Suunnittelin jo hyvissä ajoin, että tänään tehdään Apen kanssa kolmen tunnin maastolenkki. Välillä vähän eksyttiin suunnitellulta reitiltä, eikä aikaakaan mennyt kuin varttia vaille kolme tuntia, mutta ihan mielettömän hauskaa oli!
Appe oli alkuun todella pörheällä päällä ja tuijotti kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kovin pitkälle ei ehditty edetä, kun ruuna laittoi jarrut pohjaan, pörisi ja kauhisteli jotain mystistä kauhunkohdetta. Pyysin ruunaa tietysti jatkamaan matkaa, mutta se rupesi täysin tapojensa vastaisesti peruuttamaan holtittomasti takaisin kohti tallia. Taluttamalla ja eväsherkkujen avulla selvittiin sitten siitä kauheudesta ohitse ja päästiin jatkamaan matkaa rennommin fiiliksin.
Lenkin aikana mentiin hyvin monenlaisessa maastossa, ihan asfalttiteistä risumetsään, jonne jouduttiin kun yritin löytää polkua, jota en lopulta sitten edes löytänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta kun päädyttiin rämpimään "ei minnekkään" huonon suuntavaistoni takia. Appea ei onneksi tuntunut yhtään haittaavan tämäkään harhailu.
Ruuna sai irroitella oikein kunnolla muutamalla laukkapätkällä ja mentiin kyllä sellaista neliä, että vähän ihmettelen kun eivät jarrut kadonneet. Oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästää vain menemään ja nauttia vauhdin huumasta.
28.10. Hieno Appe
Oli aivan ihana sää talleilulle. Pieni pakkanen piti mudan poissa ja aurinko lämmitti sekä kehoa, että mieltä.
Suunnattiin golfkentän teitä pitkin maneesille, jossa vietettiin reilu puolituntinen kouluratsastuksen parissa.
Verkkasimme ravissa uraa pitkin hölkötellen, jonka jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään laukannostoja ja ruunasta löytyi taas paljon kaivattua yritteliäisyyttä ja herkkyyttä. Melko pian Appe rupesi liikkumaan toivotussa muodossa ja rennosti joka askellajissa, eikä selässä voinut muuta kuin hymyillä kun pappa antoi parastaan.
Lopetimme hyviin fiiliksiin ja teimme pitkät loppukäynnit. Ruuna oli melko hikinen kun se oli joutunut töihin talviturkinalkunsa kanssa. :)
Suunnattiin golfkentän teitä pitkin maneesille, jossa vietettiin reilu puolituntinen kouluratsastuksen parissa.
Verkkasimme ravissa uraa pitkin hölkötellen, jonka jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään laukannostoja ja ruunasta löytyi taas paljon kaivattua yritteliäisyyttä ja herkkyyttä. Melko pian Appe rupesi liikkumaan toivotussa muodossa ja rennosti joka askellajissa, eikä selässä voinut muuta kuin hymyillä kun pappa antoi parastaan.
Lopetimme hyviin fiiliksiin ja teimme pitkät loppukäynnit. Ruuna oli melko hikinen kun se oli joutunut töihin talviturkinalkunsa kanssa. :)
Su 21.10 ja ma 22.10
Sunnuntaina tehtiin Apen kanssa löntystelymaastolenkki, joka ei ollut paljoon tuntia pidempi. Reitillä oli lähinnä vain asfalttiteitä, joten ne vähäiset pehmeäpohjaisemmat tiet mentiin sitten ravissa tai laukassa, että saatiin vähän liikettä peliin. Appe pärski ja pörisi varsinkin aluksi siihen malliin, että huomasi maastoilun kyllä kelpaavan Apelle. Yhden suojatien ylityksessä ruuna rupesi nössöilemään, eikä mitenkään voinut mennä tien ylitse, kun siinä oli niin jänniä värejä maassa. Jouduin sitten taluttamaan sen kohdan ohitse, eikä maa nielaissutkaan pikku ponia, joten päästiin jatkamaan matkaa normaaliin tapaan.
Maanantaina menin n. puoli tuntia maneesissa ilman satulaa. Appe oli aluksi laiska, mutta kun otin raipan avuksi niin alkoi liikettäkin löytyä. Melko lyhyessä ajassa sain ruunan oikein mukavaksi ratsastaa. Mitään ihmeempiä ei tehty, ihan vain siirtymisiä ympyrällä ja uralla.
Maanantaina menin n. puoli tuntia maneesissa ilman satulaa. Appe oli aluksi laiska, mutta kun otin raipan avuksi niin alkoi liikettäkin löytyä. Melko lyhyessä ajassa sain ruunan oikein mukavaksi ratsastaa. Mitään ihmeempiä ei tehty, ihan vain siirtymisiä ympyrällä ja uralla.
17.10. Ilman satulaa
Appe oli tänään kovin kiukkuinen ja uhkasi sillä takajalkakin vähän nousta. En jaksanut ruveta kamalassa sateessa selvittelemään käytöstapoja, vaan säästin meidän molempien hermoja ja suuntasimme aika lailla suoraan maneesiin. Siellä sitten harjasin ruunan ja ratsastin ilman satulaa.
Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, vastataivutuksia ja siirtymisiä. Appe oli mukava ja reipas, loppua kohden oikein miellyttävä ratsastaa. Teki se muutamat oikein hienot ravilisäyksetkin kun pyysin ja kaikesta selvittiin vaikkei ollut raippaa eikä kannuksia mukana. Hieno poni :)
Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, vastataivutuksia ja siirtymisiä. Appe oli mukava ja reipas, loppua kohden oikein miellyttävä ratsastaa. Teki se muutamat oikein hienot ravilisäyksetkin kun pyysin ja kaikesta selvittiin vaikkei ollut raippaa eikä kannuksia mukana. Hieno poni :)
8-9.10 Appeilua
Pienen Appeilu tauon jälkeen pääsin suuntaamaan uudelleen ruunan luokse. Mudasta ja kurasta huolimatta oli ihanaa nähdä taas Appea ja vaikutti sekin olevan ihan tyytyväinen joutuessaan taas töihin kanssani.
Hoitaessa ruuna oli oikea herrasmies. Kaikki sujui hienosti, eikä ollut minkäänlaista tarvetta selvitellä käytöstapoja, vaikka edellisestä kerrasta Apen kanssa olikin kulunut jo neljä kuukautta.
Suuntasimme maneesille, jossa taivuttelin ruunaa paljon ja yritin jumpata sitä vähän vetreämmäksi. Teimme avoja ja siirtymisiä, sekä muutamat laukannostot. Puolen tunnin jälkeen siirryttiin maastoon tekemään reilun puolen tunnin lenkki, eli käytiin laukkaamassa yksi mäki, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kohti tallia. Appe pääsi laukkaamaan kotiinpäin mennessä myös sen lemppari laukkamäen ja kovaa mentiin.
Seuraavana päivänä ruunan kanssa sen ilme vähän enteili, ettei kamalasti huvittaisi työnteko. Se käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti ja nautiskeli rapsuttelustani, kunnes yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa mun kanssani, yritti ihan kunnolla tulla päälle. Itselleni jäi mysteeriksi mistä tuo tuollainen yritys johtui, mutta tilanne oli jokatapauksessa ohi lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun kerrattiin lyhyesti taas säännöt läpi.
Suuntasimme taas maneesiin, jossa mentiin perus kouluratsastusta. Appe oli laiska, jäykkä ja vähän haluton liikkumaan, joten tehtiin todella pitkät alkuverryttelyt ennen kuin edes yritin saada minkäänlaista tuntumaa ruunaan. Pikkuhiljaa takaosa lähti käyntiin ja ratsastaminen muuttui miellyttävämmäksi sekä minulle, että Apelle.
Hoitaessa ruuna oli oikea herrasmies. Kaikki sujui hienosti, eikä ollut minkäänlaista tarvetta selvitellä käytöstapoja, vaikka edellisestä kerrasta Apen kanssa olikin kulunut jo neljä kuukautta.
Suuntasimme maneesille, jossa taivuttelin ruunaa paljon ja yritin jumpata sitä vähän vetreämmäksi. Teimme avoja ja siirtymisiä, sekä muutamat laukannostot. Puolen tunnin jälkeen siirryttiin maastoon tekemään reilun puolen tunnin lenkki, eli käytiin laukkaamassa yksi mäki, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kohti tallia. Appe pääsi laukkaamaan kotiinpäin mennessä myös sen lemppari laukkamäen ja kovaa mentiin.
Seuraavana päivänä ruunan kanssa sen ilme vähän enteili, ettei kamalasti huvittaisi työnteko. Se käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti ja nautiskeli rapsuttelustani, kunnes yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa mun kanssani, yritti ihan kunnolla tulla päälle. Itselleni jäi mysteeriksi mistä tuo tuollainen yritys johtui, mutta tilanne oli jokatapauksessa ohi lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun kerrattiin lyhyesti taas säännöt läpi.
Suuntasimme taas maneesiin, jossa mentiin perus kouluratsastusta. Appe oli laiska, jäykkä ja vähän haluton liikkumaan, joten tehtiin todella pitkät alkuverryttelyt ennen kuin edes yritin saada minkäänlaista tuntumaa ruunaan. Pikkuhiljaa takaosa lähti käyntiin ja ratsastaminen muuttui miellyttävämmäksi sekä minulle, että Apelle.
6-7.10. Vuokrahevosehdokkaita
Näillä näkymin hevostelu jatkuukin siis vuokraamisen merkeissä, satunnaisesti tunteja ottaen.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
23.9. Palmun Ratsutallia kokeilemassa
Uuden ratsastuspaikan etsiminen jatkuu yhä ja tänään kävin ystäväni kanssa kokeilemassa ja katselemassa millainen meininki Palmulla on.
Ilma oli tosi sateinen, mutta siitä huolimatta onnistuin ajamaan meidät turvallisesti sinne ja takaisin. Hyvä minä!
Ratsukseni sain Cendan, joka oli todella kiltti hoitaa, eikä ratsastaessakaan hullumpi. Tamma oli vähän laiska, mutta siitä huolimatta herkkä, kunhan vain itse pysyin myös herkkänä.
Aloitimme tunnin istunnan korjaamisella ja kävimme läpi ihan perusasioita. Tuntia pitänyt Mari painotti paljon istunnalla ratsastamiseen, sekä selitti asiat selkeästi, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Usein ratsastuskouluilla tulee vastaan vain "vedä vähän tuosta ohjasta ja paina vähän tuolla pohkeella"- tyylisiä ohjeita, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä sen enempää huomiota.
Teimme tunnin aikana paljon erilaisia asioita, mm. avoja ravissa, asetuksia ja laukannostoja peruutuksesta.
Paikasta jäi sen verran hyvä fiilis, että tulemme luultavasti käymään sielä vielä uudelleen kokeilemassa, vaikkei se ihan lähellä sijaitsekkaan.
Ilma oli tosi sateinen, mutta siitä huolimatta onnistuin ajamaan meidät turvallisesti sinne ja takaisin. Hyvä minä!
Ratsukseni sain Cendan, joka oli todella kiltti hoitaa, eikä ratsastaessakaan hullumpi. Tamma oli vähän laiska, mutta siitä huolimatta herkkä, kunhan vain itse pysyin myös herkkänä.
Aloitimme tunnin istunnan korjaamisella ja kävimme läpi ihan perusasioita. Tuntia pitänyt Mari painotti paljon istunnalla ratsastamiseen, sekä selitti asiat selkeästi, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Usein ratsastuskouluilla tulee vastaan vain "vedä vähän tuosta ohjasta ja paina vähän tuolla pohkeella"- tyylisiä ohjeita, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä sen enempää huomiota.
Teimme tunnin aikana paljon erilaisia asioita, mm. avoja ravissa, asetuksia ja laukannostoja peruutuksesta.
Paikasta jäi sen verran hyvä fiilis, että tulemme luultavasti käymään sielä vielä uudelleen kokeilemassa, vaikkei se ihan lähellä sijaitsekkaan.
20.8. Tallia kokeilemassa
Tänään kävin muutaman kaverin kanssa kokeilemassa ponituntiaikaisten opettajani tallia. Sain ratsukseni Milli-Neidin, joka oli mukava ja persoonallinen suokkitamma. Lihaksia sillä ei tosin ollut vielä kamalasti täysin oikeinpäin kulkemiseen ja laukka oli vähän kaahottamista, mutta pidin tammasta silti. Millin olin nähnyt jo aikaisemminkin, sillä se kuului ennen Jatilan tuntihevosiin.
Tunnilla menimme ihan perus kouluratsastusta, emmekä sen kummempaa. Vielä en osaa sanoa alanko käymään useamminkin tällä tallilla, vai minne lopulta päädyn.
Koeratsastus
Mietin jonkin aikaa kannattaako edes kirjoittaa julkisesti tästä koeratsastuskerrasta, kun en hevosta ala vuokraamaan, mutta tulin siihen päätökseen että miksi ei. Kokemus oli loistava ja jätti hyvät fiilikset. Hintaa oli vain tässä tapauksessa liikaa minulle.
Kyseinen hevonen on siis juttujen mukaan haastava maastakäsin, eikä ratsastaessakaan mikään helppo, vaan loistava "rodeohevonen" jos sitä ratsastaa väärin.
Hevosta hoitaessa päällimmäisenä iski silmään se, miten helppolukuinen ja läsnäoleva hevonen oli. Se ilmoitti selvästi mielipiteensä asioista ja luki omistajan sanojen mukaan ihmistä 110 prosenttisesti. Etenin asioissa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Jouduin muutamaan otteeseen hienovaraisesti ilmoittamaan paikkani hevoselle, sillä se testasi minua. Sen olen tässä muutaman vuoden aikana oppinut, että on oikesti paljon tehokkaampaa käyttää kehoaan, kuin ääntään tai kättään hevosten kanssa toimiessa. Kaikki menee paljon helpommin ja nopeammin läpi. Pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta alkoi syntymään, hevosen ilme muuttui epäilevästä rauhalliseksi ja sain koskea sitä myös sille hankalemmista paikoista.
Ratsastaessa koin alkeiskurssifiiliksiä, sillä ohjaus ei alkuun toiminut juurikaan ja hevonen oli hyvin jännittyneen oloinen. Se meinasi kerran lähteä spurtilla altani ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen taas käyntiin. Suustaan tämä tapaus on erittäin herkkä, eikä sinne voinut jäädä hetkeksikään kiinni, vaan piti ratsastaa istunnalla ja todella, todella pehmeällä kädellä. Hevonen testaili rajojaan myös muutenkin ja kertoi selkeästi saaneensa tarpeekseen vilkaisemalla korvat luimussa silmiin jos siltä jotain pyysin. Kun rupesin saamaan asioita kohdilleen, hevosta rennommaksi ja tekemään sitä mitä pyysin, lopettelin ratsastuksen siihen. Itse en kokenut osaavani ratsastaa kyseisellä hevosella ollenkaan, mutta meno oli kuulemma näyttänyt ihan tasaiselta ja rauhalliselta. Meistä siis olisi voinut ehkä tulla ihan kehityskelpoinen pari.
Ratsastuksen ja hetken taluttelun ja hengailun jälkeen tämä aluksi minua kohtaan todella epäilevä ja varuillaan oleva hevonen laittoi päänsä syliini ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta kun se oli tehnyt niin kenellekkään naispuoleiselle henkilölle. Olinko siis ihan oikeasti saanut kontaktin tähän hevoseen ihan vain muutamassa tunnissa? En tiedä onko tämä vain omaa harhakuvitelmaani, mutta hyvät fiilikset tästä ainakin jäi.
Reiluutena omistajaa kohtaan en paljasta sen tarkemmin hevosesta tai sen asuinpaikasta mitään. Ne tietävät, jotka tietävät ja se riittää. Loppuun en voi muuta todeta, kuin että aivan mahtavapersoonallinen hevonen kyseessä ja varmasti opettavainen kaikille jotka sen kanssa pääsevät tekemisiin. :)
Kyseinen hevonen on siis juttujen mukaan haastava maastakäsin, eikä ratsastaessakaan mikään helppo, vaan loistava "rodeohevonen" jos sitä ratsastaa väärin.
Hevosta hoitaessa päällimmäisenä iski silmään se, miten helppolukuinen ja läsnäoleva hevonen oli. Se ilmoitti selvästi mielipiteensä asioista ja luki omistajan sanojen mukaan ihmistä 110 prosenttisesti. Etenin asioissa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Jouduin muutamaan otteeseen hienovaraisesti ilmoittamaan paikkani hevoselle, sillä se testasi minua. Sen olen tässä muutaman vuoden aikana oppinut, että on oikesti paljon tehokkaampaa käyttää kehoaan, kuin ääntään tai kättään hevosten kanssa toimiessa. Kaikki menee paljon helpommin ja nopeammin läpi. Pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta alkoi syntymään, hevosen ilme muuttui epäilevästä rauhalliseksi ja sain koskea sitä myös sille hankalemmista paikoista.
Ratsastaessa koin alkeiskurssifiiliksiä, sillä ohjaus ei alkuun toiminut juurikaan ja hevonen oli hyvin jännittyneen oloinen. Se meinasi kerran lähteä spurtilla altani ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen taas käyntiin. Suustaan tämä tapaus on erittäin herkkä, eikä sinne voinut jäädä hetkeksikään kiinni, vaan piti ratsastaa istunnalla ja todella, todella pehmeällä kädellä. Hevonen testaili rajojaan myös muutenkin ja kertoi selkeästi saaneensa tarpeekseen vilkaisemalla korvat luimussa silmiin jos siltä jotain pyysin. Kun rupesin saamaan asioita kohdilleen, hevosta rennommaksi ja tekemään sitä mitä pyysin, lopettelin ratsastuksen siihen. Itse en kokenut osaavani ratsastaa kyseisellä hevosella ollenkaan, mutta meno oli kuulemma näyttänyt ihan tasaiselta ja rauhalliselta. Meistä siis olisi voinut ehkä tulla ihan kehityskelpoinen pari.
Ratsastuksen ja hetken taluttelun ja hengailun jälkeen tämä aluksi minua kohtaan todella epäilevä ja varuillaan oleva hevonen laittoi päänsä syliini ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta kun se oli tehnyt niin kenellekkään naispuoleiselle henkilölle. Olinko siis ihan oikeasti saanut kontaktin tähän hevoseen ihan vain muutamassa tunnissa? En tiedä onko tämä vain omaa harhakuvitelmaani, mutta hyvät fiilikset tästä ainakin jäi.
Reiluutena omistajaa kohtaan en paljasta sen tarkemmin hevosesta tai sen asuinpaikasta mitään. Ne tietävät, jotka tietävät ja se riittää. Loppuun en voi muuta todeta, kuin että aivan mahtavapersoonallinen hevonen kyseessä ja varmasti opettavainen kaikille jotka sen kanssa pääsevät tekemisiin. :)
Laidunelämää
Pyöräilin pitkästä aikaa Kiloon kameran kanssa ihmettelemään hevosten kesälaidunkautta. Laidunelämää on aina mielenkiintoista seurata ja aikaa kului ihan hujauksessa pari tuntia. Hevosten elekieltä on mahtava opiskella ja kuinka sitä nyt paremmin oppimaan kuin hevosia seuraamalla.
Itse kuvista ei tullut kovinkaan laadukkaita, mutta ei mahda mitään. Ehkä sitten ensi kerralla parempia. :) Kuviin sain kuitenkin vangittua edes jonkin verran hevosten välistä viestintää, vaikkei niissä muuta hienoa olisikaan.
Itse kuvista ei tullut kovinkaan laadukkaita, mutta ei mahda mitään. Ehkä sitten ensi kerralla parempia. :) Kuviin sain kuitenkin vangittua edes jonkin verran hevosten välistä viestintää, vaikkei niissä muuta hienoa olisikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


