29.10 Muutama hyppy ja peltotyöskentelyä

Kun Appe oli laitettu kuntoon, suunnattiin kohti kenttää ja hypättiin siellä alkuverrytteljen jälkeen muutaman esteen ylitse. Ensimmäiset pomput menivät vähän niin ja näin, mutta uudelleen kun yritettiin niin sujui hyvin.
Sen jälkeen siirryttiin kentältä pellolle ja jätettiin satula matkan varrella talliin. Pelto oli hieman märkä paikotellen, mutta Appe jaksoi työskennellä loppuun asti, vaikka välillä rupesikin jo vähän väsyttämään. Ruuna oli tänään todella kivalla päällä ja oli oikeen mukava päivä sen kanssa :)

25.10 Apen vauhdikas estetunti

Tänää saatiin ystäväni mukaan tallille, pitämään minulle ja Apelle estetuntia. Sain paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä, sekä tottakai myös videoita joilta näkee mihin kannattaa jatkossa keskittyä vielä enemmän.

Apen urheilusuoritus alkoi lyhyellä maastolenkillä, jonka jälkeen siirryttiin kentälle. Hyppäsimme rataa, sekä yksittäisiä esteitä. Uutena tuttavuutena minulle ja Apelle oli kahden esteen sarja, sekä okseri(! :D)

Appe oli alkuun todella laiska, eikä laukannostoja voinut edes nostoiksi nimittää. Päästiin silti esteistä ylitse ja hevonenkin rupesi pikkuhiljaa innostumaan.
Pari kertaa oli sarja Apen mielestä niin kiva, että se päätti täysin ilman ennakkovaroituksia riistäytyä käsistä ja lähteä täyttä vauhtia eteenpäin esteen jälkeen. Vähän melkeinpä nauratti, että ruunasta löytyi vielä sellainenkin vaihde kentällä.

Hypyt sujuivat jokatapauksessa hyvin ja hauskaa oli!
Loppuun mentiin vielä pieni hetki koulua ilman satulaa, mutta se jäi todellakin vain rennoksi ratsasteluksi, kun olimme molemmat jo niin väsyneitä.

Kuvista kiitos Pauliina J.

22.10 Gumböle on kaunis

Vielä kymmenen vuotta takaperin, en olisi osannut haaveillakkaan siitä mitä minulla nyt on. Kaikki kaunis ei kuitenkaan kestä ikuisesti, vaan myös taipaleeni Apen kanssa on loppumaisillaan.
Koko aamupäivä oli sateinen ja harmaa, mutta iltapäivän auringonsäteet, sekä iltaan pimenevä vaaleanpunainen taivas muistuttivat jälleen arvostamaan kaikkia yhteisiä hetkiä joita on Apen kanssa kokenut. On mahtava tunne päästä osalliseksi lähes satumaiseen ympäristöön, valkoisen (melkein) arabin selässä.
Tehtiin tänään Apen kanssa alkuun noin puolen tunnin maastolenkki ja ihailtiin syksyisiä puita. Ruuna oli hieman laiskana, joten virkistyslenkki maastossa oli tarpeen, ennen kuin siirryimme maneesiin kouluratsastuksen pariin. Teimme lähinnä vain siirtymisiä, sekä paljon paljon laukannostoja, jotka eivät meinanneet onnistua tänään. Huomasin taas itse miten tärkeää hyvä valmistelu nostoon on, sillä ilman sitä laukannostoavut eivät aiheuttaneet mitään reagointia hevosessa. Pikkuhiljaa Appe sitten vetristyi ja rupesi herkistymään, eivätkä nostot enää tuottaneet ongelmia.
Onnistuneen tunnin jälkeen suunnattiin takaisin tallille ja Appe pääsi iltaruokiensa pariin.

18.10 Satulatta ratsastusta

Tänään väännettiin koulua maneesissa. Matka sinne, sekä alkuverkat suoritettiin satulan kanssa, koska oli todella tuulista ja Appe hieman varpaillaan. Sitten kun satula otettiin pois, löysi Appe itsestään sisäisen kouluhevosensa ja liikkui todella kivasti itse eteenpäin, herkkänä peräänannossa. Edellisestä kerrasta kun menin ruunalla ilman satulaa on jo sen verran aikaa, etten muistanutkaan millainen vaikutus satulalla on ratsastamiseen, oli nimittäin paljon helpompi ratsastaa ilman.
Tarpeeksi ratsastettuani laitoin Apelle satulan takaisin selkään ja suuntasimme metsään. Valitsin vahingossa polun, jolla joutui kiipeilemään paljon, mutta Appe oli hieno! Jyrkät alamäet ovat ennen tuottaneet vähän ongelmia, mutta nyt se ongelma tuntui olevan täysin poissa.

15.10 Talvi lähestyy..

..ja Appe kasvattaa huimaa vauhtia talviturkkiaan. Lämpötila oli enään alle kymmentä, mutta muuten sää oli hyvin ratsastusystävällinen.
Teimme tänään kentällä alkuverkkojen jälkeen sulkutaivutusta käynnissä. Appe ei aluksi meinannut taipua ollenkaan, mutta rupesi sitten loppua kohden menemään hyvin. Ainakin tuli huomattua se, että lisätaivuttelut kouluratsastuksessa ovat taas tarpeen.
Lisäksi tehtiin vähän siirtymisiä ynnämuuta sellaista. Appe oli vähän normaalia reippaamalla päällä, joten sitä oli oikein mukava ratsastaa.
Tallilla kuvattiin jotain elokuvaa/dokumenttia/mitä ikinä tekivätkään isojen kameroidensa kanssa ja se hieman ihmetytti Appea, mutta se käyttäytyi silti oikein hyvin :)

8.10 Maastopäivä

Tänään kävin Apen kanssa kahden tunnin maastolenkillä. Ilma oli aluksi oikein mukava, mutta sitten sain äidiltäni varoitus soiton mahdollisesti lähestyvästä ukkosmyräkästä. Tummista pilvistä ja pienestä jyrinästä huolimatta jatkettiin matkaa ja hyvä vain, sillä säästyimme täysin kuivina, hevosen hikoamista lukuunottamatta.
Maastolenkin määränpäänä oli hiittisuora, jonne päästessä Appe rupesi vähän pelleilemään. Se olisi saanut kerrankin laukata niin kovaa kun jaloista lähtee, mutta kaikkialla olikin sitten kamalan pelottavia asioita, joita piti pysähtyä tuijottamaan. Kerran meinasin jopa lentää kaulalle, kun Appe teki äkkistopin laukasta, koska edessä oli vesilätäkkö (!). Kaiken tämän, sekä pienen käyntimaastopätkän jälkeen käännyimme takaisinpäin ja tarkoitus oli mennä lyhyt pätkä rauhallista laukkaa hiittisuoraa pitkin. Apen mielestä vauhtia oli aivan liian vähän ja jarrutkin meinasivat siinä sitten kadota.
Loppumatkan ruuna käyttäytyi kuitenkin oikein hyvin. Poikkesimme vielä kerran tieltä ja menimme kävelemään metsään pienellä, juuraikkoiselle polulle, jossa Appe joutui vähän katselemaan jalkoihinsa.

1. Lokakuuta, laiskan ponin herättelyä

Appe oli tänään laiskalla päällä ja kovin tahmea. Väänsimme kentällä koulua, lähinnä laukannostojen parissa ja pikkuhiljaa Appe rupesi näyttämään vähän enemmän siltä miltä sen pitikin.

Alkuaikoina Apen kanssa laukannostot tuottivat suuria ongelmia, eikä Appe osannut kunnolla kantaa itseään toiseen suuntaan laukatessa, vaan painoi kovasti kädelle. Laukannosto ei hyvästä valmistelusta huolimatta aina onnistunut, teki sen sitten suoralla uralla, ympyrällä tai väistön jälkeen. Vasta muutaman yrityksen jälkeen laukan sai nousemaan jotenkuten. Nykyisin laukat nousevat pienen muistinvirittelemisen jälkeen hyvin pienistä avuista, välillä jopa ihan vain painoa siirtämällä. Nostoon pitää kuitenkin saada vielä lisää energisyyttä, niin ettei ensimmäisten askelten tarvitse kulua pyörivään laukkaan kannustamiseen.

Tämän lauantain kouluväännön päätyttyä olimme molemmat hikisiä, mutta oli se myös sen arvoista. Videolta, jota äitini oli kuvaamassa, näkyi että Appe liikkui varsinkin lopussa ihan mukavasti, jopa paremmin miltä selästäkäsin tuntui.

Takaisin tallille ratsastaessa Appe pääsi kaahaamaan ylämäen ja kovaa mentiin :)