16.4. Vähän taivuttelua ja maastoilua



Likainen

 Appe oli kuorruttanut itsensä ihan harmaaksi, eikä sitä ilmeisesti kukaan ollut eilen harjannut, joten lian lisäksi irtosi kamalasti karvaa. Hieman oli pikkuinen myös känkkäränkkätuulella ja vähän uhkaili jopa takajalkaa nostamalla.
Suunnaattiin aluksi etsimään pelloilta kuivempaa kohtaa, jossa päästiin vähän vääntämään ja muistelemaan asetuksia ja taivutuksia. Mentiin ympyrällä, tehtiin vähän väistöjä ja laukannostot kumpaankin suuntaan.

Oikeassa laukassa Appe päätti päästää pienen rodeohevosensa valloilleen ja koitti heittää minut selästään. Ei tainnut oikein kouluvääntö maistua pojalle. Onnistuin silti pysymään kyydissä, kiitos Apen ihanan rungottoman satulan, jossa on yleensä todella tukeva istua.

Pienen väännön jälkeen lähdettiin vähän reilun tunnin maastolenkille jälleen golfkentän teitä pitkin. Pari innokasta golffaajakin oli jo todennut kesän tulleen, vaikkei golfkausi ole ymmärtääkseni vielä virallisesti tuolla kentällä alkanut. Kun selvittiin takaisin tallille venyttelin vielä ruunan kaulan ja hienosti taipui :)

15.4. Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan

Sininen taivas muutamilla pilvenhattaroilla koristeltuna, hyväkuntoinen kenttä ja hyppyfiilis. Putsasin Poutan kurasta ja ahkeroin kentälle puomeja ja pienen esteen. Ponille vähän vettä, varusteet päälle ja kentälle.
Pouta oli laiska. Laiskuuden lisäksi myös todella jäykkä ja vinon tuntuinen. Taipuminen oli vaikeaa ja vielä vaikeampaa reippaasti eteneminen. Saimme vähän ravattua ja mentyä puomit muutaman kerran, kunnes liikkuminen meni niin hankalaksi, että juttu jäi siihen. Pouta oli todella haluton liikkumaan laiskaa käyntiä kovempaa, eikä se reagoinut pohkeisiin eikä raippaan juuri ollenkaan. Jätin satulan pois ja yritin saada ruunaan eloa satulatta, mutta sekään ei auttanut. Jokin siis pielessä, mutta toivottavasti ei nyt mitään vakavampaa.
Siirryin sitten taluttelemaan Poutaa pihalle ja siellä se käveli ihan reippaasti. Ihmeteltiin auringonvaloa heijastavia autoja ja ojassa lorisevaa vettä. Vähän jännitti, mutta hienosti käyttäytyi. Jonkin aikaa taluteltuani vein ruunan takaisin karsinaansa ja heitin linimentit varmuudenvuoksi takajalkoihin.
Se niistä hypyistä, mutta tällaista tämä välillä hevosten kanssa on. Tulipahan edes vähän urheiltua kun kantoi painavia puomeja :)

14.4.Pörinäpäivä

Röllimetsä
Apella oli vähän sellainen päivä, että kaikelle mahdolliselle piti pöristä ja kaikkea hitusenkin normaalista poikkeavaa  (tai ihan vain normaaliakin) piti tuijottaa. Tehtiin parin tunnin lenkki lähinnä kävellen. Tarkoitus oli laukata yksi pidempi pätkä, mutta joku koiranulkoiluttaja puudeleineen oli sitten tiellä.

Löysin uudelleen jo kerran "kadottamani" kivan polun, jonka tämän päivän koettelemusten jälkeen nimesin röllimetsäksi. Reitti oli nimittäin ihan järjettömän pelottava Apen mielestä. Pohja oli paikotellen vähän huono, kaatuneita puita jouduttiin kiertämään ryteikön kautta ja viereisellä järvellä näkyi joutsenia. Apen sydän tykytti todella tuntuvasti ja sillä oli niin kiire edetä pois pelottavasta metsästä, ettei se meinannut ehtiä katsomaan enää jalkoihinsa. Kaiken kukkuraksi polku vain jatkui ja jatkui ja poniparka oli hermoromahduksen partailla. Oli silti ilo huomata miten hyvin ruuna malttoi kuunnella apujani, eikä mennyt ihan paniikkiin.
Kun sitten viimein selvisimme tutummille reiteille, sujui loppumatka vähän letkeämmin.

13.4. Buffolla ralleilua

Tunnin alussa Buffolla oli kipitysvaihde päällä, niin kuin yleensäkin. Yritin sitten saada takajalkoja vähän töihin ja kipitys muuttui lähemmäs kaahottamista. Menimme laukassa ympyrällä, jonka jälkeen laukkasimme jonossa diagonaalin ja jälleen vauhti meinasi ponilla kiihtyä.
Vasta kun rupesimme tekemään sulkuja käynnissä, sain Buffoa paremmin rentoutumaan ja keskittymään. Sen jälkeen lopputunti sujui ihan kivasti oikeinpäin kulkien ja rennosti. Erityisesti lopputunnin ravaamiset Buffo meni oikein hienosti, kun takajalat polkivat hyvin, eikä tarvinnut enää jännittää niin paljon.
Nyt seuraavaksi tänään lauantaina suuntaan sateisen harmaassa säässä kohti Appea. Toivotaan, ettei pahasti jäädytä kun on niin kylmä.

12.4. Saman jatkamista

Jatkettiin tänään vähän samalla linjalla kuin viimeksi, eli ääni-, pohje- ja painoavuin ratsastusta maustettuna maastakäsinharjoituksilla.
Tällä kertaa otin porkkanan taskuun kun suunnattiin kentälle ja Pouta motivoitui kummasti :) Tehtiin vähän väistättämistä, pysähtymisiä, perus seuraamis ja kuuntelemisjuttuja, sekä pois ajamista. Kaikkea tehtiin lähietäisyydeltä, sekä kauempaa niitä mitä pystyttiin ja osattiin. Pouta ymmärsi kivasti peruuttamisen, vaikka välimatkaa oli muutama metri. Hieno poni.
Myös pois ajaminen onnistui alkuihmettelyjen jälkeen hyvin. Ruuna yritti aluksi hämmentyneenä vain väistää kauemmas, mutta kun paine vaan kasvoi niin pikkuinen tajusi lähteä liikkelle. Sitten mentiinkin varsin hienosti käyntiä ja ravia. Ihan ei ympyräkuviolla pysynyt, mutta vähän sinnepäin.
Vähän vajaa tunti tehtiin ihanan lämpimässä säässä näitä juttuja, kunnes kentälle tuli muuta porukkaa ja nousin Poutan selkään.
Mentiin paria puomia käynnissä ja ravissa, sekä siirtymisiä ja ympyröitä. Pouta oli vähän laiska ja rupesi loppua kohden itse jo ehdottelemaan lopettamista. Laukat nousivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta muutaman kerran silti oikein hyvin.

8.4. Leikisti varusteitta

Poutapienen kengät olivat pahasti löysällä ja yksi niin irti, että se piti kokonaan irrottaa. Onneksi tallilta löytyi osaava ihminen sopivien välineiden kera, niin saatiin se pois. Ensi viikolla pitäisi tulla kenkääjä, hyvä niin :)
Siirryttiin kentälle huovalla ja suitsilla varustettuna. Motivaatio kouluvääntöön oli nollissa, joten ratsastin pohje-, paino- ja ääniavuin tehden paljon siirtymisiä, ympyröitä ja erilaisia kuvioita. Pouta oli varsin upea ja kaikki sujui niin kauan hyvin, kun jaksoin itse keskittyä riittävästi siihen mitä tehtiin.
Vasen laukka oli hieman hankala nostaa, mutta nousi lopulta kun riittävän selkeästi sitä pyysi. Laukattiin rennon letkeästi koko uraa pitkin ja Pouta pääsi venyttämään askeltaan sen verran kuin siitä irti sai. Ruuna on usein laukassa jännittynyt hieman, mutta nyt sama rentous löytyi joka askellajissa.
Ratsastuksen jälkeen tein vielä hetken kaikenlaista pientä maastakäsin, mutta Poutalta meinasi loppua kiinnostus melko pian ja se selvästikkin jo kovasti haikaili pois kentältä.

7.4. Kahden tunnin maasto

Viikko sitten golfteillä
Tämän päivän maastolenkkiin vierähti vähän reilu kaksi tuntia.
Apella oli vähän känkkäränkkäpäivä hoitaessa, joten tein kaikkea pientä maastakäsin sen kanssa ja sen jälkeen sujui taas satuloiminenkin ongelmitta. Ruuna tuntui olevan vähän laiskalla päällä ja ravaaminen muistutti enemmän löntystelyä. Menimme golfkentän reitin kautta hiitille, josta kierrettiin espoonkartanon sillan ylitse takaisin kohti tallia. Ravattiin ja laukattiin niin paljon kuin tiet sallivat, eli ehkä vähän normaalia enemmän. Vain yhdellä laukkapätkällä nelistettiin menemään täysiä ja muilla vauhti pidettiin laukan puolella.
Appe oli oikein hyväkäytöksinen ja järkevä. Kovemmassakin vauhdissa sai pidätteet läpi. Yhdellä metsätiellä oli ohut jää/lumipeite tien päällä ja se petti ruunan jalkojen alta juuri sen verran, että siitä kuului uhkaava ruksahdus. Appe ei sitten luottanut minuun selästäkäsin, vaan kovasti vaikutti pitävän minua ihan hulluna kun siitä olisi pitänyt mennä. Jouduin laskeutumaan selästä ja näyttämään ponille, että siitä ihan oikeasti pystyi menemään, eikä ollut mitään pelättävää.
Toinen jännittävä paikka ruunalle oli espoonkartanon sillan ylitys. Silta on siis melko kapea ja sen alta menee vähän koskityylinen vesitsydeemi peräti kahdesta kohtaan. Ihan reunakaiteen vieressä käveleminen hermostutti ruunaa, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ollut, kun samaisella sillalla ajoi myös autoja. Hengissä silti selvittiin ylitse ja itse olin niin ylpeä pikkuhepan rohkeudesta.
Tallissa venyttelin Apen etujalat ja kaulan ennen kuin päästin sen heiniensä pariin. Huippu hevonen :)

6.4. Sakella

Meitä oli tunnilla kahdeksan ja oli todella ahdasta. Onneksi alla oli Sakke, jonka vauhtia on helppo säädellä ja näin saada helposti pidettyä itsellään sopivasti tilaa. Teimme vähän temponmuutoksia, perus ympyrätyöskentelyä, siirtymisiä ja raviväistöjä. En saanut Sakkea yhtä hyväksi kuin viimeksi, mutta ihan siedettäväksi kuitenkin.
Laukassa ruuna pukitteli melko paljon ja vaihtoi laukkaa vääräksi ilman että siltä sitä pyysin. Oli siis vähän tällainen huonompi päivä. Selkään noustessakin meinasi tulla potkuja ja pukkeja.

5.4. Kouluratsastusta Poutalla

Haaveena oli päästä hyppäämään tänään, mutta takatalvi teki tehtävänsä ja kenttä oli ikävän märkä. Siinä sitten laiskistui niin, ettei olisi jaksanut edes paria puomia kentälle kantaa, vaan meni suosiolla jälleen kouluratsastusta.
Suurimmaksi osin ratsastin pääty-ympyrällä ja menin myös melko paljon laukkaa koko uraa pitkin pyytäen Poutaa hitusen eteenpäin. Ruuna oli perusreipas, mutta vähän väsyneen oloinen. Kulki verryttyään ihan kivasti, mutta ryhdikkäämmän muodon löytäminen oli vähän hakusessa. Annoin Poutan sitten liikkua melko pitkänä ja koitin vain välillä koota sitä vähän enemmän.










Kaikki kuvat copy Annika L

1.4. Poutailua

Äitini oli mukana tallilla tutustumassa hevosten hoitoon ja ratsastukseen. Laitettiin yhdessä Pouta kuntoon, jonka jälkeen ratsastin kentällä aluksi kaikki askellajit läpi ja vähän tutkailin millainen päivä ruunalla on. Tämän jälkeen äitini nousi selkään ja pääsi kokeilemaan pysäyttämistä, liikkelle lähtöä, pieniä ravipätkiä ja ohjaamista. Pouta totteli aluksi ihan hyvin, kunnes totesi, että selässä on aloittelija ja rupesi vähän testaamaan. Ruuna yritti kovasti vaan tulla luokseni ja kääntäminen toiseen suuntaan oli vaikeaa. Muuten Pouta käyttäytyi oikein hyvin eikä turhia hötkyillyt.
Nousin sitten itse selkään ja menin vähän perus kouluratsastusta. Pouta oli reipas, mukava ja liikkui hyvin. Laukka oli jälleen melko tasapainoton, mutta nousi hyvin ja jatkui juuri niin kauan kuin halusin.