31.1. Satulatonta ratsastusta

Talvi ja pakkanen houkuttelivat taas jättämään satulan talliin kun suunnattiin Poutan kanssa kentälle kouluratsastuksen pariin. Muutama viikko onkin jo vierähtänyt siitä kun viimeksi ratsastin oikein "kunnolla" Poutan pieneen hikeen asti :)
Itselläni on varmaan jokin motivaationpuute, kun tekisi vaan mieli hölkötellä ruunalla pitkin pitäjiä välittämättä siitä miten se kulkee. No, tänää otin itseäni niskasta kiinni ja olihan se ihan mukava saada taas tuloksia. Melko kauan joutui tosin työstämään, ennen kuin ruuna rupesi kulkemaan paremmin. Tehtiin käyntiväistöjä, sekä paljon siirtymisiä ja ympyröitä. Laukoissa Pouta meni hienosti, lukuunottamatta paria sivuloikkaa, jotka pikkuinen teki säikähtäessään jotain.. kenties omaa varjoaan. :D Onneksi Poutan liikkeet ovat superpehmeät ja helpot istua, vaikkei se varsinaisesti (harvinaisilta) sivuloikilta pelastakkaan.

29.1 Maastoilua

Olin tänään Poutan ja kolmen muun ratsukon kanssa tunnin maastossa ihanissa, lumisissa maisemissa. Mentiin suurimmaksi osaksi vain käyntiä, mutta mukaan otettiin myös vähän ravia ja pätkä laukkaa.
Pouta katseli varsinkin alkumatkan aikana kovasti ympärilleen ja kerran säpsähti pelottavaa postilaatikkoa. Laukkapätkän alussa tuli pukkia pukin perään, kun ponilla oli hauskaa! Mitään megapukkeja ei kuitenkaan tehnyt, joten hyvin pysyin selässä vaikka housut olivat tosi liukkaat :)
Metsäpoluilla oli hieman ryteikköä paikotellen, joten päästiin limboamaan puiden alitse ja saatiin samalla mukava lumikuorrutus päällemme. Oli kuitenkin tosi kiva päästä maastoilemaan.

28. tammikuuta, ihana Pouta

Tänään tallille mennessä Poutalla oli vielä päiväheinät niin kesken, että harjasin sen oikein superhuolella ja annoin rauhassa syödä heinänsä.
Sen jälkeen suunnattiin kentälle kaulanarulla ja suitsilla varustettuna. Poni oli todella reipas ja innoissaan.
Ratsastin tänään siis pelkästään ääni-, paino- ja pohjeavuilla ja varsinkin loppuakohden ruuna rupesi toimimaan niin hyvin Että!
Aloitettiin alkukäyntien jälkeen ravi-käynti siirtymisillä ja samalla koitin saada Poutaa kuuntelemaan myös kääntäviä apuja. Alkuun joutui huomauttamaan ohjista kevyesti pidättämällä kun yritettiin siirtyä ravista käyntiin. Pouta ei ihan tajunnut.. :D
Pikkuhiljaa kun jatkettiin, rupesivat siirtymiset onnistumaan ääniavuilla ja otettiin mukaan laukannostoja. Ne sujuivat hyvin ja Pouta oli kuulolla vaikkei mitään tuntumaa suuhun ollutkaan. Kääntävät pohjeavut eivät tosin vieläkään menneet läpi.. Aikamme tehtiin siirtymisiä ja Pouta parani kokoajan, niin, että ravista käyntiin siirtymisetkin sujuivat tosi helposti ihan vain hengityksen avulla.
Tämän jälkeen hyppäsin alas selästä ja tehtiin maastakäsinharjoituksia. Alkuun otettiin ihan perus seuraamis ja pysähtymisjuttuja, jotta Pouta oli varmasti hyvin kuulolla. Ja olihan se, ihan alusta alkaen.
Sen jälkeen ruvettiin harjoittelemaan etuosan väistättämistä ajatuksella, että se auttaisi selästäkin käsin Poutaa ymmärtämään paremmin kääntävät pohjeavut. Takapäätä ruuna väistää helposti, mutta etuosa oli vaikeampi. Saatiin kuitenkin muutamia hienoja sivuaskeleita myös etujaloista, sekä ihan kokonaista pientä väistöpätkääkin siinä samalla.
Tämän jälkeen vielä kokeilin vähän muita erilaisia harjoituksia jalkojen kanssa, sekä lähettämistä. Tai oikeastaan lähettämistä harjoteltiin jo ennen väistättämisjuttuja :D
Sitten nousin takaisin selkään ja tehtiin vielä muutamat kääntymiset ja käynti-ravi siirtymiset. Kääntyminen onnistui.. no, jotenkuten, mutta kaukana kiitettävästä. Niissä on siis vielä harjoittelemista. Sen sijaan käynti-ravi siirtymiset sujuivat ihan superhyvin ja ero alkuvaiheeseen oli kyllä suuri. :)
Karsinassa venyttelin Poutan kaulaa ja venyi paljon paremmin kuin aikaisemmin. Oli myös todella ilo huomata, ettei tarvinnut kuin kerran ilmoittaa että nyt ei saa ottaa kädestä herkkua kun Pouta jo kiltisti käänsi päänsä pois. Porkkanoita ruokakuppiin pilkkoessa ahne pieni ruuna ei yrittänyt kertaakaan työntää päätänsä sekaan, vaan odotti kiltisti vuoroaan.

27. tammikuuta, ihana, pieni Vallu

Ratsastuskouluntunnilla menin jälleen Vallulla. Poni oli aivan ihana, eikä yhtään niin jäykkä kuin viime perjantaina, kun sillä menin.
Mentiin alkuverkkojen jälkeen ympyrällä ravissa ja laukassa, jonka jälkeen tehtiin muutamat ravilisäykset ja sitten sulkuja ja avotaivutusta samalla väistättäen pois uralta.
Ympyrällä Vallu oli aluksi vähän jäykkä ja joutui jonkun verran tekemään töitä että sai sisäpohkeen läpi. Laukoissa Vallu lähti kerran omiaan eteenpäin kun takana oleva ratsukko käytti raippaa ja laukkojen jälkeen ruuna oli myös vähän herkkänä äänille. Kuunteli silti kivasti :)
Ravilisäykset menivät kivasti ja samoin sen jälkeiset taivuttelut. Kuten aikaisemmin olen jo todennut, Vallun kanssa saa asiat helposti sujumaan.
Lopussa tehtiin toiseen suuntaan sulkuja ympyrällä ja sen jälkeen ravattiin. Vallu oli ihan huippu, kulki ryhdikkäästi peräänannossa ja kuunteli pohjetta.

Ihanin muisto hevosten kanssa

Toisesta blogista bongattu haaste kertoa parhaista hetkistään hevosten parissa.

Muisto, jota en ikimaailmassa unohda ja mihin voisin milloin tahansa palata oli pieni hetki Apen kanssa. Takana oli kylmä talvi, jossa siis korostan sitä sanaa kylmä, kun varpaat olivat jatkuvasti jäässä, koska ei tallilta löytynyt lämmintä sisätilaa, vaan monta tuntia putkeen pääsi viettämään raikkaassa pakkas-säässä. Kevät oli siis edennyt jo sen verran, että lumet olivat sulaneet ja kesä häämötti edessä. Syöttelin Apelle vihreää ruohoa maaten sen selässä, auringon paistaessa taivaalla ja golffareiden pelatessa viereisellä kentällä. Appe ahnehti minkä ehti ja itseäni ei voinut muuta kuin hymyilyttää. Olo oli mahtava, se hetki oli ihana ja tunne vaikea kuvata sanoin.

Satumaisia hetkiä olen päässyt kokemaan useampiakin Apen kanssa ja toinen mainittava on lämpimänä kesäiltana ilman satulaa pellolla kävely. Puiden takana oli kaunis auringonlasku, joka oikein kruunasi hetken, mutta se ei valitettavasti videolle oikeen tallentunut.

Ja mitäköhän vielä.. Apesta voisi kertoa ihan loputtomiin ihania muistoja, kuten lammen rannalla auringonlaskun katselemisen ja sen viimeisen kiitolaukkapätkän, jolloin olo tuntui oikeasti siltä että lentäisi :)

Jos nyt yrittäisi saada tähän jotain muutakin kuin Appea mukaan, niin ihan huippuhetkiä on ollut mm. myös Englannissa ratsastaessa. Hastingsissa sijaitsevalla tallilla pääsin hyppäämään maastoesteitä. Hypättiin paljon ja laukattiin kovaa. Ratsultani tosin meinasi loppua välillä kunto kesken ja muut karauttivat iloisesti ohitse... Seuraavana kesänä Wightsaaren tallilla yksi maastoreissu jäi mieleen. Menin pienenpienellä ponilla letkan viimeisenä ja kun muut karauttivat pitkällä laukkapätkällä vauhtiin, pääsin myös minä pienellä ponillani kokemaan vauhdin huumaa, kun se juoksi minkä jaloistaan pääsi. Eihän me perässä pysytty, mutta yritettiin silti :)
Laukkapätkän lopussa mäen huipulla, ponin puuskuttaessa hengästyneenä, oli sitten aivan mielettömän upeat näköalat. Ihana Englannin maaseutumaisema.

Ja mainittakoon nyt sekin, että mikään ei ole ihanempaa kuin nälkäisten hevosten hörinä, silloin kun itse on kuolemanväsyneenä raahautunut tekemään aamutallia. :)

18.1 Hölkkäilyä ja wnb kouluratsastusta

Pouta oli tänään hurjan kivalla päällä ja reipas, toisinkuin minä. Alkuverkat suoritettiin pitkin ohjin hölkkäillen uraa pitkin ja Pouta venytti tosi kivasti alas.
Tän jälkeen tehtiin vähän väistöjä, otettiin laukkapätkiä ja sitten taas lisää väistöjä käynnissä ja ravissa. Käynnissä tuli kivoja sivuaskeleita, ravissa jotain vähän sinne päin.. :D
Loppuun tehtiin vähän siirtymisiä ja muuta sellaista.
Karsinassa sitten rapsuttelin Poutaa (ja Pouta minua), sekä venyttelin sen kaulaa ja harjasin vähäsen.

13.1. Ratsastuskoulutunti laiskalla ratsulla

Päätin tänää vähän tempaista ja valita ratsukseni laiskan Rosie tamman, jolla en ole mennyt moneen vuoteen. Kuntoonlaitossa neitiä ärsytti ja se koitti hyökkäillä kaverinsa kimppuun "unohtaen" minun olemassaoloni. Pienet huomautukset eivät aiheuttaneet mitään reagointia, joten jouduin turvautumaan inhokkikurinpalautus läpsäisemiseen, jota en ole pitkään aikaan joutunut tekemään. No, sen jälkeen rupesi sitten käsittelykin helpottumaan. :)
Ratsastaessa Rosie oli positiivinen yllätys. Alusta asti vain keskityin siihen, että suunta on eteenpäin, olkoot turpa kuinka pitkällä ja ylhäällä tahansa. Melko nopeasti rupesin vähän tajuamaan miten neidillä kuuluisi (ainakin minun mielestäni) ratsastaa, kun se on niin turtunut raippan ja potkimiseen. Tamma kulki siis ihan itse eteenpäin ja teki ravinlisäyksetkin hienosti! Pieniä pätkiä sain sen menemään myös lähempänä haluttua muotoa. Huippuhetkiä :D
Pääsin tottakai myös kokemaan jatkotuntifiiliksen, kun en meinannut millään saada tammaa laukkaamaan ja pysymään siinä, vaan epätoivoisesti sielä selässä koitin saada hevosta eteenpäin. Toisen suunnan laukat sujuivat huomattavasti paremmin, ilman sen suurempia ongelmia. En tosin uskaltanut edes yrittää saada Rosieta pehmenemään vähän edestä, pääasia että laukattiin :) Tunnilla tehtiin myös käyntiväistöjä, jotka sujuivat ihan ok. Pidätteet menivät välillä vähän ohitse ja hevonen vaan valui oman mielensä mukaan, mutta loppua kohden rupesi sujumaan ja saatiin sivuaskeleita siihen tahtiin kuin minä halusin.

10.1. Satulatonta kouluvääntöä ja maastoilua

Tänää lähdettiin lumisateeseen liikkeelle ratsastusvyöllä ja huovalla varustettuna. Kenttä oli vähän kohmurainen jälleen, mutta kyllä siinä jotenkin meni.
Tehtiin käynnissä avotaivutusta, jonka Pouta suoritti välillä ihan yllättävän hienosti :) Lisäksi tehtiin paljon siirtymisiä, poni oli ihan huippu! Viileämpi sää ja lumi ovat saaneet Poutan piristymään mukavasti niin, että se on reipas ja helppo ratsastaa.
Kentällä menon jälkeen suunnattiin taas maastoon tekemään pieni käyntilenkki "loppukäynneiksi". Suurimmaksi osaksi Pouta malttoi juuri ja juuri kävellä, mutta meno oli todella reipasta varsinkin kotiinpäin mennessä. Kovin pitkää lenkkiä ei tehty, kun rupesi jo hämärtämään enkä juurikaan vielä tunne noita maastoja tuolla. Siispä jätin maastoilun alle puolentunnin pikkupätkäksi, enkä ruvennut väkisin eksyttämään meitä.

8.1. Maastopätkä ja kenttätyöskentelyä

Vihdoinkin oli lumi satanut kunnolla maahan ja pääsi tutustumaan maastoreitteihin. Mentiin pieni käyntimaastopätkä, kun äitini oli niin jäässä ettei olisi malttanut pidemmäksi aikaa jäädä. Pouta oli superinnoissaan ja reipas kuin mikä. Käyttäytyi kuitenkin hienosti, vaikka vauhtia olisi saanut sen mielestä olla enemmänkin. Varsinkin tallille päin takaisin mentäessä meinasi raviaskeleita tulla joka väliin :)
Tämän lenkin jälkeen menin hetken aikaa kentällä kouluratsastusta. Kovin kauaan en ratsastanut, eikä ollut tarvettakaan, sillä Pouta rupesi sen verran pian kulkemaan hyvin. Kentän keskusta oli hieman kohmurainen, joten tehtiin ravissa vain muutamia ympyröitä ja muuten mentiin uraa pitkin. Laukkojakin otettiin vain yhdet kumpaankin suuntaan. Poni oli ihanan reipas :)