnyt aamu- ja iltatalleja, jolloin vastuuta oli huomattavasti enemmän, mutta sain useimmiten myös apua ja neuvoja aina tarvitessani. Apen kanssa jouduin enemmän luottamaan omiin taitoihini (vaikka tietysti kysyin aina kun en tiennyt jotain) ja oli tottakai myös erilaista työskennellä uuden hevosen kanssa uudessa ympäristössä, eikä vanhalla tutulla ratsastuskoululla.

Istuntatunti Vallulla

Vallu on ihana ja suloinen, joten oli taas pakko valita se ratsuksi tunnille. Pyysimme istuntapainotteista tuntia ja sen myös saimme. Vasta nyt myöhemmin illalla huomaa miten vatsalihaksiin sattuu. :)
Saimme jokainen palautettta istuntamme suurimmasta virheestä ja minulla se oli yläkropan jännittäminen, josta tosiaan on ennenkin huomauteltu. Pitäisi oppia pitämään olkapäät koko ajan rentoina takana. Muita korjattavia asioita on lantiosta kääntyminen kaarevilla urilla, erityisesti oikeaan suuntaan mennessä. Laukoissa jalkani lähtivät vähän seilaamaan, mutta asia korjaantui helposti kun vaan muistin pitää pohkeet kiinni.
Menimme suurimman osan tunnista ilman jalustimia ravissa. Alapohkeeni oli liian irti ja varpaat sojottivat kohti maata, joten sain hartioitteni lisäksi keskittyä jalkoihin. Teimme muutamia siirtymisiä ja vähän käyntiväistöjä, joissa kummissakin oli ajatuksena keskittyä istuntaan samalla. Väistöissä käteni meinasivat lähteä sivuille, kun unohdin kokonaan keskittyä niihin yrittäessäni pidättää uraa kohti valuvaa pientä Vallua. Myös istuntamme suoruus tarkistettiin ja opetus oli kyllä todella hyvää!

11.3. Parin tunnin kouluvääntö

Kevät tulee ja karvaa lähtee. Pouta nautiskeli auringonpaisteessa minun hinkatessa siitä talviturkkia pois.
Suunnattiin kentälle oikeen kunnon kouluväännön pariin ja aikaa hujahti noin pari tuntia ihan hetkessä ohitse. Pouta oli aluksi todella laiska ja jähmeä, eivätkä edes kannukset meinanneet saada liikettä kavioihin. Mutta kuten aiemminkin on todettu, Pouta muuttuu sitä paremmaksi mitä kauemmin sitä jaksaa ratsastaa. Lopussa ruuna olikin siis todella reipas ja herkkä pohkeelle.

likit noin 10min jälkeen
Teimme avotaivutusta käynnissä ja pieniä muutaman askeleen pätkiä kokeiltiin myös ravissa. Hienosti sujui! Keskityttiin seuraavaksi paikoillaan seisomiseen pysähdyksessä. Pouta tarjosi paljon peruutusta ja takaosan kääntämistä, eikä meinannut heti tajuta, että halusin sen seisovan ihan vain paikoillaan. Ties kuinka monennen pysäytyksen jälkeen ruuna rupesi sitten ymmärtämään jutun jujun ja saatiin muutamat oikeen hienot pysähdykset tehtyä.
Ennen loppuverryttelyitä nostettiin vielä vähän laukkoja ympyrällä käynnistä, sekä ravista. Pouta oli niin innoissaan ja kovasti yritti toteuttaa toiveitani, että välillä nousi väärää laukkaa ja välillä ristilaukkaa. On se hauska poni :) Ero alun laiskuuteen oli suuri.
Karsinassa venyttelin Poutan kaulaa ja hinkkasin lisää talviturkkia irti. Ruunan omistaja toi sille myös uuden likit kiven ja Poutahan yritti syödä sen oikeen kerralla. Mitäs sitä turhaa nuolemaan, kun voi hampailla haukata.

10.3. Vanha tuttu poninsyöjävene


 Kamala sumu koko päivän ja vettäkin tihutti. Appea ei olisi pahemmin kiinnostanut tarhasta lähteminen.. Hoitaessa ruuna oli vähän myrtsi ja satulointia varten jouduttiin käymään taas sama kaava uudelleen läpi mikä viimeksikin. Kun riittävän monta kertaa satulaa heitettiin selkää ja vyötä kiristettiin, niin Appekin rupesi käyttäytymään kunnolla.

Tehtiin vähän vajaan kahden ja puolen tunnin lenkki ja löydettiin uusia reittejä. Luotin olemattomaan suuntavaistooni enkä välillä tiennyt ollenkaan missä mennään, mutta loppujenlopuksi selvittiin perille asti.

Appe meni alkumatkan varsin rennosti, eikä hiitilläkään pelleillyt, mutta vähän vieraammat reitit saivat sen taas jännittymään, jolloin kaikkea pientä piti ihmetellä. Törmättiin myös vanhaan tuttuun hevossyöjäveneeseen, joka oli hirrmu jännittävä. Tällä kertaa selvittiin siitä silti varsin mallikkaasti ohitse. Pari raviaskelta oli Apen pakko ottaa, kun pelotti! Lato ennen venettä oli purettu, joten vähän vähemmällä jännittämisellä selvittiin.

Lenkkiin sisältyi reippaita ravipätkiä ja muutamia laukkoja. Kotiin päin mennessä viimeisen ylämäen laukat Appe meni niin täysiä kuin jaloista lähti ja sitä sai ihan kunnolla pidättää, ettei oltaisi jatkettu samaa vauhtia kotiin asti.
Maastoilun jälkeen jatkoin Apen kanssa vielä hetken satuloimisharjoituksia, kun bussin tuloon oli niin paljon aikaa. Hienosti meni! Venyttelin myös Apen kaulan ennen kuin päästin sen takaisin kavereiden luokse tarhaan.

9.3. Tunti Vallulla

Hieman oli taas menoa ja meininkiä tunnilla. Ei päästy hyppäämään, joten menin sitten Vallulla. Ruuna oli aluksi vähän laiska ja jäykkä, ei oikeen kuunnellut pohjetta ja laukassakaan ei olisi jaksanut kunnolla edetä. Lisäksi meitä oli niin monta tunnilla, että pieni maneesinpuolikas tuntui ahtaalta.. Ratsastuskoulun huonot puolet.
Sitten tapahtuikin sellaista, että yksi hevonen syöksyi kesken laukkojen eteenpäin ja saldona kaksi pudonnutta. Vallukin siinä tohinassa pyrki tapansa mukaan matkoihinsa, mutta otti myös pidätteet vastaan hyvin. Irti päässyt tallin isoin hevonen hakeutui rohkean pikku Vallun luokse turvaan.. :)
Kun itsensä jonkin verran satuttaneet ratsastajat saatiin pystyyn ja poistumaan paikalta, jatkettiin tuntia. Kauaan ei mennyt, kun toisen maneesinpuoliskon ponitunnilta tuli ratsastaja alas ja taas tunti keskeytyi hetkeksi. Vähän aikaa ehdittiin jatkaa, kun ponitunnilla uudelleen pudottiin.
Vallu sai kovasti lisävirtaa kaikesta tapahtuneesta ja välillä vähän ehdotti kovempaa menemistä. Se kuunteli kuitenkin hyvin ja lopulta myös kulki niin kivasti, että kehujakin tuli. Pieni säikäytys kesken tunnin sai siis ruunan oikein kunnolla keskittymään töihin ja sillä oli ihana ratsastaa.

4.3. Hei me ahkerat



Ihme hömpöttelyä ja siirtymisharjoituksia kenttää ympäri, mutta ruunalle tuli silti lämmin. Pouta oli laiska ja itse olin laiska, joten meno näytti lähinnä tältä.













3.3. Apen paluu!

Miten opiskella ylppäreihin, kun olo on ihan AaAaAaa!?
Muistin kyllä, että Appe on ihana, mutta että näin ihana.. Maastoileminen sen kanssa on mielentöntä, varsinkin näin Poutalla maastoilun jälkeen. Pääsee itsekkin rentoutumaan kunnolla, kun ei tarvitse kokoajan miettiä miten pelottavista kohdista pääsisi parhaiten ohitse. Ravipätkiäkään varten ei tarvitse kerätä ohjia käteen, jos ei jaksa eikä huvita.

Hoidettaessa Appe testaili pienin elein rajojaan, mutta ihan yhtä pienin elein sen sai käyttäytymään asiallisesti. Appe oli uudessa (tai nyt jo vanhassa) kodissaan oppinut kuulemma testailemaan paljon uusia ihmisiä ja käyttäytymään huonosti erityisesti satuloitaessa, joka sitä on aina ärsyttänyt kovin. Siispä lähdin satuloimaan Appea pala palalta niin, ettei sen tarvitsisi kokea asiaa ihan kamalan epämieluisaksi.
Ensin harjoittelimme ikävää vyönkiristystä riimunarulla. Paine rungon ympärillä sai ruunan ärsyyntymään, mutta toistojen kautta se totesi, ettei uhoaminen auta. Seuraavaksi heittelin huopaa selkään, annoin Apen ihmetellä satulavyön kilinää ja lopulta nostin satulan selkään pari kertaa täysin ongelmitta. Vyön kiristäminen sujui helposti ja oli mahtavaa, että pelisäännöt tulivat näin nopeasti selviksi, ainakin tältä päivää.
Appe oli todella innoissaan lähdössä liikkelle ja pärski matkalla siihen malliin, että olikin jo aika päästä lenkille kahden vapaapäivän jälkeen. Ruunalta puuttui vielä kenkiä jaloista, joten menimme rauhallisesti ja varovaisesti golfkentän kautta metsätielle. Lunta oli paljon ja Appe joutui nostelemaan jalkojaan ja keskittymään kävelemiseen epätasaisella polulla. Saimme reilun tunnin lenkkiin sisältymään pari pientä ravipätkää ja melkoisen lisättyä ravia mentiinkin. Virtaa siis riitti ja kivaa oli kummallakin.

2.3. Estetunti Sakella ja muita uutisia

Ratsastuskoulun tunneilla hyppäämme todella harvoin, mutta tänään pääsimme ylittämään esteitä ja toivottavasti myös ensi viikolla. Menin Sakella ja kaikki sujui ilman suurempia ongelmia, joten jäi oikein hyvät fiilikset tunnista.
Aloitimme todella pienestä; ensin mentiin ravipuomeja, jonka jälkeen vuoronperään pientä pystyä ravissa lähestyen. Estettä nostettiin n. 50cm korkuiseksi, jota tultiin sitten laukassa. Lopussa pääsimme menemään pari kertaa pientä "rataa", johon kuului kaksi hyppyä ja yksi puomin ylitys. Sakke kuunteli hyvin ja sillä oli todella helppo ja kiva hypätä.
Kerran poni loikkasi esteen vähän liian kaukaa ja menetin tasapainoni hypyssä. Tästä seurasi minulle refleksinä tasapainon korjaaminen laittamalla jalat kiinni kylkiin, mutta ei että kun pitikin olla ne kannukset jalassa! Teki mieli kuristaa itsensä kun ratsuparka huiskasi hännällänsä ja meinasi turhaa lähteä eteenpäin. Jatkossa yritän kyllä paljon tarkemmin keksittyä siihen, ettei tuollaisia turhia, hevoselle ikäviä mokia sattuisi. Sakke oli kuitenkin mahtava, eikä siinä ollut mitään moittimista. Olisin itse voinut hypätä vielä enemmän ja korkeampia, joten toivottavasti päästään ensi tunnilla jatkamaan.

Sitten pienimuotoinen ilmoitus, josta sain yllätyksekseni ja ilokseni kuulla joitain päiviä sitten. Appe nimittäin muutti takaisin vanhalle tallilleen toissapäivänä ainakin täksi kevääksi ja pääsen nyt jatkamaan sen kanssa, näillä näkyminen pääasiassa maastoilun merkeissä. Huomenna saan taas nähdä ruunan, ihanaa! Vähän jännittää toimiiko yhteistyö vielä, vai mitä kaikkea tässä kolmen kuukauden tauon aikana on päässyt käymään.

27. helmikuuta. Poutapäivä

Kaikki alkoi ihanasta keväisestä auringonpaisteesta, kun Pouta katseli ulos karsinastaan ja oli niin suloinen kuin suokki vain voi olla. Harjatessa ruunasta lähti kamalasti karvaa, joten laitoin sen selkään suosiolla huovan ja ratsastusvyön housujeni suojaksi. Ratsastin taas vain ääni-, paino- ja pohjeavuin tehden paljon siirtymisiä ja kaarevia uria. Kääntyminen sujui välillä tosi hyvin ja välillä taas ei ollenkaan. Siirtymiset onnistuivat hurjan hyvin ihan alusta alkaen ja Pouta kuunteli hienosti. Lopputunnista keskityttiin erityisesti laukan nostamiseen, mikä onnistuikin lopulta ihan vain istuinluita ja painoa siirtämällä. Poutalle tuli hiki ja itselleni lähes kahden tunnin ratsastuksesta jalat kipeiksi. Ruuna oli huippu ja ansaitsi kyllä isot kiitokset, kehut ja kasan herkkuja.

17.2, 23.2 ja 24.2 ...

..eli kolme viimeisintä ratsastuskoulutuntia.
Viikko sitten perjantaina menin Buffolla ja tunnin pääteemana oli peräänannon saavuttaminen, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty kyseisen ruunan kanssa. Ihan alkutunnissa Buffo kulki vielä kivasti kuolaintuella, mutta kun ruvettiin ravaamaan, niin herra lähti viilettämään. Oli taas vähän vauhti päällä. :) Muutamia halutunlaisia pätkiä sain ruunan silti kulkemaan, varsinkin lopputuntia kohden kun se taas malttoi vähän kuunnella. Tunnilla tehtiin myös sulkutaivutusta täyskaarron reitillä käynnissä. Sujui ihan ok.

Eilen torstaina kävin ponitunnilla ratsastamassa korvaustuntini pois. Toivoin saada kokeilla Lyraa ja sen sitten lopulta myös sainkin. Poni oli todella kiva ratsastaa, sopivan reipas ja herkkä. Ihan kunnollista tuntumaa en siihen ehtinyt tunnin aikana saada, mutta jos sillä useammin menisi, uskoisin siitä saavan vaikka mitä kivaa irti. Tunnilla tehtiin vastalaukkoja loivan kiemurauran avulla. Ne sujuivat lopussa oikein kivasti.

Tänään menin Sakella ja mentiin vähän laukkapuomeja, sekä raviväistöjä. Tunti oli todella kiva ja poni ihana. Perus alkuverkkojen jälkeen mentiin hetki laukkaa ympyrällä. Aluksi Sakke meinasi vain painaa kädelle ja laittaa menemään, mutta pidätteiden kautta sain sen sitten odottamaan ja pyöristymään.
Sitten kun aloitettiin puomien meneminen, Sakke innostui aivan täysin ja olisi vain halunnut kaahata kovempaa. Puomille ruuna olisi halunnut aina hirveästi kiihdyttää ja kaikki oli niin hurjan hauskaa, että jouduin ihan kunnolla pidättämään sitä jonkunmoisen kontrollin säilyttämiseksi. Lopputunnista tehtiin vähäsen pohkeenväistöjä ravissa. Niissäkin joutui aluksi muistuttelemaan ketä kuunnellaan, mutta lopulta nekin sujuivat hyvin.