Lauantaina kävin vain pikaisesti moikkaamassa Appea. Ratsastamaan en vielä kyennyt loppuviikon sairastelun vuoksi, joten harjasin ja rapsuttelin vain ruunaa. Tarkoitus oli ostaa sille uudet hokit, sekä vaihtaa ne kuluneiden vanhojen tilalle, mutta ostamani hokit olivatkin sitten väärää kokoa. Höh.
Sunnuntaina kävin ratsastamassa Enskan. Ruuna oli vähän säikyllä päällä, mutta käyttäytyi asiallisesti ja keskittyi hyvin työntekoon. Mentiin noin puoli tuntia hyvin rennosti kentällä. Tehtiin käynnissä tempon muutoksia ympyrällä ja koitin saada Enskan taipumaan hyvin kumpaankin suuntaan. Loppuun otettiin lyhyehköt ravit, joiden jälkeen pikkuhiljaa lopettelimme.
5.11. Hyvää syntymäpäivää minä
Illaksi oli luvattu kamalaa räntäsadetta, joten suuntasin tallille niin pian kuin vain töistä kerkesin, jotta säästyttiin mahdollisimman kuivina.
Enska oli rennoin ja innokkain fiiliksin lähdössä töihin, eikä energiasta ollut taaskaan pulaa. Yritettiin tehdä vähän tempon muutoksia ravissa, sekä siirtymisiä ja taivuttelua. Ruuna oli hurjan kiva ratsastaa, kunhan malttoi keskittyä työskentelyyn.
Enska oli rennoin ja innokkain fiiliksin lähdössä töihin, eikä energiasta ollut taaskaan pulaa. Yritettiin tehdä vähän tempon muutoksia ravissa, sekä siirtymisiä ja taivuttelua. Ruuna oli hurjan kiva ratsastaa, kunhan malttoi keskittyä työskentelyyn.
4.11. Tutustumista
Tänään tehtiin sitä, mitä olisi ollut viisasta jo eilen tehdä. Suunnattiin siis tarhasta suoraan kentälle ja käytettiin hetki aikaa ihan vain tutustumiseen, rapsutteluun ja perusasoiden läpikäymiseen. Käytiin siis läpi väistäminen, seuraaminen, peruuttaminen, pysähtyminen ja pään laskeminen. Enskalla meinasi ajatus välillä kiinnittyä enemmän kentän ulkopuolisiin asioihin, mutta se toimi silti melko herkin avuin. Pään laskemiseen jouduttiin keskittymään vähän enempi, jotta saatiin haluttu reaktio löytymään. Sivuille ruuna ei ollut yhtään halukas kääntämään päätään, mutta kaikki aikanaan. :)
Tämän jälkeen siirryttiin talliin, jossa hoidin Enskan kuntoon. Kentällä tehtiin taas paljon ympyröitä ja haettiin rauhallisempaa tahtia. Ruunalla tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa ja se yritti loppuraveissakin yhä ehdottaa jos vähän voitaisiin vielä laukata.
Tämän jälkeen siirryttiin talliin, jossa hoidin Enskan kuntoon. Kentällä tehtiin taas paljon ympyröitä ja haettiin rauhallisempaa tahtia. Ruunalla tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa ja se yritti loppuraveissakin yhä ehdottaa jos vähän voitaisiin vielä laukata.
3.11. Uusi tuttavuus Enska
Noin kuukausi sitten kävin kokeilemassa Enskaksi kutsuttua lv-ruunaa ja tänään oli sitten ensimmäinen varsinainen vuokrauskerta sen kanssa.
Ruunan ilme oli hyvin kysyvä kun hain sen tarhasta ja se vaikutti muutenkin hieman jännittyneeltä. Saatiin kuitenkin suoritettua kaikki hoitotoimenpiteet ilman ongelmia ja siirryttiin kentälle.
Ratsastaessa pyrin ainoastaan saamaan Enskasta rennon ja rauhallisen, joten tehtiin paljon ympyröitä käynnissä ja ravissa. Varsinkin ravissa ruuna olisi halunnut vain kipittää apuja karkuun, eikä rentoudesta ollut tietoakaan. Aikamme työstettyämme Enska uskalsi pärskähtää ensimmäisen kerran ja pikkuhiljaa löysimme sen rentouden mitä lähdettiinkin hakemaan.
Kun asiat rupesivat sujumaan, jätettiin kenttä taaksemme ja käytiin kävelemässä pieni lenkki maastossa. Oli todella sumuista ja näkyvyys huononi koko ajan, mutta Enska käyttäytyi niin kuin herrasmiehen kuuluukin käyttäytyä. Paljon on vielä opittavaa, mutta tästä on hyvä lähteä liikkelle.
Ruunan ilme oli hyvin kysyvä kun hain sen tarhasta ja se vaikutti muutenkin hieman jännittyneeltä. Saatiin kuitenkin suoritettua kaikki hoitotoimenpiteet ilman ongelmia ja siirryttiin kentälle.
Ratsastaessa pyrin ainoastaan saamaan Enskasta rennon ja rauhallisen, joten tehtiin paljon ympyröitä käynnissä ja ravissa. Varsinkin ravissa ruuna olisi halunnut vain kipittää apuja karkuun, eikä rentoudesta ollut tietoakaan. Aikamme työstettyämme Enska uskalsi pärskähtää ensimmäisen kerran ja pikkuhiljaa löysimme sen rentouden mitä lähdettiinkin hakemaan.
Kun asiat rupesivat sujumaan, jätettiin kenttä taaksemme ja käytiin kävelemässä pieni lenkki maastossa. Oli todella sumuista ja näkyvyys huononi koko ajan, mutta Enska käyttäytyi niin kuin herrasmiehen kuuluukin käyttäytyä. Paljon on vielä opittavaa, mutta tästä on hyvä lähteä liikkelle.
![]() |
| Sumu oli kaunista.. |
![]() |
| ..mutta auton ratin takaa myös vähän pelottavaa :D |
31.10. Pitkä maastolenkki
Suunnittelin jo hyvissä ajoin, että tänään tehdään Apen kanssa kolmen tunnin maastolenkki. Välillä vähän eksyttiin suunnitellulta reitiltä, eikä aikaakaan mennyt kuin varttia vaille kolme tuntia, mutta ihan mielettömän hauskaa oli!
Appe oli alkuun todella pörheällä päällä ja tuijotti kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kovin pitkälle ei ehditty edetä, kun ruuna laittoi jarrut pohjaan, pörisi ja kauhisteli jotain mystistä kauhunkohdetta. Pyysin ruunaa tietysti jatkamaan matkaa, mutta se rupesi täysin tapojensa vastaisesti peruuttamaan holtittomasti takaisin kohti tallia. Taluttamalla ja eväsherkkujen avulla selvittiin sitten siitä kauheudesta ohitse ja päästiin jatkamaan matkaa rennommin fiiliksin.
Lenkin aikana mentiin hyvin monenlaisessa maastossa, ihan asfalttiteistä risumetsään, jonne jouduttiin kun yritin löytää polkua, jota en lopulta sitten edes löytänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta kun päädyttiin rämpimään "ei minnekkään" huonon suuntavaistoni takia. Appea ei onneksi tuntunut yhtään haittaavan tämäkään harhailu.
Ruuna sai irroitella oikein kunnolla muutamalla laukkapätkällä ja mentiin kyllä sellaista neliä, että vähän ihmettelen kun eivät jarrut kadonneet. Oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästää vain menemään ja nauttia vauhdin huumasta.
Appe oli alkuun todella pörheällä päällä ja tuijotti kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kovin pitkälle ei ehditty edetä, kun ruuna laittoi jarrut pohjaan, pörisi ja kauhisteli jotain mystistä kauhunkohdetta. Pyysin ruunaa tietysti jatkamaan matkaa, mutta se rupesi täysin tapojensa vastaisesti peruuttamaan holtittomasti takaisin kohti tallia. Taluttamalla ja eväsherkkujen avulla selvittiin sitten siitä kauheudesta ohitse ja päästiin jatkamaan matkaa rennommin fiiliksin.
Lenkin aikana mentiin hyvin monenlaisessa maastossa, ihan asfalttiteistä risumetsään, jonne jouduttiin kun yritin löytää polkua, jota en lopulta sitten edes löytänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta kun päädyttiin rämpimään "ei minnekkään" huonon suuntavaistoni takia. Appea ei onneksi tuntunut yhtään haittaavan tämäkään harhailu.
Ruuna sai irroitella oikein kunnolla muutamalla laukkapätkällä ja mentiin kyllä sellaista neliä, että vähän ihmettelen kun eivät jarrut kadonneet. Oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästää vain menemään ja nauttia vauhdin huumasta.
28.10. Hieno Appe
Oli aivan ihana sää talleilulle. Pieni pakkanen piti mudan poissa ja aurinko lämmitti sekä kehoa, että mieltä.
Suunnattiin golfkentän teitä pitkin maneesille, jossa vietettiin reilu puolituntinen kouluratsastuksen parissa.
Verkkasimme ravissa uraa pitkin hölkötellen, jonka jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään laukannostoja ja ruunasta löytyi taas paljon kaivattua yritteliäisyyttä ja herkkyyttä. Melko pian Appe rupesi liikkumaan toivotussa muodossa ja rennosti joka askellajissa, eikä selässä voinut muuta kuin hymyillä kun pappa antoi parastaan.
Lopetimme hyviin fiiliksiin ja teimme pitkät loppukäynnit. Ruuna oli melko hikinen kun se oli joutunut töihin talviturkinalkunsa kanssa. :)
Suunnattiin golfkentän teitä pitkin maneesille, jossa vietettiin reilu puolituntinen kouluratsastuksen parissa.
Verkkasimme ravissa uraa pitkin hölkötellen, jonka jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään laukannostoja ja ruunasta löytyi taas paljon kaivattua yritteliäisyyttä ja herkkyyttä. Melko pian Appe rupesi liikkumaan toivotussa muodossa ja rennosti joka askellajissa, eikä selässä voinut muuta kuin hymyillä kun pappa antoi parastaan.
Lopetimme hyviin fiiliksiin ja teimme pitkät loppukäynnit. Ruuna oli melko hikinen kun se oli joutunut töihin talviturkinalkunsa kanssa. :)
Su 21.10 ja ma 22.10
Sunnuntaina tehtiin Apen kanssa löntystelymaastolenkki, joka ei ollut paljoon tuntia pidempi. Reitillä oli lähinnä vain asfalttiteitä, joten ne vähäiset pehmeäpohjaisemmat tiet mentiin sitten ravissa tai laukassa, että saatiin vähän liikettä peliin. Appe pärski ja pörisi varsinkin aluksi siihen malliin, että huomasi maastoilun kyllä kelpaavan Apelle. Yhden suojatien ylityksessä ruuna rupesi nössöilemään, eikä mitenkään voinut mennä tien ylitse, kun siinä oli niin jänniä värejä maassa. Jouduin sitten taluttamaan sen kohdan ohitse, eikä maa nielaissutkaan pikku ponia, joten päästiin jatkamaan matkaa normaaliin tapaan.
Maanantaina menin n. puoli tuntia maneesissa ilman satulaa. Appe oli aluksi laiska, mutta kun otin raipan avuksi niin alkoi liikettäkin löytyä. Melko lyhyessä ajassa sain ruunan oikein mukavaksi ratsastaa. Mitään ihmeempiä ei tehty, ihan vain siirtymisiä ympyrällä ja uralla.
Maanantaina menin n. puoli tuntia maneesissa ilman satulaa. Appe oli aluksi laiska, mutta kun otin raipan avuksi niin alkoi liikettäkin löytyä. Melko lyhyessä ajassa sain ruunan oikein mukavaksi ratsastaa. Mitään ihmeempiä ei tehty, ihan vain siirtymisiä ympyrällä ja uralla.
17.10. Ilman satulaa
Appe oli tänään kovin kiukkuinen ja uhkasi sillä takajalkakin vähän nousta. En jaksanut ruveta kamalassa sateessa selvittelemään käytöstapoja, vaan säästin meidän molempien hermoja ja suuntasimme aika lailla suoraan maneesiin. Siellä sitten harjasin ruunan ja ratsastin ilman satulaa.
Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, vastataivutuksia ja siirtymisiä. Appe oli mukava ja reipas, loppua kohden oikein miellyttävä ratsastaa. Teki se muutamat oikein hienot ravilisäyksetkin kun pyysin ja kaikesta selvittiin vaikkei ollut raippaa eikä kannuksia mukana. Hieno poni :)
Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, vastataivutuksia ja siirtymisiä. Appe oli mukava ja reipas, loppua kohden oikein miellyttävä ratsastaa. Teki se muutamat oikein hienot ravilisäyksetkin kun pyysin ja kaikesta selvittiin vaikkei ollut raippaa eikä kannuksia mukana. Hieno poni :)
8-9.10 Appeilua
Pienen Appeilu tauon jälkeen pääsin suuntaamaan uudelleen ruunan luokse. Mudasta ja kurasta huolimatta oli ihanaa nähdä taas Appea ja vaikutti sekin olevan ihan tyytyväinen joutuessaan taas töihin kanssani.
Hoitaessa ruuna oli oikea herrasmies. Kaikki sujui hienosti, eikä ollut minkäänlaista tarvetta selvitellä käytöstapoja, vaikka edellisestä kerrasta Apen kanssa olikin kulunut jo neljä kuukautta.
Suuntasimme maneesille, jossa taivuttelin ruunaa paljon ja yritin jumpata sitä vähän vetreämmäksi. Teimme avoja ja siirtymisiä, sekä muutamat laukannostot. Puolen tunnin jälkeen siirryttiin maastoon tekemään reilun puolen tunnin lenkki, eli käytiin laukkaamassa yksi mäki, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kohti tallia. Appe pääsi laukkaamaan kotiinpäin mennessä myös sen lemppari laukkamäen ja kovaa mentiin.
Seuraavana päivänä ruunan kanssa sen ilme vähän enteili, ettei kamalasti huvittaisi työnteko. Se käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti ja nautiskeli rapsuttelustani, kunnes yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa mun kanssani, yritti ihan kunnolla tulla päälle. Itselleni jäi mysteeriksi mistä tuo tuollainen yritys johtui, mutta tilanne oli jokatapauksessa ohi lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun kerrattiin lyhyesti taas säännöt läpi.
Suuntasimme taas maneesiin, jossa mentiin perus kouluratsastusta. Appe oli laiska, jäykkä ja vähän haluton liikkumaan, joten tehtiin todella pitkät alkuverryttelyt ennen kuin edes yritin saada minkäänlaista tuntumaa ruunaan. Pikkuhiljaa takaosa lähti käyntiin ja ratsastaminen muuttui miellyttävämmäksi sekä minulle, että Apelle.
Hoitaessa ruuna oli oikea herrasmies. Kaikki sujui hienosti, eikä ollut minkäänlaista tarvetta selvitellä käytöstapoja, vaikka edellisestä kerrasta Apen kanssa olikin kulunut jo neljä kuukautta.
Suuntasimme maneesille, jossa taivuttelin ruunaa paljon ja yritin jumpata sitä vähän vetreämmäksi. Teimme avoja ja siirtymisiä, sekä muutamat laukannostot. Puolen tunnin jälkeen siirryttiin maastoon tekemään reilun puolen tunnin lenkki, eli käytiin laukkaamassa yksi mäki, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kohti tallia. Appe pääsi laukkaamaan kotiinpäin mennessä myös sen lemppari laukkamäen ja kovaa mentiin.
Seuraavana päivänä ruunan kanssa sen ilme vähän enteili, ettei kamalasti huvittaisi työnteko. Se käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti ja nautiskeli rapsuttelustani, kunnes yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa mun kanssani, yritti ihan kunnolla tulla päälle. Itselleni jäi mysteeriksi mistä tuo tuollainen yritys johtui, mutta tilanne oli jokatapauksessa ohi lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun kerrattiin lyhyesti taas säännöt läpi.
Suuntasimme taas maneesiin, jossa mentiin perus kouluratsastusta. Appe oli laiska, jäykkä ja vähän haluton liikkumaan, joten tehtiin todella pitkät alkuverryttelyt ennen kuin edes yritin saada minkäänlaista tuntumaa ruunaan. Pikkuhiljaa takaosa lähti käyntiin ja ratsastaminen muuttui miellyttävämmäksi sekä minulle, että Apelle.
6-7.10. Vuokrahevosehdokkaita
Näillä näkymin hevostelu jatkuukin siis vuokraamisen merkeissä, satunnaisesti tunteja ottaen.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






