19., 20., 22. ja 23.8

Maanantaina yksi ystäväni oli tallilla mukana ja huutelemassa ohjeita kentän laidalta. Tehtiin paljon siirtymisiä, jotka sujuivat meidän tasoomme nähden ihan hyvin. Enska oli mukava ratsastaa, vaikkei se ollutkaan ihan kaikista reippaimmalla päällä. Otettiin tosin aika rennosti, eikä tehty mitään rankkaa treeniä.

Tiistaina ratsastin aluksi noin puoli tuntia kentällä, käyden kaikki askellajit läpi, sekä tehden temponmuutoksia ravissa. Keskityin paljon siihen, että Enska keskittyy työntekoon ja on kokoajan hyvin avuilla. Ruuna olikin oikein reipas ja innokas, teki mitä pyydettiin, eikä tainnut kertaakaan venkuroida omiaan.
Kentällä olemisen jälkeen käytiin tekemässä vielä reilun tunnin mittainen maastolenkki teitä ja polkuja pitkin, jonka jälkeen mentiin järveen kylmäämään jalat. Enska käveli veteen todella hienosti, eikä tarvittu kuin vain yksi lyhyt miettimistauko.

Torstaina mentiin taas aluksi kentällä, n. 40min, jonka jälkeen käytiin tekemässä suunnilleen saman mittainen käyntimaastolenkki. Kentällä verryteltiin ja työskenneltiin kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen ruvettiin treenaamaan kouluradan ratsastusta. Koska en itse ole vielä opiskellut ainuttakaan kokonaista koulurataa niin että sen muistaisin, suunnittelin meille omaa rataa sitä mukaan kun edettiin. Ja tässähän oli se loistava puoli, että jos joku "tehtävä" ei ensimmäisellä yrittämällä onnistunut, lisättiin se vain uudelleen seuraavaksi osaksi rataa ja mielukuvitustuomarit olivat tyytyväisiä :D Enska oli reipas ja herkkä ratsastaa, mutta itselleni tuotti vähän ongelmia keskittyä samaan aikaan reitin suunnitteluun, harjoitusravissa istumiseen ja ruunan ratsastamiseen. Ei me vielä oltaisi kouluradoille valmiita, mutta hyvää harjoitusta tämä on.

Perjantaina poikaystäväni oli mukana kuvaamassa ratsastustani. Enska tuntui vähän raskaalta suusta, joten tehtiin paljon siirtymisiä ja koitin sitä kautta saada ruunan kantamaan paremmin itsensä. Muuten Enska oli oikein mukava ratsastaa ja se keskittyi hyvin työntekoon.
Videoilta näin taas omaa istuntaani. Koen, että jostain syystä istuntani on parantunut Enskan kanssa työskennellessä, huolimatta siitä, ettemme kovin monella tunnilla ole olleet. Osasyynä on varmasti ruunan hyvä eteenpäinpyrkimys, jolloin voin paremmin keskittyä siihen mitä itse selässä teen, eikä tarvitse jatkuvasti pyytää ratsua liikkumaan. Myös Enskan pomppuisa ravi on laittanut keskivartalolihakseni kovemmin töihin ja kätenikin ovat pikkuhiljaa ruvenneet löytämään oikean paikan, kunhan vain maltan pitää ne siinä.
Vaan riittähän noita ongelmakohtia vieläkin.. Vaikka paketti pysyykin aiempaa paremmin kasassa, eivät jalat tunnu millään lopettavan vaeltamistaan, kevennän turhan korkealle, eikä se katse pysy ylhäällä muutamaa metriä pidempään. Jalat eivät tahdo pysyä jalustimissa vieläkään kunnolla, vaikka olen jo jonkin aikaa yrittänyt harjoitella pidemmillä jalustimilla ratsastamista. Onkin usein huomattavasti helpompaa mennä vain ilman jalustimia :D Myöskään lonkat eivät tahdo avautua kunnolla ja viimeistään raviin siirtyessä kadotan sen oikean asennon.
Samaan aikaan kun haluaisin istuntani ja ratsastukseni paranevan, haluaisin myös vähentää varusteita ja ruveta ratsastamana enemmän hevosen ehdoilla. Vaan kuinka saada hevonen suoriutumaan kunnialla kouluradasta ilman suitsia?
Pyh, ei auta muu kuin treenata lisää ja etsiä sitä itselleen sopivinta tapaa ratsastaa. Ei kukaan ole seppä syntyessään.

Tästä istuntapohdiskelusta muistui mieleen meidän ratsastuskouluaikainen katrilli. Oli kunnia saada osallistua siihen, mutta voi sitä jännityksen määrää kun itse esitys koitti.. :D Keskityin vain reitin muistelemiseen ja musiikin seuraamiseen, itse ratsastus oli suoraan sanottuna rumaa. Kiltti ja laiska Aron-poni käyttäytyi siitä huolimatta ihanan mallikkaasti. Olin toinen johtokaksikosta, se joka ratsasti pienemmällä ponilla (ilman turvaliiviä). Itse videolle voi nauraa täällä. Onneksi tuosta ollaan tultu jo vähän eteenpäin :)

11., 13. ja 14.8

Sunnuntaina ratsastin ilman satulaa ja  koitettiin pitää aivotyöskentelypäivä. Tehtiin melko nopeaan tahtiin väistöjä, neljäsosa takaosakäännöksiä ja siirtymisiä, niin että Enska joutui vähän väkisinkin unohtamaan kentän ulkopuoliset asiat ja keskittymään siihen mitä siltä pyysin. Ihan helppoa ei ollut ja ruuna meinasi välillä mennä sekaisin avuissani, vaikka yritin olla mahdollisimman selkeä. Suoraan kulkeminen tai raviin siirtyminen tuntui ihan vieraalta asialta, kun ensin oltiin tehty paljon väistöjä. Muuten Enska oli oikein mukava ratsastaa, niin kuin se lähes aina on.

Tiistaina oltiin Heidin tunnilla ja keskityttiin lähinnä kontrollin hakemiseen. Aluksi ravattiin koko kenttää ympäri, huolehtien suoruudesta ja kulmissa taivutuksista. Sitten pujoteltiin puomeja tiukoin käännöksin, mikä sujui Enskalta yllättävän hyvin. Jossain vaiheessa tuntia ruuna meinasi ruveta vähän vinkuraksi, eikä olisi halunnut mennä sinne minne pyydetään, eikä varsinkaan seistä rentona ja rauhallisesti paikoillaan. Heidi aikansa työsti Enskan niskaa maastakäsin ja lopulta ruuna malttoi laskea päänsä ja hengittää.
Loppuun tehtiin vielä temponmuutoksia, sekä ravivoltteja. Enska oli oikein mukavan tuntuinen ja meno ilmeisesti välillä näyttikin siltä miltä kuului. Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa.

Keskiviikkona taivaalta tuli vettä tasaiseen tahtiin, enkä sitten jaksanut lähteä kastelemaan kaikkia varusteita. Päädyttiin siis puuhailemaan maastakäsin liinassa, sekä irtojuoksutuksen merkeissä. Harjoiteltiin myös pään alhaalla pitämistä, mikä oli Enskasta ihan tylsää, mutta onnistuttiin kuitenkin :)

9. ja 10.8

Reilun viikon mittaisen Suomireissailun jälkeen pääsin "pitkästä aikaa" taas Enskan selkään. Kyllä tätä olikin jo odotettu :) Mentiin kentällä kouluratsastusta ja hiki tuli molemmille kun ilma oli pilvisyydestä huolimatta aika painostavan kuuma.
Enska oli hyvin energinen ja teki tiukkaa jaksaa istua harjoitusravissa kun ruuna vain porhalsi eteenpäin. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että tänään laitan itsenikin kunnolla töihin ja töitä sitten tehtiinkin.
Enska oli kyllä todella mukava ratsastaa energisyydestä huolimatta, varsinkin loppua kohden. Askel sillä ei hidastunut juuri millään, vaan meinasi pidätteistä vain koota itseään enemmän. Saatiin me sentään ihan kunnolliset eteenalas-ravailut tehtyä loppuun, kun ruuna rupesi jo ehkä vähän itsekkin väsymään hienon kouluhevosen imitoimiseen (ei sillä etteikö Enskasta hieno kouluhevonen voisi tulla).

Lauantaina tehtiin Enskan kanssa reilun tunnin mittainen maastolenkki. Kierreltiin niitä reittejä mitä osasin ja otettiin muutama kunnollinen laukkaspurtti. Ruuna oli aivan innoissaan kun se sai mennä niin kovaa kuin vain halusi. :)