Näillä näkymin hevostelu jatkuukin siis vuokraamisen merkeissä, satunnaisesti tunteja ottaen.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
23.9. Palmun Ratsutallia kokeilemassa
Uuden ratsastuspaikan etsiminen jatkuu yhä ja tänään kävin ystäväni kanssa kokeilemassa ja katselemassa millainen meininki Palmulla on.
Ilma oli tosi sateinen, mutta siitä huolimatta onnistuin ajamaan meidät turvallisesti sinne ja takaisin. Hyvä minä!
Ratsukseni sain Cendan, joka oli todella kiltti hoitaa, eikä ratsastaessakaan hullumpi. Tamma oli vähän laiska, mutta siitä huolimatta herkkä, kunhan vain itse pysyin myös herkkänä.
Aloitimme tunnin istunnan korjaamisella ja kävimme läpi ihan perusasioita. Tuntia pitänyt Mari painotti paljon istunnalla ratsastamiseen, sekä selitti asiat selkeästi, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Usein ratsastuskouluilla tulee vastaan vain "vedä vähän tuosta ohjasta ja paina vähän tuolla pohkeella"- tyylisiä ohjeita, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä sen enempää huomiota.
Teimme tunnin aikana paljon erilaisia asioita, mm. avoja ravissa, asetuksia ja laukannostoja peruutuksesta.
Paikasta jäi sen verran hyvä fiilis, että tulemme luultavasti käymään sielä vielä uudelleen kokeilemassa, vaikkei se ihan lähellä sijaitsekkaan.
Ilma oli tosi sateinen, mutta siitä huolimatta onnistuin ajamaan meidät turvallisesti sinne ja takaisin. Hyvä minä!
Ratsukseni sain Cendan, joka oli todella kiltti hoitaa, eikä ratsastaessakaan hullumpi. Tamma oli vähän laiska, mutta siitä huolimatta herkkä, kunhan vain itse pysyin myös herkkänä.
Aloitimme tunnin istunnan korjaamisella ja kävimme läpi ihan perusasioita. Tuntia pitänyt Mari painotti paljon istunnalla ratsastamiseen, sekä selitti asiat selkeästi, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Usein ratsastuskouluilla tulee vastaan vain "vedä vähän tuosta ohjasta ja paina vähän tuolla pohkeella"- tyylisiä ohjeita, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä sen enempää huomiota.
Teimme tunnin aikana paljon erilaisia asioita, mm. avoja ravissa, asetuksia ja laukannostoja peruutuksesta.
Paikasta jäi sen verran hyvä fiilis, että tulemme luultavasti käymään sielä vielä uudelleen kokeilemassa, vaikkei se ihan lähellä sijaitsekkaan.
20.8. Tallia kokeilemassa
Tänään kävin muutaman kaverin kanssa kokeilemassa ponituntiaikaisten opettajani tallia. Sain ratsukseni Milli-Neidin, joka oli mukava ja persoonallinen suokkitamma. Lihaksia sillä ei tosin ollut vielä kamalasti täysin oikeinpäin kulkemiseen ja laukka oli vähän kaahottamista, mutta pidin tammasta silti. Millin olin nähnyt jo aikaisemminkin, sillä se kuului ennen Jatilan tuntihevosiin.
Tunnilla menimme ihan perus kouluratsastusta, emmekä sen kummempaa. Vielä en osaa sanoa alanko käymään useamminkin tällä tallilla, vai minne lopulta päädyn.
Koeratsastus
Mietin jonkin aikaa kannattaako edes kirjoittaa julkisesti tästä koeratsastuskerrasta, kun en hevosta ala vuokraamaan, mutta tulin siihen päätökseen että miksi ei. Kokemus oli loistava ja jätti hyvät fiilikset. Hintaa oli vain tässä tapauksessa liikaa minulle.
Kyseinen hevonen on siis juttujen mukaan haastava maastakäsin, eikä ratsastaessakaan mikään helppo, vaan loistava "rodeohevonen" jos sitä ratsastaa väärin.
Hevosta hoitaessa päällimmäisenä iski silmään se, miten helppolukuinen ja läsnäoleva hevonen oli. Se ilmoitti selvästi mielipiteensä asioista ja luki omistajan sanojen mukaan ihmistä 110 prosenttisesti. Etenin asioissa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Jouduin muutamaan otteeseen hienovaraisesti ilmoittamaan paikkani hevoselle, sillä se testasi minua. Sen olen tässä muutaman vuoden aikana oppinut, että on oikesti paljon tehokkaampaa käyttää kehoaan, kuin ääntään tai kättään hevosten kanssa toimiessa. Kaikki menee paljon helpommin ja nopeammin läpi. Pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta alkoi syntymään, hevosen ilme muuttui epäilevästä rauhalliseksi ja sain koskea sitä myös sille hankalemmista paikoista.
Ratsastaessa koin alkeiskurssifiiliksiä, sillä ohjaus ei alkuun toiminut juurikaan ja hevonen oli hyvin jännittyneen oloinen. Se meinasi kerran lähteä spurtilla altani ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen taas käyntiin. Suustaan tämä tapaus on erittäin herkkä, eikä sinne voinut jäädä hetkeksikään kiinni, vaan piti ratsastaa istunnalla ja todella, todella pehmeällä kädellä. Hevonen testaili rajojaan myös muutenkin ja kertoi selkeästi saaneensa tarpeekseen vilkaisemalla korvat luimussa silmiin jos siltä jotain pyysin. Kun rupesin saamaan asioita kohdilleen, hevosta rennommaksi ja tekemään sitä mitä pyysin, lopettelin ratsastuksen siihen. Itse en kokenut osaavani ratsastaa kyseisellä hevosella ollenkaan, mutta meno oli kuulemma näyttänyt ihan tasaiselta ja rauhalliselta. Meistä siis olisi voinut ehkä tulla ihan kehityskelpoinen pari.
Ratsastuksen ja hetken taluttelun ja hengailun jälkeen tämä aluksi minua kohtaan todella epäilevä ja varuillaan oleva hevonen laittoi päänsä syliini ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta kun se oli tehnyt niin kenellekkään naispuoleiselle henkilölle. Olinko siis ihan oikeasti saanut kontaktin tähän hevoseen ihan vain muutamassa tunnissa? En tiedä onko tämä vain omaa harhakuvitelmaani, mutta hyvät fiilikset tästä ainakin jäi.
Reiluutena omistajaa kohtaan en paljasta sen tarkemmin hevosesta tai sen asuinpaikasta mitään. Ne tietävät, jotka tietävät ja se riittää. Loppuun en voi muuta todeta, kuin että aivan mahtavapersoonallinen hevonen kyseessä ja varmasti opettavainen kaikille jotka sen kanssa pääsevät tekemisiin. :)
Kyseinen hevonen on siis juttujen mukaan haastava maastakäsin, eikä ratsastaessakaan mikään helppo, vaan loistava "rodeohevonen" jos sitä ratsastaa väärin.
Hevosta hoitaessa päällimmäisenä iski silmään se, miten helppolukuinen ja läsnäoleva hevonen oli. Se ilmoitti selvästi mielipiteensä asioista ja luki omistajan sanojen mukaan ihmistä 110 prosenttisesti. Etenin asioissa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Jouduin muutamaan otteeseen hienovaraisesti ilmoittamaan paikkani hevoselle, sillä se testasi minua. Sen olen tässä muutaman vuoden aikana oppinut, että on oikesti paljon tehokkaampaa käyttää kehoaan, kuin ääntään tai kättään hevosten kanssa toimiessa. Kaikki menee paljon helpommin ja nopeammin läpi. Pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta alkoi syntymään, hevosen ilme muuttui epäilevästä rauhalliseksi ja sain koskea sitä myös sille hankalemmista paikoista.
Ratsastaessa koin alkeiskurssifiiliksiä, sillä ohjaus ei alkuun toiminut juurikaan ja hevonen oli hyvin jännittyneen oloinen. Se meinasi kerran lähteä spurtilla altani ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen taas käyntiin. Suustaan tämä tapaus on erittäin herkkä, eikä sinne voinut jäädä hetkeksikään kiinni, vaan piti ratsastaa istunnalla ja todella, todella pehmeällä kädellä. Hevonen testaili rajojaan myös muutenkin ja kertoi selkeästi saaneensa tarpeekseen vilkaisemalla korvat luimussa silmiin jos siltä jotain pyysin. Kun rupesin saamaan asioita kohdilleen, hevosta rennommaksi ja tekemään sitä mitä pyysin, lopettelin ratsastuksen siihen. Itse en kokenut osaavani ratsastaa kyseisellä hevosella ollenkaan, mutta meno oli kuulemma näyttänyt ihan tasaiselta ja rauhalliselta. Meistä siis olisi voinut ehkä tulla ihan kehityskelpoinen pari.
Ratsastuksen ja hetken taluttelun ja hengailun jälkeen tämä aluksi minua kohtaan todella epäilevä ja varuillaan oleva hevonen laittoi päänsä syliini ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta kun se oli tehnyt niin kenellekkään naispuoleiselle henkilölle. Olinko siis ihan oikeasti saanut kontaktin tähän hevoseen ihan vain muutamassa tunnissa? En tiedä onko tämä vain omaa harhakuvitelmaani, mutta hyvät fiilikset tästä ainakin jäi.
Reiluutena omistajaa kohtaan en paljasta sen tarkemmin hevosesta tai sen asuinpaikasta mitään. Ne tietävät, jotka tietävät ja se riittää. Loppuun en voi muuta todeta, kuin että aivan mahtavapersoonallinen hevonen kyseessä ja varmasti opettavainen kaikille jotka sen kanssa pääsevät tekemisiin. :)
Laidunelämää
Pyöräilin pitkästä aikaa Kiloon kameran kanssa ihmettelemään hevosten kesälaidunkautta. Laidunelämää on aina mielenkiintoista seurata ja aikaa kului ihan hujauksessa pari tuntia. Hevosten elekieltä on mahtava opiskella ja kuinka sitä nyt paremmin oppimaan kuin hevosia seuraamalla.
Itse kuvista ei tullut kovinkaan laadukkaita, mutta ei mahda mitään. Ehkä sitten ensi kerralla parempia. :) Kuviin sain kuitenkin vangittua edes jonkin verran hevosten välistä viestintää, vaikkei niissä muuta hienoa olisikaan.
Itse kuvista ei tullut kovinkaan laadukkaita, mutta ei mahda mitään. Ehkä sitten ensi kerralla parempia. :) Kuviin sain kuitenkin vangittua edes jonkin verran hevosten välistä viestintää, vaikkei niissä muuta hienoa olisikaan.
Päivitystä
Hiljaista on hevosrintamalla. Takana on jo yli kuukausi ilman ainuttakaan kontaktia hevoseen. Pakko myöntää, että on aika karmaisevaa tällainen, vaikka ihmeen hyvin olenkin tottunut näihin viikkoihin ilman rakasta harrastusta.
Nyt päivät ovat täyttyneet lähinnä vain töistä ja habani tekee huimaa kasvua. Päivittäin kun nostelee parhaimmillaan yli kolmeatuhatta kiloa, niin väkisinkin pientä muutosta tapahtuu. Koska en saanut itselleni opiskelupaikkaa, on mahdollista että jatkan Inexillä vielä seuraavan vuodenkin, mikäli se on mahdollista.
6.7.2012 vietin elämäni pisintä tuntia töissä. 19-vuotias kissamme, joka on ollut meillä lähes koko elämäni ajan, oli kipeänä kotona ja kun sain lounastaon aikaan äidiltäni kuulla, ettei sen olo ole muuttunut paremmaksi, en voinut muuta tehdä kuin pelonsekaisin tuntein odottaa. Onneksi töistä tarjoutui mahdollisuus lähteä palkattomalle vapaalle ja ehdin mukaan viemään kissaa eläinlääkäriin.
Melko pian pahin pelko alkoi muuttumaan kaikista todennäköisemmäksi, kun yleensä niin utelias kissa vain makasi aloillaan todella luovuttaneen oloisena. Koko automatkankin se vain röhnötti hiljaa sylissäni ilman ainuttakaan kysymystä siitä mitä tapahtuu. Oli siis aika maksaa takaisin kaikki se hyvä minkä Teemu on meille antanut ja päästää irti. Lopullista syytä kunnon romahtamiseen ei koskaan selivinnyt, sillä emme halunneet jatkaa ystävämme ja perheenjäsenemme kiusaamista pidempään, kun se niin selkeästi oli kipeä.
Nyt päivät ovat täyttyneet lähinnä vain töistä ja habani tekee huimaa kasvua. Päivittäin kun nostelee parhaimmillaan yli kolmeatuhatta kiloa, niin väkisinkin pientä muutosta tapahtuu. Koska en saanut itselleni opiskelupaikkaa, on mahdollista että jatkan Inexillä vielä seuraavan vuodenkin, mikäli se on mahdollista.
6.7.2012 vietin elämäni pisintä tuntia töissä. 19-vuotias kissamme, joka on ollut meillä lähes koko elämäni ajan, oli kipeänä kotona ja kun sain lounastaon aikaan äidiltäni kuulla, ettei sen olo ole muuttunut paremmaksi, en voinut muuta tehdä kuin pelonsekaisin tuntein odottaa. Onneksi töistä tarjoutui mahdollisuus lähteä palkattomalle vapaalle ja ehdin mukaan viemään kissaa eläinlääkäriin.
Melko pian pahin pelko alkoi muuttumaan kaikista todennäköisemmäksi, kun yleensä niin utelias kissa vain makasi aloillaan todella luovuttaneen oloisena. Koko automatkankin se vain röhnötti hiljaa sylissäni ilman ainuttakaan kysymystä siitä mitä tapahtuu. Oli siis aika maksaa takaisin kaikki se hyvä minkä Teemu on meille antanut ja päästää irti. Lopullista syytä kunnon romahtamiseen ei koskaan selivinnyt, sillä emme halunneet jatkaa ystävämme ja perheenjäsenemme kiusaamista pidempään, kun se niin selkeästi oli kipeä.
| Teemu 1.4.1993-6.7.2012 |
Odottelua
Appe lähti reilu viikko sitten laitumelle, jonne itselläni on turhan pitkä matka julkisilla. Nyt siis vain odottelen milloin poni palaa takaisin. Oikeen kivaa juhannusta kaikille!
Parantelin vähän vanhaa videota.
Suurin osa materiaalista on silti ainakin vuoden vanhaa
10.6. Pieniä hyppyjä ja maastoilua
Parasta itsenäisessä ratsastamisessa on se, ettei kukaan ole määräämässä mitä sinun pitää tehdä, milloin ja kuinka kauan. Saa tehdä asiat itseään ja hevosta kuunnellen, tottakai hyvän maun rajoissa ja järkevästi.
Tänään tuo suuri valinnanvapaus kuitenkin johti päätöksenteon vaikeuteen, kun toisaalta teki mieli vain maastoilla ja toisaalta vääntää kunnon koulutreeni. Toisaalta ei taas millään olisi jaksanut keskittyä kouluratsastukseen, vaan kaipasi rennompaa menoa. Toisaalta olisi vain voinut jäädä tallin pihaan rapsuttelemaan Appea.
Päädyin kuitenkin lopulta kentälle, jossa mentiin vähän puomeja, sekä matalaa ristikkoa rennolla fiiliksellä. Appe oli alkuun laiska, mutta innostui pikkuhiljaa kun pääsi hyppäämään. Loppua kohden lähestyttiinkin esteitä jo ihan korvat hörössä ja reippaasti. Lopetettiin melko pian kun asiat rupesivat sujumaan, enkä hypännyt sen enempää vaikka mieli teki. Parempi lopettaa hyviin fiiliksiin. :)
Lähdettiin tekemään vielä lyhyehkö maastolenkki loppuun (joka vahingossa venyi vähän pidemmäksi kun juutuin puhelimeen :D), minkä jälkeen heitettiin satula talliin, poni pääsi syömään vihreetä ja minä pääsin nautiskelemaan auringosta sen selässä.
Tänään tuo suuri valinnanvapaus kuitenkin johti päätöksenteon vaikeuteen, kun toisaalta teki mieli vain maastoilla ja toisaalta vääntää kunnon koulutreeni. Toisaalta ei taas millään olisi jaksanut keskittyä kouluratsastukseen, vaan kaipasi rennompaa menoa. Toisaalta olisi vain voinut jäädä tallin pihaan rapsuttelemaan Appea.
Päädyin kuitenkin lopulta kentälle, jossa mentiin vähän puomeja, sekä matalaa ristikkoa rennolla fiiliksellä. Appe oli alkuun laiska, mutta innostui pikkuhiljaa kun pääsi hyppäämään. Loppua kohden lähestyttiinkin esteitä jo ihan korvat hörössä ja reippaasti. Lopetettiin melko pian kun asiat rupesivat sujumaan, enkä hypännyt sen enempää vaikka mieli teki. Parempi lopettaa hyviin fiiliksiin. :)
Lähdettiin tekemään vielä lyhyehkö maastolenkki loppuun (joka vahingossa venyi vähän pidemmäksi kun juutuin puhelimeen :D), minkä jälkeen heitettiin satula talliin, poni pääsi syömään vihreetä ja minä pääsin nautiskelemaan auringosta sen selässä.
6.6. Ylppärikuvia ja hetki kentällä
Kiitos superhyvälle kuvaajalle ja ihanalle pikku Apelle, joka käyttäytyi oikein hyvin!
Mahtava päivä ja selvittiin sadekuuroista huolimatta lähes kuivina, eikä ponikaan ollut pahasti kurainen laitumelta hakiessa.
3.6. Raindrops Keep Falling On My Head
Olen nyt viimeinkin ihan virallisesti ylioppilas ja eilinen päivä kului lähinnä tätä juhlistaessa. Koko viikonlopun ilma oli sen verran kurja, että Apen kanssa otettavia ylppärikuvia pitää vähän lykätä myöhemmäksi ja odotella lämpimämpiä säitä.![]() |
| Jännittävä sateenvarjo |
Keskityin saamaan Apesta eteenpäinpyrkivän, rennon ja herkän, sekä vähän taipuisankin. Nostettiin vain muutamat laukat kumpaankin suuntaan ja muuten tehtiin ympyröitä käynnissä ja ravissa. Ruuna vaikutti todella innokkaalta, reippaalta ja herkältä! Saavutettiin siis se mitä lähdettiinkin hakemaan, eli hyvä fiilis kummallekkin.
Ratsastin noin tunnin, jonka jälkeen tulin alas selästä ja vietin hetken laatuaikaa Appea rapsutellen ja sateen vähenemistä odotellessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
