29.11. Näkemiin Appe

Olin itse kovin flunssainen, joten tein tänään kaiken erittäin rauhallisesti ja mukavasti, nauttien viimeisestä päivästä Apen kanssa. Teimme lyhyehkön käyntimaastolenkin asuinaluetta pitkin moottoritien toiselle puolelle ja sieltä takaisin tallille. Appe oli jälleen kerran mahtava, sekä oma itsensä. Moottoritien ylittävä silta ei tuottanut ongelmia sen ali ajavien, kovaa melua pitävien, erilaisten ajoneuvojen takia, vaan sillan lopussa olevan erivärisen asvalttiraidan takia. Siitä selvittiin kuitenkin hienosti ylitse, vaikka pientä ponia jännittikin.
Appe oli koko lenkin ajan mukavan reipas ja rohkea. Lenkin jälkeen harjasin ja rapsuttelin Appea, sekä annoin pari leivänkannikkaa ja viimeiset pusut turvalle.
Suuri kiitos Apelle ja omistajalle tästä unohtumattomasta vuodesta.

26.11 Esteitä ja maastoilua

Toisiksi viimeistä kertaa Apen kanssa. Hieman haikeilla mielin jo nyt, vaikka tiedossa onkin tosi mukava uusi vuokrahevonen.
Menin tallille jo ajoissa, jotta ehdimme maneesiin ennen kuin siellä olisi kamala ruuhka. Maneesiin päästyä kasasin ensin esteet paikoilleen ja sen jälkeen suoritimme alkuverryttelyt. Appe oli tuttuun tapaan hieman laiskahko, mutta heti kun poni huomasi että nyt hypätään, löytyi laukkaan ihan uusi vaihde. Menimme muutaman kerran matalaa sokerinpalaa ja sen jälkeen muutaman kerran kahdesta sokerinpalasta rakennettua estettä. Appe hyppäsi kivasti, mutta meinasi innoissaan oikoa kaikki kaarteet esteille.
Sen jälkeen järjestelin esteet uudelleen, kolmen hypyn jumppasarjaksi. Appe vähäsen kompuroi kun tultiin huonossa laukassa ja välillä jalat meinasivat seota kun lähestyttiin liian vauhdikkaasti. Muuten meni tosi kivasti. :)
Loppuravien ja esteiden purun jälkeen suunnattiin metsän juurakkoisille pikkupoluille kävelemään ja kiipeilemään. Jouduttiin muutaman kerran kääntyä takaisinpäin ja valita uusi polku, kun reitit olivat tukkiutuneet kaatuneista puista. Poluilta päästyämme jatkoimme vielä vähän matkaa metsätietä, kävimmä laukkaamassa yhden laukkapätkän ja sitten lähdettiin kohti tallia. Kotimatkalla annoin Apen laukata vielä ylämäen, jonka se menikin sellaista kiitolaukkaa, ettei olla ennen menty :D
Perille kun päästiin, sai Appe heinänsä ja pääsi takaisin kavereiden luokse.

24.11. Poutan koeratsastus

Vaikka tänään on tasan kuukausi jouluun, ei se ole ainoa syy miksi olla hyvällä mielellä. Kävin nimittäin koeratsastamassa Pouta nimistä suokkiruunaa, jolla ikää vasta kuusi vuotta, mutta aivan hurjan kiva hevonen.
Aloitin ratsastamisen samaan tyyliin kuin usein uusilla hevosilla mennessä, eli varovaisesti. Omistaja kuitenkin kehotti pyytämään rohkeasti ruunaa eteenpäin ja nopeasti löysin sopivan vauhdin ja yhteisen sävelen hevosen kanssa. Edellisestä suokilla ratsastamis kerrastani oli jo ihan kiitettävästi aikaa ja koin vähän yllätyksenä miten ihanan tasainen hevonen allani oli.
Tein käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä, ympyröitä, väistöjä ja laukat kumpaankin suuntaan. Laukassa ja sen nostossa on vielä työstämistä ja varmasti monessa muussakin asiassa, mutta katsotaan nyt miten tästä kehitytään :)

22.11, Satulaton päivä

..Tai ei ihan kokonan satulaton, sillä ratsastasin maneesille satulan kanssa, sekä alkuverkkojen aikana oli myös satula selässä. Matkalla maneesille oli kaikkea jännittävää mitä katsella, varsinkin yksi oja uhkasi kovasti nielaista poniparan, joten se oli parempi kiertää kaukaa.
Maneesissa Appe oli kuitenkin tosi kiva, rupesi jo alkuverkoissa hakeutumaan vähän kohti peräänantoa. Ravien ja laukkojen jälkeen otin sitten satulan pois, jolloin myös Appe hieman jännittyi eikä heti tiennyt miten päin kulkea. Nopeasti se siitä sitten rentoutui ja rupesi menemään tosi hyvin. Tehtiin pääasiassa ihan vain siirtymisiä ja ympyröitä.
Kovin kauaan ei ehtinyt mennä, että maneesiin kertyi kamala ruuhka. Vaikkei ratsukoita ollut kuin viisi, tuotti se suht. pienessä maneesissa ongelmia, eikä voinut ihan niin vapaasti ratsastella kuin yleensä. Appea väkimäärä ei haitannut sen suuremmin, mutta itse olisin kaivannut vähän enemmän tilaa laukoille.
Oli kuitenkin taas oikein mukava ratsastuskerta.

19. Marraskuuta, kouluratsastusta

Suunnattiin tänää jälleen kentälle ja tiedossa oli kouluvääntöä jee! Tehtiin paljon siirtymisiä, avoja ja väistöjä. Appe oli todella kiva ja kulki hyvin. Kouluvääntöä lopetellessa rupesi olemaan jo vähän hämärää. Olisin itse kaivannut vielä pientä maastolenkkiä, mutta totesin sitten että rupeaa olemaan liian kylmä, joten kierrettiin vain golf-kentän reunaa pitkin takaisin tallille. Appe oli ihana.

15. Marraskuuta, pitkän pitkä maasto

Oli aivan ihana ilma, joten menin tallille suoraan koulusta niin, että varmasti ehtisin valoisaan aikaan maastoilemaan. Olihan siinä vähän tavaroiden raahaamista kuljettaa ratsastusvarusteiden lisäksi kouluvaatteet ja ruuat mukana, mutta oli se jälleen sen arvoista.
Kuljettiin Apen kanssa rauhallista vauhtia kohti uittolätäkköä, ruuna käveli hissukseen ja katseli paljon ympärilleen, taisi olla vähän pakkasta pipossa. Hiittisuora oli pelottava, mutta rohkeasti Appe selvisi siitä kun rauhassa mentiin. Uittolätäköllä sitten hetkeksi pikniköidyttiin muistelemaan kesää ja syömään eväitä, Appekin sai oman leivänkannikkansa.
Sieltä lähdettiin sitten eteenpäin hieman vieraampaa reittiä, jonka olen kerran Apen kanssa aikaisemmin mennyt. Ruuna käyttäytyi oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli pelottava lato, jonka jälkeen Appe rupesi olemaan vähän varpaillaan. Moni asia oli todella hurjaa ja pelottavaa, ja lopulta näin paremmaksi tulla alas selästä ja taluttaa Appea pelottavien asioiden ohitse.
Sitten yhtäkkiä puskan takaa syöksyi korkealla telineellä oleva, pressulla peitetty, hevossyöjävene! Appe laittoi jarrut pohjaan ja harkitsi kovasti jo pakenemista, mutta pienellä suostuttelulla selvittiin siitä ohitse.
Hetken päästä kaiken tämän jälkeen olimme eksyksissä. Luulin osaavani yhden todella kivan ja nätin metsäreitin takaisin kotiin, mutta en sitten osannutkaan, vaan ajauduttiin harhailemaan metsikköön. Lopulta tuntui siltä, ettei oikeaa polkua enää löydy, joten jouduttiin kääntymään ympäri ja palaamaan samaa reittiä takaisin.
Koko reissuun meni kolme ja puoli tuntia ja ehdittiin jopa valoisaan aikaan vielä takaisin. Appe oli mahtava!

12.11 Maastoilua ja kenttätyöskentelyä

Ennen kentälle menoa suoritettiin noin tunnin maastolenkki tuttuja reittejä seuraten. Appe oli oikeen kivalla päällä koko päivän.
Kentällä tehtiin vain ihan perusjuttuja, kun en jaksanut sen ihmeempiä miettiä ja suunnitella, saatika sitten toteuttaa. Laiskanlöysästä kouluväännöstä ei tuntunut jäävän mitään käteen, joten siirryimme sitten isommalle kentälle ja menimme vähän laukkaa pitkin ohjin, niin että Appe pääsi kunnolla liikkumaan eteenpäin. Ruuna oli todella kivan tuntuinen ja se laukkasi pitkin, rennoin askelein eteenpäin, eikä tarjonnut ravia ennenkuin itse istuin syvälle satulaan.
Apen ansiosta lännenratsastuskipinäni on kasvanut entisestää ja olisi mahtavaa päästä joskus kokeilemaan sitä siihen koulutetuilla hevosilla.

8.11 koulua ja maastoilua

Tänään ratsastettiin ensin tunti kentällä tehden perusasioita, eli siitymisiä ja erilaisia kuvioita. Appe oli laiska, eikä tahtonut taipua mihinkään. Loppua kohden vähän parani, joten lähdettiin sitten vajaan tunnin käyntimaastoon yöhön hämärtyvään metsään.
Rupesi olemaan jo tosi pimeätä, eikä maastoreittiä oltu valaistu, joten itseäni rupesi jo vähän jännittämään, että mitä jos jostain hyppää peura tai muu villieläin eteen. Jos yhtään oikein jälkiä tunnistan, olen myös hirven jälkiin törmännyt eräällä maastolenkilä.
Vaikka eteensä ei paljoo nähnyt oli olo ihan turvallinen, koska alla oli Appe. Oli todella kiva huomata miten hyvän luottamuksen on ruunaan saanut ja miten on tämän kohta vuoden aikana oppinut tuntemaan ja ymmärtämään, sekä varautumaan Apen liikkeisiin.

5.11 Länkkärityyliä

Joskus kauan sitten menin Apella länkkäreittäin, eli pitkin ohjin, paino ja ääniavuin ratsastaen ja nyt tänään oli sellainen fiilis, että voisin tehdä niin taas.
Teimme paljon käynti-ravi siirtymisiä, pysähdyksiä, erikokoisia ympyröitä ja mitä ikinä keksikään. Appe toimi tosi kivasti ja tuntui liikkuvan oikein mielellään eteenpäin. Ymmärsi nopeasti ohjasavut ja painoavut, sekä kuunteli tosi kivasti. Varsinkin pysähdykset ja hitaampaan askellajiin siirtymiset onnistuivat tosi kivasti, ei tarvinnut kuin vähän puhaltaa ulos.
Laukannostoissa Appe sensijaan vaati vähän tukea suuhunsa, mutta kun laukkaan päästiin, laukkasi Appe pitkin ohjin oikein tyytyväisenä ja kuuliaana.

1. Marraskuuta, Appe väärällä jalalla noussut

Appe oli tänään harvinaisen pahalla päällä. Sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tarhasta kavereiden luota lähteminen, niimpä se päätti ilman ennakkovaroituksia kiskaista itsensä irti ja juosta takaisin laumaan. Yllättyneenä pojan tempauksesta otin sen sitten uudelleen kiinni ja vein harjauspaikalle. Siinä hoitaessa koko maailma tuntui ärsyttävän Appea ja sillä oli jatkuvasti korvat luimussa ja hyvä kun ei potkimaan ruvennut. Teimme sitten muutamia maastakäsin harjoituksia ja Appekin rupesi muuttumaan mukavammaksi.
Hoitosession jälkeen suuntasimme kentälle rennon kouluratsastuksen pariin. Mitään kovin ihmeellistä emme tehneet, enkä paljoo Apelta vaatinut.