20.4. Maastakäsin

Puuhailtiin sunnuntaina Ellin kanssa reilu tunti maastakäsin, jonka jälkeen hyppäsin hetkeksi selkään tekemään loppuverryttelyt.
Aloiteltiin työskentely sillä, että Elli sai vapaana vaellella kentällä sillä välin kun levittelin maahan kaikenlaista tavaraa. Mukana oli pressu, kiiltävä auton tuulilasin suoja, sateenvarjo, puomeja, muovimaton palanen, muovipusseja, sekä vappuhuiskat.
Tamma oli heti ihan mukana juonessa, tutkiskeli hetken tavaroita ja lähti sitten ilman suurempaa kannustusta hölkkäilemään kenttää ympäri.

Välillä Elliä joutui vähän kannustamaan, ettei se mennyt vain "esteiden" vierestä, mutta koska tamma kuuntelee niin hyvin kehonkieltä, riitti pienet johdattelevat pyynnöt, enkä tarvinnut käsiini mitään apuvälineitä. Eniten ihmetystä aiheutti sateenvarjo, sekä kiiltävä tuulilasin suojus, mutta saatuaan niitäkin hetken ihmetellä, eivät ne aiheuttaneet enää suurempia reaktioita. Nostin vielä yhden puomin matalaksi esteeksi, jonka yli Elli loikkasi ongelmitta.

Tämän jälkeen ruvettiin tutustumaan vähän tarkemmin pressuun. Otin Ellin narunjatkeeksi kiinni ja kun rupesin nostamaan pressua maasta ylös niin se muuttui hetkessä poninsyöjäotukseksi. Lähdin sitten siedättämään tammaa siihen ihan perinteisen kaavan kautta; aluksi pienenä myttynä säkittäen ja pikkuhiljaa sitä enemmän avaten ja ravistellen. Elliä jännitti ja jouduttiin etenemään hyvin varovasti, mutta lopulta tamma malttoi seistä nätisti paikoillaan ja uskalsi luotaa siihen, että kaikki oli ok. Päähän asti ei vielä edetty, ettei tullut liikaa jännitystä yhdelle kerralle. Myöskin pressun raahaaminen maassa aiheutti sen verran kauhistunutta katsetta, että myös sen asian kanssa voisi vielä jatkaa myöhemmin.
Tutustuttiin myös vähäsen sateenvarjoon, sekä vappuhuiskiin, mutta eniten aikaa käytettiin pressuun. Elli oli hieno!

10., 13. ja 17.4

Torstaina mentiin kaulanarulla kentällä. Elli toimi tosi kivasti siihen asti kunnes ei jaksanut enää keskittyä, silloin rupesi jarrujen teho vähenemään ja tamma koitti yhdessä kulmassa vaihtaa kovasti suuntaa aina toiseen, sille helpompaan? kierrokseen. Sitkeästi jatkettiin yrittämistä ja kun asiat sujuivat taas paremmin, lopeteltiin siihen.

Sunnuntaina Elli oli saanut uudet kengät jalkaansa ja kyllä niillä sitten sopikin päästellä maastossa. Elli oli reippaalla ja mukavalla tuulella, tehtiin reilun puolen tunnin maastolenkki, kävellen ja ravaillen rennon reippaasti. Laukattiin yhtä lyhyehköä suoraa muutaman kerran ja voi hitsit miten Elli pärski  ja nautti! Jarrutkin toimivat upeasti, vaikka kovaa mentiin.
Maastoilun jälkeen mentiin vielä vajaa puoli tuntia kentällä perus kouluratsastusta.

Torstaina suuntasin melko myöhään tallille, kannoin kentälle muutaman maapuomin ja ylitettiin niitä sitten Ellin kanssa. Otettiin aika rennosti ja pidettiin vain kivaa, Elli oli todella innoissaan ja mukava ratsastaa :)

no join up today

Hihi, mutaponi

27. päivä torstaina mentiin Ellin kanssa kentällä perus kouluhölkkäilyä ilman satulaa.

30. päivä sunnuntaina hain erittäin kuraisen ponin tarhasta, hinkkasin sen puhtaaksi ja siirryttiin sitten kentälle kaulanarulla varusteltuna. Olin kotona askarrellut oikein hienon, mustan ja jämäkän kaulanarun, sekä pehmustanut sen vielä oikein nahkalla, mutta eihän se ehjänä pysynytkään.. Ehdittiin puolisen tuntia työskennellä, kunnes huomasin ettei kaulanarusta ollut enää mitään hyötyä, joten hyppäsin alas selästä ja hain tammalle suitset päähän. Loppuravit Elli sai hölkötellä maastakäsin ja niiden jälkeen tehtiin vielä talutuslenkki maastossa.

3. päivä torstaina jätettiin jälleen satula talliin ja käytiin tekemässä alkukäynnit maastossa. Kentälle päästyämme aloitettiin jumppaamalla käynnissä, eli tehtiin avoja ja väistöjä vähän joka suuntaan. Tehtiin myös paljon siirtymisiä ja Elli oli oikein mukava ja herkkä ratsastaa. Laukoista tamma innostui taas, mutta siitä huolimatta paketti pysyi suht. hyvin kasassa ja päästiin tekemään rauhalliset loppuravit ja kävelyt.

6. päivä sunnuntaina Elli oli vähän tuhma. Se päätti lähteä laukalla karkuun kun yritin ottaa sitä kiinni tarhassa ja karsinassaankin sen käänsi takapuolta ovea kohti kun olin tulossa sen luokse. Ei suinkaan potkiakseen, ainoastaan selvänä protestina. Koska itse en moista käytöstä tykkää katsoa läpi sormien, työskenneltiin sitten maastakäsin kentällä.
Päästin tamman käyntien jälkeen aluksi vapaana kentälle ja annoin sen piehtaroida. Sen jälkeen kun olin kävelemässä sen luokse, teki Elli saman minkä tarhassakin, eli lähti karkuun. Annoin Ellin sitten juosta ja sehän juoksi. Ja juoksi ja juoksi ja jatkoi vaan. Siinä vaiheessa kun tamma alkoi vähän rentoutumaan, laskemaan päätänsä, liikuttamaan huuliaan ja pärskimään, annoin sille selkeän mahdollisuuden tulla luokseni. Jokainen yritys jäi tuloksettomaksi, vaikka koitin helpottaa Ellin päätöstä antamalla sille selkeästi tilaa, menemällä kyykkyyn, viheltämällä ja jopa porkkanaa näyttämällä. Elli vaan seisoi paikoillaan ja odotti, yhden kerran se lähti kävelemään minua kohti, mutta vaihtoikin sitten suuntaansa ja meni täysin ohi.
Siinä vähän hämmentyneenä sitten lopulta luovutin, kun Elli rupesi olemaan sen verran hikinen ja hengästynyt etten viitsinyt enää jatkaa. Ainakin Elli antoi nyt ottaa itsensä kiltisti kiinni, mutta olisin silti kaivannut hevosen puolelta sen halutun ratkaisun löytämistä. Ehkä tamman olisi pitänyt saada juosta vielä muutama kierros lisää? Tässäkin hyvin huomasin sen, että se mikä toisella hevosella toimii hyvinkin kaavojen mukaan, ei välttämättä toisella toimikkaan.
Naruriimu päässä harjoiteltiin vielä vähän peruutuksia ja pään myötäämistä alas ja sivuille. Elli oli aluksi vähän jäykkä, mutta myötäsi sitten lopulta hyvin. :)

25.3. Punametsässä

Pouta Puniksessa!

Tiistaina kävin Punametsän ratsastuskoululla tunnilla. Paikka oli entuudestaan tuttu, kun vuokrasin siellä aikoinaan Poutaa, mutta ratsastuskoulun puoli pääsi nyt ensimmäistä kertaa kokeiluun.
Ratsuksi sain Villen, -98 syntyneen suokkiruunan, joka oli kyllä todella mukava ratsastaa.
Tunnilla harjoiteltiin kevyttä istuntaa ja ylitettiin puomeja, sekä superpientä ristikkoa.
Opettajan mukaan kevytistuntani oli ihan hyvä, enkä saanut korjausta kuin pariin pieneen asiaan, mikä tottakai nostatti fiilistä, mutta myös laittoi vähän epäilemään tunnin tasoa. Minusta jos kenestä löytyisi varmasti huimasti korjattavaa esteratsastusta ajatellen, koska olen hypännyt viimeksi kesäkuussa 2012.
Toki kevyt laskeutuminen rimanylityksen pariin oli ihan hyvä, ettei päässyt korkeudet pelottamaan. Vaikka joskus jokin 80cm (ei sen korkeampaa, heh) ylitettiin ihan näppärästi ponin selässä, en kyllä samanlaiseen suoritukseen ihan heti pystyisi, vaan tarvitsisin pohjalle läjän onnistuneita pikkupomppuja.