26. ja 29.12

Vuosi lähenee loppuaan ja olen kovin innostunut nyt kaulanarulla ratsastuksesta, kun Ellillä tuntuu olevan kaikki potentiaali suoriutua kaulanarulla kaikesta samasta mitä päävehkeiden kanssa. Sekä torstaina, että sunnuntaina mentiin siis taas kaulanarun kanssa kentällä.
Torstaina tehtiin siirtymisiä ja hölköteltiin kenttää ympäri. Laukoista Elli keräsi vähän kierroksia, mutta malttoi silti kuunnella pidätteitä, eikä varmuuden vuoksi mukana olleisiin suitsiin ja ohjiin tarvinnut ollenkaan koskea.
Sunnuntaina uskaltauduin jättämään suitset kokonaan pois matkasta ja nostettiin vaatimustasoa keskittymällä vielä tarkemmin siihen miten ja mitä reittejä kuljetaan. Tehtiin siirtymisiä, peruutuksia, käyntiväistöjä, sekä tempon muutoksia käynnissä ja ravissa. Elli suoriutui taas todella hyvin. Se kuunteli tarkasti ja näin vaati myös minua keskittymään kunnolla siihen mitä pyydän, etten antanut ristiriitaisia apuja.
Ratsastuksesta jäi oikein hyvät fiilikset. Jo nyt pystyttiin tekemään muutakin kuin kävelemään uraa pitkin, vaikka kyseessä oli vasta kolmas kerta Ellin kanssa kaulanarulla mennen. En tiedä riittääkö taitoni koskaan saamaan tammaa kulkemaan oikeinpäin ilman suitsia, mutta jonkun osaavamman kanssa Elli siihen varmasti pystyisi.

Aiheeseen sopiva koristekuva, Enskan kanssa viime kesänä.

22. ja 23.12

Jotta hevosharrastus pysyisi mielekkäänä kaikille osapuolille, on välillä kiva tehdä asioita vähän eritavalla kuin yleensä. Sunnuntaina kokeilin miten Elli toimii pelkällä kaulanarulla ratsastaessa, eikä moittimista kauheasti ole. Aivan kuin tammalla olisi menty aina niin. Pidin suitset matkassa mukana varmuuden vuoksi, mutta niille ei koko puolen tunnin aikana löytynyt ollenkaan käyttöä, vaan Elli toimi todella hyvin istunnalla ja tajusi samantien kaulanarun hidastavan vaikutuksen. Välillä neidillä meinasi jäädä jonkinasteinen häseltämisvaihde päälle, mutta pidettiin homma kasassa porkkanoiden avulla ja aina välillä pysähdyttiin vain syömään ja rauhoittumaan.
Kenttä oli aika märkä ja osittain lätäkköä, joten jouduttiin menemään normaalia pienemmällä alueella ja tehtiin siinä vähän siirtymisiä, pysähtymisiä, peruutuksia ja erilaisia kuvioita millä varmistelin ohjauksen toimivuutta.
Ratsastuksesta jäi kummallekkin hyvä fiilis, ainakin Ellin pärskinnästä päätellen.
Ennen ja jälkeen ratsastuksen puuhailtiin vähän maastakäsin harjoitellen taas luoksetulemista vihellyksestä. Alku vaikutti yhtä hankalalta kuin viimeksi ja jouduin aina vähän liinan avulla kannustamaan Elliä lähemmäksi. Lopulta tamma tuntui ymmärtävän mistä on kyse ja tuli omatoimisesti luokseni, ja lopetettiin harjoitteleminen ratsastuksen ajaksi siihen.
Ratsastuksen jälkeen en ollut ihan varma siitä, oliko Elli vielä valmis luoksetuloon vapaana ollessaan, mutta tällä kertaa kokeileminen kannatti, sillä tamma suoritti "tempun" hyvin itsevarmasti, täysin ilman epäröintiä. :)

Maanantaina mentiin kentällä puoli tuntia, tehtiin vähän väistöjä ja avoja, sekä siirtymisiä. Elli oli kyllä taas todella mukava ratsastaa, jos ei nyt ihan pikkutarkaksi rupea niin voi vaan todeta kaiken sujuneen ihanan helposti, melkein ajatuksen voimalla. Sen jälkeen käytiin kävelemässä maastossa reilun tunnin lenkki toisen tallilaisen kanssa.

Tarkoitus oli teettää Ellin porukoille joulukortti, mutta asia jäi vähän tekemättä kun ei ehditty ottaa enää parempia kuvia, joten julkaisen nyt sitten vaan täällä tämän yhden (ruman jouluköynnösläjän takia) ei niin onnistuneen otoksen. :)

8., 12. ja 15.12

Sunnuntaina tehtiin noin parin tunnin rauhallinen maastolenkki meidän vakkari maastoilukaverin kanssa. Ennen maastoon lähtemistä ratsastin kentällä puolisen tuntia, tehtiin vähän siirtymisiä ja hölkkäiltiin kenttää ympäri.

Torstaina suuntasin tallille taas aamulla ja kaikkialla tuntui olevan oikein superliukasta. Talviratsastuskengilläni en meinannut pysyä pystyssä ollenkaan, mutta kumisaappaiden pito oli juuri sopiva :) Lähdettiin maastoon kävelemään toiveissa löytää jostain pohja, jonka päällä ei ollut sulamassa olevaa jääkerrosta. Suurin osa reiteistä olivat jäässä, mutta löydettiin pari kohtaa joissa pohja oli jo sulanut. Mentin sitten yhtä pätkää edestakaisin, niin että saatiin vähäsen ravattua ja laukattua. Elli oli innoissaan ja esitteli oikein hienoa kouluratsun ravia, sekä teki hyvin energisiä laukkaan siirtymisiä. Tehtiin vähän väistöjä ja siirtymisiä, sen mukaan mitä nyt lyhyellä pätkällä mahduttiin.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin aluksi luoksetulemista vihellyksestä; toimiessaan hyvä taito jos vaikka tipahtaa maastossa tai ei jaksa rämpiä itse eteenpäin mutaisessa tarhassa. Jotta tuo onnistuisi yllättävissäkin tilanteissa, vaatii asia paljon paljon toistoja ja turhauttavan määrän harjoittelua, joten ei pidetä tavoitteita kovinkaan korkealla. Huippua olisi, jos Elli vaikka joskus vaan tulisi näin tarhanportille vastaan.
Alku oli vähän heikohko. Tamma ymmärsi erittäin hyvin sen, että sen kuului seistä paikoillaan, mutta vihellystä se ei meinannut ymmärtää. Elli otti pari epävarmaa askelta minua kohti kun pyysin, mutta sen jälkeen se pysähtyi ihmettelemään ja odottamaan rohkaisevaa vetoa liinasta, eikä tullut ilman sitä lähemmäksi vaikka kuinka yritin leivällä houkutella. Ehkä ensi kerralla sujuu jo aavistuken paremmin, kun Elli saa nyt aikaa pohtia tuota uutta asiaa :)
Tämän jälkeen ratsastin n. 20min ilman satulaa. Tarkoituksena oli alunperin hölkötellä vain riimu päässä, mutta en saanut sitä riittävän kireälle, jottei se olisi pysynyt riittävän hyvin paikoillaan ja ohjina toimineet riimunnarutkin olivat aivan liian pitkät. En sitten kovinkaan kauaan viitsinyt yrittää saada Elliä toimimaan riimu päässä, vaan mentiin loppuaika ihan perinteisesti suitsien kanssa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja pohkeenväistöjä, tamma oli energinen ja mukava ratsastaa.

5.12

Torstaina oli vähän kiire päivä, joten ratsastin Ellillä ilman satulaa kentällä vajaan puolen tunnin ajan. Kenttä oli aika kova, joten mentiin suurimmaksi osaksi rauhallisesti ja otettiin vain yhdet laukannostot kumpaankin suuntaan. Tamma oli hyvin reipas ja menohaluja riitti, välillä sillä meinasi jäädä kipittämis-vaihde päälle, kun olisi ollut kivempi mennä vain kovempaa. Suurimmaksi osaksi Elli kuunteli kuitenkin hyvin ja oli taas mukava ratsastaa.

24., 28. ja 30.11

Sunnuntaina tehtiin noin puolentoista tunnin maastolenkki, jälleen saman kaverin kanssa kuin viimeksikin. Ennen maastoon lähtöä työskenneltiin Ellin kanssa ihan lyhyt hetki kentällä ja maastoilun jälkeen päästin tamman hölkkäilemään vapaana kentälle.
Sää oli ihana ja Elli reipas ja mukava :)

Torstaina tehtiin tutun maastoilukaverin kanssa tunnin maastolenkki ja sen kummempaa en sitten tallitöiden lisäksi ehtinytkään tehdä, kun tuli kiire töihin.

Lauantaista tuli hyvin talleilupitoinen päivä, kun aamulla kävin ensin liikuttelemassa Enskan tallikaveria ja pikaisen syömisen ja vaatteiden vaihdon kautta suuntasin Ellin luokse. Tamman kanssa tehtiin puolen tunnin maastolenkki, jonka jälkeen mentiin kentällä noin 20min ja loppukäynnit käytiin kävelemässä vielä maastossa. Ellillä tuntui olevan todella paljon energiaa ja kentällä mennessä jouduin ihan erikseen keskittymään siihen, etten antanut mitään eteenpäin pyytäviä apuja, sillä muuten tamma lähti kipittämään pientä "haluaisin mennä kovaa"-ravia eteenpäin. En tietenkään valita, omalla moottorilla toimivat hevoset ovat parhaita ja mukavimpia ratsastaa, kunhan vain jarrut toimivat. :)

22.11. Pitkästä aikaa Vallun selässä

Saimme ystäväni kanssa ostettua erään henkilön rästitunnit ja suuntasimme pitkästä aikaa Kilon tallille ratsastusaikeissa. Koska Vallu oli yksi ehdottomista lemppareistani silloin puolitoista vuotta sitten kun Kilossa vielä ratsastin, päädyin valitsemaan sen tämän kertaiseksi ratsukseni.
Ruuna oli mukava ja oli ihana päästä vähän fiilistelemään sen kanssa kouluratsastuksen merkeissä. Muistelin, että se olisi ollut herkempi, mutta tunnin aikana totesin, että sellainen se oli aina ollut mitä nyt oli. Vallu siis toimi kuin hevosen kuuluukin, rentoutui vain kun itse muistin pitää käteni rentoina. Vähän sen meinasi tunkea pohkeita päin ja laiskotella, mutta vertyi siitä sitten kivasti lopputuntia kohti. Aika oli kuitenkin kullannut muistot, eikä Vallu ollutkaan ihan niin ajatuksella toimiva kuin odotin, se muistutti paljon ratsastuskouluhevosta ja sitähän se onkin, ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä. Jouduin siis itsekkin tekemään töitä.. :D
En ole tainnut sitten Kilo-aikojen ratsastaa sellaisella hevosella, jolla olisi ollut oikein kunnollinen ratsuhevosen lennokas laukka ja tuli ihan yllätyksenä miten paljon jouduin keskittymään laukassa istumiseen ennenkuin rupesin saamaan rytmistä kiinni. Sen siitä saa kun menee paljon vain samoilla hevosilla, kyllä vaihtelu tekee hyvää.


Kilossa vieraileminen herätti mieleeni myös aikaisemman postaukseni, jossa kerroin vähän mielipiteitäni hevosten käsittelystä. Sama meno jatkuu yhä monilla ratsastuskouluilla, mutta mitäs minä asian eteen voisin tehdä. Jos arjessani olisi enemmän ylimääräistä aikaa, palaisin mielelläni vetämään ponikerhoa ja neuvomaan lapsille sellaista hevosenkäsittelyä, ettei heidän tarvitsisi pelätä laittaa ponille satulaa tai mennä sen pilttuuseen. En väitä olevani lähelläkään ammattilaista hevosen käsittelyssä, mutta koen, että oma tapani käsitellä hevosia on silti toimiva ja mukava ennenkaikkea myös hevoselle. Opittavaa on aina ja siksi mielelläni työskentelenkin irtona maastakäsin. Annan hevosen opettaa minua seuraamalla sen reaktioita siihen mitä milloinkin teen. En tarkalleen edes tiedä sitä päämäärää mihin asti haluaisin kehittyä. Mitä paremmin kommunikointi hevosen kanssa sujuu tilanteeesta riippumatta, sen parempi.

17. ja 21.11

Sunnuntaina Ellin kanssa tehtiin käyntimaastolenkki toisen tallilaisen kanssa. Edettiin rauhallisesti ja pysähdeltiin paljon. Suurimman osan matkasta ratsastin, mutta välillä oli tultava alas selästä lämmittelemään. Matka venyi rauhallisen etenemisen takia lähes kahteen ja puoleen tuntiin. Elli käyttäytyi muutamia säpsähdyksiä lukuunottamatta oikein mallikkaasti, vaikka Eino-myrsky aiheuttikin kovia tuulenpuuskia.
Tallille takaisin saavuttuamme ratsastin vielä kentällä noin vartin, sekä työskentelin puolisen tuntia maastakäsin.

Torstaina lähdettiin maastoilemaan samalla kokoonpanolla kuin viimeksikin. Alkoi olla jo hyvinkin pimeää ja koko päivän kestänyt sade oli pitänyt huolen siitä, että myös märkää. Meidän 1h 15min lenkkimme aikana ei kuitenkaan satanut kummemmin kuin vasta loppumatkasta, joten sen puolesta ajoitettiin maasto ihan hyvin.
Yksi pieni "välikohtaus" lenkin aikana kävi, kun hevoset säikähtivät maitokärryjä ja singahdettuaan pienen matkan eteenpäin tuli samantien vastaan traktori. Onneksi saatiin pelastettua itsemme pois alta vieressä olleen tallin pihaan. Hetken aikaa hevoset olivat kyllä kauhuissaan, kun eivät tienneet minne pitäisi paeta, mutta pelkällä säikähdyksellä selvittiin ja loppumatka sujui taas hyvin :)
Maaston jälkeen ratsastin kentällä vielä ihan lyhyen hetken, jotain n. 10min. Ravasin vähän ja otin kumpaankin suuntaan laukat. Ellillä oli aavistuksen verran liikaa virtaa, eivätkä pidätteet menneet ihan yhtä helpolla läpi kuin aikaisemmilla kerroilla. Hyvillä mielin päästiin silti taas lopettamaan työskentely.

15.11.

Perjantaina suuntasin aamusta ennen töitä tallille, tein tallihommat ja laitoin Ellin kuntoon ratsastamista varten. Käytiin tekemässä reilu puolen tunnin maastolenkki, jonka jälkeen vein satulan talliin ja ratsastin vartin kentällä ilman satulaa. Tamma oli reipas ja innoissaan, kuunteli tarkasti apujani ja istuntaani. Elli oli taas todella mukana ratsastaa, mikä tuntuu olevan ihan täysin normaalia sille. :)
Lopuksi päästin tamman vapaaksi kentälle ja pyysin sitä vähän irtojuoksemaan ympärilläni. Käsitykseni herkästä hevosesta sai taas ihan uusia ulottuvuuksia, kun Elli toimi kuin ajatus ja keskittyi täysin minuun. Mitään suuria ongelmia ei ollut, mutta pientä kehitettävää on. Aika rupesi vähän loppumaan kesken, eikä ehditty ihan kunnolla löytää yhteistä kieltä, mutta ainakin alku vaikuttaa lupaavalta. Toiveena olisi, että pääsisin jossain vaiheessa Ellin kanssa yhtä hyviin tuloksiin kuin Enskan kanssa parhailla kerroilla, eli että pystyisin säätelemään ympyrän kokoa ja halutessani pitää hevosen lähelläni, vaikka aidat olisivat kaukana.

Päivitystä 13.11.13

Enskan jalka on ollut pitkään hieman turvonnut ja ruuna on ollut epäpuhdas. Olen pääasiassa vain talutellut Enskaa ja tehnyt jotain pieniä harjoituksia maastakäsin. Nyt noin pari kuukautta ongelmien alkamisesta selvisi, ettei ruuna välttämättä enää koskaan kestä ratsastuskäyttöä, tai jos kestää, niin paranemisessa menee useita kuukausia. Näin ollen vuokrasopimukseni ruunan kanssa päättyi ja kuvioihin tuli uusi hevonen eri tallilta. Enskaa käyn silti moikkaamassa aina silloin kun ehdin käydä hoitamassa ja liikuttamassa yhtä Enskan tallikaveria. Luultavasti siis aika usein, mihin muuhunkaan sitä nyt vapaa-aikaansa käyttäisi kuin tallilla käymiseen.

Tänään kävin siis kokeilemassa tätä uutta hevosystävää, Elliä. Menin hetken aikaa kentällä, sekä noin 40min maastossa ja ihastuin tammaan kyllä ihan heti. Vaikka Elli on melko raskasrakenteinen, se oli todella herkkä ratsastaa, eikä luonteessa tuntunut olevan muutakaan moittimista. Kaiken huipuksi matka tallille kestää vain reilu 5 minuuttia! Innolla odotan mitä kaikkea tämän tamman kanssa pääsen kokemaan. :)

30.9., 6., 9. ja 12.10

Blogin päivittäminen on jäänyt viimekerroilta vähän vähemmälle, kun ei olla tehty Enskan kanssa mitään kovinkaan kummoista ja kaikenlaista muuta tekemistä onkin sitten riittänyt.
Maanantaina köpöteltiin kentällä riimu päässä, sunnuntaina treenattiin pelkästään maastakäsin naruriimu päässä ja keskiviikkona talutin maastossa 20min ja kävelin ilman satulaa kentällä reilu 10min. Enska on ollut tapansa mukaan oikein mukava. Se oli jopa viikon aikana ehtinyt oppia peruuttamaan kevyestä narun heilutuksesta :)
Lauantaina päädyttiin taas samanlaiseen ratkaisuun kuin edeltävällä kerralla, eli taluttelin puolisen tuntia maastossa ja ihmeteltiin maailman jännittävyyksiä. Sen jälkeen ratsastin hetken kentällä ilman satulaa.
Enskan luona käymisten lisäksi olen käynyt välillä ratsastamassa yhdellä toisella tallin hevosella, sekä muuten elänyt ihan normaalia arkea töitä tehden. Pian on todennäköisesti edessä pääsykokeet ja jos kaikki menee putkeen, niin ensi vuoden alusta eteenpäin pääsen kouluttautumaan sellaiseen ammattiin, jonka itselleni haluan. Toisin sanoen, nyt eletään aika jänniä aikoja!

Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä, senkun ollaan vaan näin on täydellistä.

Viimeisimmät neljä kertaa, eli 24., 25., 26. ja 28.9.
Enskalla on ollut paljon energiaa. Energia on purkautunut ylimääräisellä säätämisellä maastossa ja ihmeellisen hyvällä keskittymiskyvyllä kentällä.
Tiistaina työskenneltiin käynnissä kentällä ja ravattiin kumpaankin suuntaan pari kertaa kentän ympäri. Järvellä käytiin toisen ratsukon seurassa ja ruuna uskaltautui pienen epäröinnin jälkeen veteen, kun kerran kaverikin uskalsi.
Toista oli sitten keskiviikkona, kun kentällä kevyen työskentelyn jälkeen suunnattiin yksinämme järvelle. Oli kova tuuli ja ruuna oli aivan varpaillaan kokoajan. Se pari kertaa meinasi ottaa jalat allensa, mutta malttoi sitten kuitenkin odottaa rohkaisevia neuvojani. Järven rannassa oli vaahtoa, vesi oli syksyisen sameaa ja se aaltoili. Enskasta huomasi jo kaukaa, ettei se ollut kanssani ollenkaan samaa mieltä veteen menemisestä, mutta aikamme rannalla puhistessa ruuna rohkaistui astumaan järveen. :)

Torstaina lähdettiin poikaystäväni kanssa töistä aikaisemmin ja suunnattiin Hööksin avajaisiin. Sieltä tarttui mukaan hyvästä alennuksesta ratsastushousut, sekä naruriimu, jota päätin kokeilla heti samana päivänä Enskan kanssa. Puuhailtiin siis aluksi kentällä maastakäsin, tutustuttiin riimun paineeseen reagointiin ja tehtiin suurinpiirtein samoja juttuja, mitä muulloinkin maastakäsin aitaamattomalla alueella olemme tehneet. Tämän jälkeen laitoin ruunalle suitset päähän ja ratsastin noin puoli tuntia ilman satulaa. Tehtiin vähän pohkeenväistöjä käynnissä, sekä ravattiin pienissä pätkissä. Enska oli todella kuuliainen, reipas ja mukava!
Loppukäynnit talutin maastossa, missä taas tuuli meinasi tarttua hevoseen ja kaikki tuntui olevan tosi jännää. Jatkettiin sielä vielä hetki pysähdys- ja peruutusharjoituksia ja yritin saada Enskaa rentoutumaan. Ruuna malttoi lyhyitä pätkiä seistä pää alhaalla rauhallisesti paikoillaan, mutta sitten meinasi taas tulla kiire jonnekkin. Lopetettiin täydellisen onnistumisen tavoitteleminen, kun saatiin pari vähän parempaa hetkeä seistyä rennompana. :)

Lauantaina työskenneltiin taas ensin maastakäsin naruriimu päässä. Koitin saada Enskan ymmärtämään heiluvan liikkeen aiheuttaman paineen tarkoittavan taaksepäin siirtymistä, mutta se kuunteli kyllä huomattavasti helpommin ihan vain kehonkieltä. Kovasti ruuna kyllä pohti mitä siltä pyysin ja tarjosi erilaisia ratkaisuja, joista osa oli juuri sitä mitä toivoinkin.
Kun sitten vaihdoin Enskan päähän suitset ja nousin selkään, ruuna oli ihan mielettömän mukava ratsastaa. Se kuunteli lähes moitteettomasti ja saatiin hyvinkin onnistuneita pohkeenväistöjä tehtyä käynnissä. Varsinkin parempaan suuntaan mennessä paketti pysyi (osassa) väistöissä kasassa ja askeleet tulivat tasaiseen tahtiin, ilman kiirehtimistä tai hätiköimistä. Ravissa ruuna pärski tyytyväisenä ja rentona, liikkui reippaasti ja tuntui niin hyvältä selkään, että ihan harmitti kun ei ollut kuvaajaa mukana. Onnistuneen kevyen treenin jälkeen Enska sai huippupuunauksen ja hännänselvityksen, sekä läjän leipää ja omenia.

Koitin selata vanhoista kuvista löytyisikö sieltä postaukseen sopivaa materiaalia ja silmiin sattui osumaan tämä :D Joskus kesällä kun menin ilman satulaa ja Enska vähän hikoili, sain pohkeisiini hienot hiki/likaraidat. Voi kun vieläkin olisi noin lämpimät ilmat, että pystyisi shorteissa ratsastamaan. Eihän tästäkään kuvasta edes ole kuin joku puolitoista kuukautta aikaa. Nyt kun lämpötila tipahti niin nopeasti, tuntuu että on jatkuvasti kylmä.

 

10., 11., 13., 18. ja 21.9

Tiistai ja keskiviikko olivat pitkälti hyvin samankaltaisia päiviä Enskan kanssa. Vaihdoin suitset riimuun ja harjoiteltiin kuolaimetonta ratsastamista ihan ajatuksen kanssa kentällä, sekä loppukäynnit tehtiin riimu päässä maastossa. Ruuna oli reipas, kuunteli hyvin pidätteet ja kulki sinne minne halusinkin. Ongelmaa meille tuotti rentouden löytäminen, mutta kumpanakin päivänä sain lopuksi Enskan vähän kohti oikeanlaista työskentelyasentoa.
Sekä minulla, että Enskalla tuntuu olevan vielä vähän totuttelemista kuolaimettomaan menoon, mutta ainakin alku vaikuttaa ihan lupaavalta.

Perjantaina päätin laittaa meidät molemmat kunnolla töihin ja koska en saa ruunaa kulkemaan kunnolla pelkkä riimu päässä, treenattiin ihan perinteisellä varustuksella. Käveltiin alkukäynnit maastossa, jonka jälkeen keskityttiin tempon muutoksiin kaikissa askellajeissa. Enska toimi oikein kivasti ja saatiin kai ihan selkeitäkin eroja vauhtiin askellajista riippumatta. Lopuksi vaihdoin ruunan päähän vielä riimun ja ratsastin sillä sen aikaa, että Enska rupesi käynnissä, sekä ravissa rentoutumaan. Muutamat lyhyet pätkät onnistuivat todella hyvin ja ruuna tuntui ihan samanlaistelta ratsastaa, kuin kuolaimet suussa.
Lopuksi lähdettiin maastoilemaan hetkeksi ja laukattiin pari kertaa yhtä suoraa. Enska oli ihan mahtava ja itselleni tuli niin kova pikkutyttö-fiilis, että oli pakko irroittaa ote ohjista, nostaa kädet ilmaan ja antaa ruunan vain laukata. Enska ei hölmöillyt ollenkaan, vaan hidasti ääniavuista ja oli muutenkin koko ajan hyvin kuulolla.
Aikaa hurahti tallilla n. neljä tuntia, kun ratsastuksen lisäksi puunasin Enskaa, sen varusteita, sekä syöttelin sitä pellolla. Pesin pitkästä, pitkästä aikaa myös omat vanhat ratsastuskenkäni ja niistä tuli taas pitkästä, pitkästä aikaa yllättäen mustat!

Seuraavan viikon keskiviikkona käveltiin ilman satulaa kentällä ja seistiin järvessä. Ennen kuin pääsin edes selkään asti, onnistuin putoamaan Enskalta ja tästä jäi jalkaan muistoksi oikein komea mustelma. Kuinka kaikki sitten kävikään... Olin kipuamassa penkin päältä selkään, kun ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Tyhmänä ajattelin, että kyllä tästä vielä selkään pääsee ja seuraavaksi löysinkin itseni maasta. Sivureisi otti penkin kulmasta osumaa ja kyynärpääkin sai tällin suoraan hermoon. Hetken sattui varmaan enemmän kuin ikinä hevosten kanssa mokaillessa, mutta kun pahin oli ohitse, niin ei muuta kuin uusi selkäännousu yritys. Seuraavat neljä päivää sivureisi oli kosketuarka, sekä sattui kävellessä ja kyykistyessä, mutta nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani alkaa vihdoinkin vähän helpottamaan. Hassua kun tallilla heti tapahtuneen jälkeen tuntui kuin jalkaan olisi tullut vain pieni mustelma, mutta parin tunnin päästä sain huomata, ettei se ihan niin pieni ollutkaan. :D

Lauantaina suuntasin ylitöiden jälkeen tallille ja tehtiin  reilu puolen tunnin maastolenkki käynnissä, sekä kylmättiin jalat järvessä. Enskalla oli todella paljon energiaa, se oli jännittynyt ja innoissaan, eikä olisi millään halunnut rauhoittaa vauhtia. Jottei meno mennyt pelkäksi vipeltämiseksi, niin työskenneltiin siinä sitten maastoillessa vähän taivutellen ja tehden pysähdyksiä. Enska kuunteli hienosti, vaikka selvästi yrittikin keskittyä samaan aikaan kaikkeen muuhunkin mahdolliseen ja mahdottomaan.

5. ja 7.9

 Torstaina suuntasin tallille taas ihanan kesäisessä säässä. Vaikka oli aamu, oli huomattavan lämmintä ja aurinkoista, ottaen huomioon, että eletään jo syyskuuta. Pitää ihan varoa, ettei vahingossakaan valita mitään säästä. Niin kauan kun tarvitsee ajaessa aurinkolaseja, kaikki on loistavasti.
Mentiin Enskan kanssa kentällä kouluratsastusta. Työskenneltiin aluksi kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen ratsastettiin taas loppuun oma keksimä koulurata.
Rata sujui ihan hyvin, tosin vasemmassa laukassa diagonaali oli melkoista kiemurtelua. Jouduttiin tulemaan sitä usampaan kertaan, että saatiin se sujumaan edes vähän sinnepäin. Enska oli reipas ja mukava ratsastaa.

Lauantaina tehtiin alkuun maastolenkki toisen ratsukon kanssa, jonka jälkeen mentiin tarhaan työskentelemään maastakäsin. Olin raahannut mukaan kaikkea "pelottavaa" roinaa, kuten pressun, heijastusliivejä, muovipussin ja sateenvarjon, joiden kanssa sitten tehtiin erilaisia harjoituksia.
Enska toimi irtojuoksuttaessa todella hyvin ihan alusta asti. Se ravasi kaunista ympyrää ympärilläni ja sain helposti suurennettua ja pienennettyä sitä, sekä ohjailtua ruunaa minne halusin.
Pressun kanssa ollaan jo aikasemminkin tehty jotain harjoituksia, eikä se ollut Enskan mielestä alkuunkaan pelottava. Muista tavaroista ruuna oli vähän hämillään, mutta nopeasti nekin todettiin vaarattomiksi, eikä niitä tarvinut kauaan vältellä kun ne vain lojuivat maassa.
Eniten hämmennystä aiheutti sateenvarjo ja siihen tutustuttiinkin sitten oikein kunnolla. Käveltiin yhdessä sateenvarjon kanssa, ihmeteltiin sitä joka korkeuksissa ja ruuna uskaltautui jopa tulemaan kanssani sen alle, herkkujen motivoimana.
Myös muovipussin heiluttamisesta tuleva kova ääni oli vähän jännä, mutta ruuna kiltisti seisoi vain paikoillaan ja oli selvästikkin ymmärtänyt, että tämä nyt oli vain tällainen päivä, eikä siitä sen enempää tarvinnut stressata.
Lopuksi nousin vielä hetkeksi selkään riimulla ratsastaen. Mentiin käyntiä ja löntystelyravia, sekä kuljettiin kaikkien tavaroiden läheltä/päältä. Ennen kuin tulin alas selästä, seistiin n. 10min täysin paikoillamme, eikä ruuna liikuttanut jalkojaan senttiäkään. Vähän jopa yllätyin kuinka malttavainen Enska oli, kun aika usein sillä on kiire jonnekkin. :)

Tämä kuva on niin ihana :D Enska seisoo rauhallisesti paikoillaan
ja odottaa mitä hullua se ihminen seuraavaksi keksii.

30. ja 31.8

Tehtiin Enskan kanssa perjantaina vähän normaalia rankempi koulutreeni. Työstettiin melko paljon laukkaa ja harjoiteltiin taas kouluradan ratsastamista. Ruuna oli todella mukava ratsastaa; pehmeä ja kuuliainen. Ongelmia tuli vasta siinä vaiheessa, kun koitettiin laukata diagonaalia pitkin ja pitkän sivun päädyssä odottikin kaksi tuolia, joita piti vähän säikkyä. Parin ympyrän avulla todettiin nuo tuolit uudelleen vaarattomiksi ja Enska oli jälleen keskittymiskykyinen ja ihana.
Pitkien loppuravien jälkeen käytiin järvellä kylmäämässä jalat ja tallissa venyttelin vielä ruunaa.

Lauantaina juoksutin Enskaa ensin hetken, jonka jälkeen ratsastin n. puoli tuntia ilman satulaa. Vatsalihakseni huusivat hoosiannaa heti ensimmäisen ravipätkän aikana ja meinasin hetken aikaa jo luovuttaa. Ilmeisesti kesäloma sai lihakseni rappeutumaan sen verran, että nyt viikon töissä olon jälkeen taas joka paikkaa särkee, enkä jaksaisi edes ratsastaa kunnolla kun työ syö fyysiset voimat. Tottakai myös perjantain koulurataharjoituksilla oli varmasti osuuttaa asiaan.. :D
Jokatapauksessa, jostain sain laitettua uuden vaihteen silmään ja jaksoin työstää Enskalle vähän takajalkojakin mukaan. Ruuna oli jälleen oikein mukava ratsastaa, vaikkei se ihan ajatuksenvoimalla tehnytkään sitä mitä toivoin, vaan jouduin itsekkin työskentelemään.
Ratsastamista lopetellessani tallin nurkille ilmestyi kaksi tyttöä, jotka olivat jo perjantainakin käyneet paikalla ja olleet mukanani Enskan hoidossa ratsastuksen jälkeen. En sitten raaskinut lopettaa niin lyhyeen, kun tytöt olivat niin kiinnostuneina ja innoissaan kaikesta, joten menin vielä hetkeksi tarhaan irtojuoksuttamaan ruunaa.
Enska meinasi aluksi olla kiinnostuneempi viereisessä tarhassa olevasta hevosesta, mutta melko helposti sain ruunan keskittymään itseeni, jolloin se toimi oikein esimerkillisesti.
Esittelin tytöille myös Enskan luoksetulemista vihellyksestä ja toinen tytöistä pääsi kokeilemaan samaa temppua ruunan kanssa. Ja voi sitä riemua tytön kasvoilla, kun Enska odotti kiltisti paikoillaan ja tuli luokse kun kutsuttiin. Itsellenikin tuli todella hyvä mieli kun ruuna käyttäyti upeasti ja pystyin tarjoamaan lapselle tilaisuuden kokeilla temppua vapaana olevan hevosen kanssa. Yleensä kun tuollaisten nuorempien on niin vaikea saada tehdä muuta, kuin harjata tuntiponeja ja taluttaa alkeiskursseilla.
En voi taaskaan muuta todeta, kuin että Enska on aivan mahtavaluonteinen hevonen ja sen kanssa on aina ilo työskennellä. :)

19., 20., 22. ja 23.8

Maanantaina yksi ystäväni oli tallilla mukana ja huutelemassa ohjeita kentän laidalta. Tehtiin paljon siirtymisiä, jotka sujuivat meidän tasoomme nähden ihan hyvin. Enska oli mukava ratsastaa, vaikkei se ollutkaan ihan kaikista reippaimmalla päällä. Otettiin tosin aika rennosti, eikä tehty mitään rankkaa treeniä.

Tiistaina ratsastin aluksi noin puoli tuntia kentällä, käyden kaikki askellajit läpi, sekä tehden temponmuutoksia ravissa. Keskityin paljon siihen, että Enska keskittyy työntekoon ja on kokoajan hyvin avuilla. Ruuna olikin oikein reipas ja innokas, teki mitä pyydettiin, eikä tainnut kertaakaan venkuroida omiaan.
Kentällä olemisen jälkeen käytiin tekemässä vielä reilun tunnin mittainen maastolenkki teitä ja polkuja pitkin, jonka jälkeen mentiin järveen kylmäämään jalat. Enska käveli veteen todella hienosti, eikä tarvittu kuin vain yksi lyhyt miettimistauko.

Torstaina mentiin taas aluksi kentällä, n. 40min, jonka jälkeen käytiin tekemässä suunnilleen saman mittainen käyntimaastolenkki. Kentällä verryteltiin ja työskenneltiin kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen ruvettiin treenaamaan kouluradan ratsastusta. Koska en itse ole vielä opiskellut ainuttakaan kokonaista koulurataa niin että sen muistaisin, suunnittelin meille omaa rataa sitä mukaan kun edettiin. Ja tässähän oli se loistava puoli, että jos joku "tehtävä" ei ensimmäisellä yrittämällä onnistunut, lisättiin se vain uudelleen seuraavaksi osaksi rataa ja mielukuvitustuomarit olivat tyytyväisiä :D Enska oli reipas ja herkkä ratsastaa, mutta itselleni tuotti vähän ongelmia keskittyä samaan aikaan reitin suunnitteluun, harjoitusravissa istumiseen ja ruunan ratsastamiseen. Ei me vielä oltaisi kouluradoille valmiita, mutta hyvää harjoitusta tämä on.

Perjantaina poikaystäväni oli mukana kuvaamassa ratsastustani. Enska tuntui vähän raskaalta suusta, joten tehtiin paljon siirtymisiä ja koitin sitä kautta saada ruunan kantamaan paremmin itsensä. Muuten Enska oli oikein mukava ratsastaa ja se keskittyi hyvin työntekoon.
Videoilta näin taas omaa istuntaani. Koen, että jostain syystä istuntani on parantunut Enskan kanssa työskennellessä, huolimatta siitä, ettemme kovin monella tunnilla ole olleet. Osasyynä on varmasti ruunan hyvä eteenpäinpyrkimys, jolloin voin paremmin keskittyä siihen mitä itse selässä teen, eikä tarvitse jatkuvasti pyytää ratsua liikkumaan. Myös Enskan pomppuisa ravi on laittanut keskivartalolihakseni kovemmin töihin ja kätenikin ovat pikkuhiljaa ruvenneet löytämään oikean paikan, kunhan vain maltan pitää ne siinä.
Vaan riittähän noita ongelmakohtia vieläkin.. Vaikka paketti pysyykin aiempaa paremmin kasassa, eivät jalat tunnu millään lopettavan vaeltamistaan, kevennän turhan korkealle, eikä se katse pysy ylhäällä muutamaa metriä pidempään. Jalat eivät tahdo pysyä jalustimissa vieläkään kunnolla, vaikka olen jo jonkin aikaa yrittänyt harjoitella pidemmillä jalustimilla ratsastamista. Onkin usein huomattavasti helpompaa mennä vain ilman jalustimia :D Myöskään lonkat eivät tahdo avautua kunnolla ja viimeistään raviin siirtyessä kadotan sen oikean asennon.
Samaan aikaan kun haluaisin istuntani ja ratsastukseni paranevan, haluaisin myös vähentää varusteita ja ruveta ratsastamana enemmän hevosen ehdoilla. Vaan kuinka saada hevonen suoriutumaan kunnialla kouluradasta ilman suitsia?
Pyh, ei auta muu kuin treenata lisää ja etsiä sitä itselleen sopivinta tapaa ratsastaa. Ei kukaan ole seppä syntyessään.

Tästä istuntapohdiskelusta muistui mieleen meidän ratsastuskouluaikainen katrilli. Oli kunnia saada osallistua siihen, mutta voi sitä jännityksen määrää kun itse esitys koitti.. :D Keskityin vain reitin muistelemiseen ja musiikin seuraamiseen, itse ratsastus oli suoraan sanottuna rumaa. Kiltti ja laiska Aron-poni käyttäytyi siitä huolimatta ihanan mallikkaasti. Olin toinen johtokaksikosta, se joka ratsasti pienemmällä ponilla (ilman turvaliiviä). Itse videolle voi nauraa täällä. Onneksi tuosta ollaan tultu jo vähän eteenpäin :)

11., 13. ja 14.8

Sunnuntaina ratsastin ilman satulaa ja  koitettiin pitää aivotyöskentelypäivä. Tehtiin melko nopeaan tahtiin väistöjä, neljäsosa takaosakäännöksiä ja siirtymisiä, niin että Enska joutui vähän väkisinkin unohtamaan kentän ulkopuoliset asiat ja keskittymään siihen mitä siltä pyysin. Ihan helppoa ei ollut ja ruuna meinasi välillä mennä sekaisin avuissani, vaikka yritin olla mahdollisimman selkeä. Suoraan kulkeminen tai raviin siirtyminen tuntui ihan vieraalta asialta, kun ensin oltiin tehty paljon väistöjä. Muuten Enska oli oikein mukava ratsastaa, niin kuin se lähes aina on.

Tiistaina oltiin Heidin tunnilla ja keskityttiin lähinnä kontrollin hakemiseen. Aluksi ravattiin koko kenttää ympäri, huolehtien suoruudesta ja kulmissa taivutuksista. Sitten pujoteltiin puomeja tiukoin käännöksin, mikä sujui Enskalta yllättävän hyvin. Jossain vaiheessa tuntia ruuna meinasi ruveta vähän vinkuraksi, eikä olisi halunnut mennä sinne minne pyydetään, eikä varsinkaan seistä rentona ja rauhallisesti paikoillaan. Heidi aikansa työsti Enskan niskaa maastakäsin ja lopulta ruuna malttoi laskea päänsä ja hengittää.
Loppuun tehtiin vielä temponmuutoksia, sekä ravivoltteja. Enska oli oikein mukavan tuntuinen ja meno ilmeisesti välillä näyttikin siltä miltä kuului. Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa.

Keskiviikkona taivaalta tuli vettä tasaiseen tahtiin, enkä sitten jaksanut lähteä kastelemaan kaikkia varusteita. Päädyttiin siis puuhailemaan maastakäsin liinassa, sekä irtojuoksutuksen merkeissä. Harjoiteltiin myös pään alhaalla pitämistä, mikä oli Enskasta ihan tylsää, mutta onnistuttiin kuitenkin :)

9. ja 10.8

Reilun viikon mittaisen Suomireissailun jälkeen pääsin "pitkästä aikaa" taas Enskan selkään. Kyllä tätä olikin jo odotettu :) Mentiin kentällä kouluratsastusta ja hiki tuli molemmille kun ilma oli pilvisyydestä huolimatta aika painostavan kuuma.
Enska oli hyvin energinen ja teki tiukkaa jaksaa istua harjoitusravissa kun ruuna vain porhalsi eteenpäin. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että tänään laitan itsenikin kunnolla töihin ja töitä sitten tehtiinkin.
Enska oli kyllä todella mukava ratsastaa energisyydestä huolimatta, varsinkin loppua kohden. Askel sillä ei hidastunut juuri millään, vaan meinasi pidätteistä vain koota itseään enemmän. Saatiin me sentään ihan kunnolliset eteenalas-ravailut tehtyä loppuun, kun ruuna rupesi jo ehkä vähän itsekkin väsymään hienon kouluhevosen imitoimiseen (ei sillä etteikö Enskasta hieno kouluhevonen voisi tulla).

Lauantaina tehtiin Enskan kanssa reilun tunnin mittainen maastolenkki. Kierreltiin niitä reittejä mitä osasin ja otettiin muutama kunnollinen laukkaspurtti. Ruuna oli aivan innoissaan kun se sai mennä niin kovaa kuin vain halusi. :)

29. ja 30.7

Maanantaina mentiin perus kouluratsastusta kentällä. Tehtiin paljon siirtymisiä ja ympyröitä, koitin saada Enskaa rennommaksi. Ruunalla oli taas reilumman puoleisesti energiaa ja meno oli alkuun melko jännittynyttä ja kipittävää. Muuten Enska oli kiva, varsinkin silloin kun se rupesi vähän rauhoittumaan. Loppukäynnit käytiin tekemässä maastossa.

Tiistaina menin hyvin rennosti riimulla ratsastaen tarhassa. Mentiin ympyrällä ja tarhaa ympäri käynnissä, sekä ravissa. Mitään ihmeellistä en Enskalta vaatinut, kunhan vain vähän hölkkäiltiin ja otettiin rauhallisesti.

27.7

Lauantaina oli ihanan kesäinen päivä ja työskenneltiin Enskan kanssa rennosti maastakäsin. Uskaltaudun jopa laittamaan videon irtojuoksutuksesta helpompaan suuntaan mennessä. Enska teki hienot käynti-ravi siirtymiset, tosin kuten videosta näkee, raviin lähtö tapahtui vähän laiskasti :) Vasen kierros onnistui myös ihan kelvollisesti, mutta siinä ruuna ei pysynyt ihan yhtä pienellä ympyrällä ja yritti myös muutaman kerran vaihtaa omatoimisesti suuntaa.
Esitettiin myös kuvaamassa olleelle poikaystävälleni meidän hieno luoksetulemis"temppu" pari kertaa, sekä kruunattiin show komealla kumarruksella. Kumartamista ei kuitenkaan olla vielä juurikaan harjoiteltu Enskan kanssa, joten se oli enemminkin vain pieni venytys alaspäin.
Tämän jälkeen hölköttelin ruunalla hetken ilman varusteita. Aikaa ei ollut työstää kaikkea ihan toimivaksi, joten mentiin vain rennosti ympäri tarhaa, välillä siihen suuntaan mihin pyysin ja välillä sinne minne Enska halusi.

20. ja 22.7

Tehtiin lauantaina noin puolentoista tunnin maastolenkki toisen ratsukon kanssa. Sää ja seura olivat hyviä ja tutustuin vähän uusiin maastoilumahdollisuuksiin. Vastaan tuli normaalia enemmän kaikkea erikoista, kuten kauko-ohjattava pieni vene ja kaatuneiden puiden siirto operaatioita, joten lenkki toimi hevosillekkin hyvänä siedätysharjoituksena. :)

Maanantaina oli kamalan tuulinen päivä ja Enska oli kentällä ihan lähdössä lentoon. Noin puolen tunnin työstämisen jälkeen ruuna rupesi rentoutumaan ja kuuntelemaan paremmin, mutta sitä ennen se oli hyvin jännittynyt. Enska tapansa mukaan otti kaikki avut hyvin vastaan, joten jouduttiin ainoastaan hakemaan sitä kadonnutta keskittymiskykyä takaisin. Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa ja ruuna käyttäytyi hienosti.

14., 16. ja 17.7

Sunnuntaina puuhailtiin aluksi irrallaan maastakäsin. Kaikki sujui hyvin oikeaan kierrokseen mennessä, mutta vasen oli huomattavasti haastavampi. Enska yritti vähän väliä kääntyä takaisin oikeaan kierrokseen, joten päätin lopettaa lyhyeen onnistuneeseen pätkään ja siirryttiin kentälle ilman satulaa. Mentiin perus kouluratsastusta ja ruunalla oli paljon energiaa. Lopuksi käytiin järvellä kastelemassa koko hevonen, eli uitiin muutama lyhyt pätkä.

Tiistaina tuuppailtiin kentällä koulua ja Enska oli taas huippu energisellä päällä. Se säpsyili jonkin verran olemattomia ja oli kokoajan valmiina menemään kovaa. Työskenneltiin laukassa heti alkuverryttelyjen jälkeen, haaveena se, että ylimääräinen energia vähän purkaantuisi. Näin ei suinkaan käynyt, vaan ruuna oli sen jälkeen entistä innokkaampi :D Ruvettiin sitten hakemaan kontrollia käynti-ravi siirtymisten kautta ja pikkuhiljaa Enska rupesi rentoutumaan ja ottamaan vähän letkeämpiä, mutta yhtä vauhdikkaita askeleita.

Keskiviikkona työskenneltiin maastakäsin. Sunnuntaisten vasemman kierroksen ongelmien vuoksi aloitettiin liinassa liikkumisella ja vasen kierros osoittautui jälleen vähän haastavammaksi. Kun asiat rupesivat sujumaan hyvin liinassa kumpaankin suuntaan, päästin Enskan irti ja juoksutin sitä irrallaan. Muutamien suunnanvaihto yritysten jälkeen ruuna lopulta pysyi vasemmassa kierroksessa ympyrällä, sekä käynnissä, että ravissa. Tämän jälkeen puuhailtiin vielä hetki kaikenlaista pientä, jonka jälkeen hyppäsin selkään ja testasin kuinka Enska mahtaa toimia täysin ilman varusteita ratsastaessa. Ihan kelvollisesti onnistui ohjaileminen ja siirtymiset, toki parantamisen varaa on vielä rutkasti. Enska oli kuitenkin jälleen kerran oikein hieno!