Odottelua

Appe lähti reilu viikko sitten laitumelle, jonne itselläni on turhan pitkä matka julkisilla. Nyt siis vain odottelen milloin poni palaa takaisin. Oikeen kivaa juhannusta kaikille!

 

 Parantelin vähän vanhaa videota. 

Suurin osa materiaalista on silti ainakin vuoden vanhaa

10.6. Pieniä hyppyjä ja maastoilua

Parasta itsenäisessä ratsastamisessa on se, ettei kukaan ole määräämässä mitä sinun pitää tehdä, milloin ja kuinka kauan. Saa tehdä asiat itseään ja hevosta kuunnellen, tottakai hyvän maun rajoissa ja järkevästi.
Tänään tuo suuri valinnanvapaus kuitenkin johti päätöksenteon vaikeuteen, kun toisaalta teki mieli vain maastoilla ja toisaalta vääntää kunnon koulutreeni. Toisaalta ei taas millään olisi jaksanut keskittyä kouluratsastukseen, vaan kaipasi rennompaa menoa. Toisaalta olisi vain voinut jäädä tallin pihaan rapsuttelemaan Appea.
Päädyin kuitenkin lopulta kentälle, jossa mentiin vähän puomeja, sekä matalaa ristikkoa rennolla fiiliksellä. Appe oli alkuun laiska, mutta innostui pikkuhiljaa kun pääsi hyppäämään. Loppua kohden lähestyttiinkin esteitä jo ihan korvat hörössä ja reippaasti. Lopetettiin melko pian kun asiat rupesivat sujumaan, enkä hypännyt sen enempää vaikka mieli teki. Parempi lopettaa hyviin fiiliksiin. :)
Lähdettiin tekemään vielä lyhyehkö maastolenkki loppuun (joka vahingossa venyi vähän pidemmäksi kun juutuin puhelimeen :D), minkä jälkeen heitettiin satula talliin, poni pääsi syömään vihreetä ja minä pääsin nautiskelemaan auringosta sen selässä.

6.6. Ylppärikuvia ja hetki kentällä

Kiitos superhyvälle kuvaajalle ja ihanalle pikku Apelle, joka käyttäytyi oikein hyvin!
Mahtava päivä ja selvittiin sadekuuroista huolimatta lähes kuivina, eikä ponikaan ollut pahasti kurainen laitumelta hakiessa.

3.6. Raindrops Keep Falling On My Head

Olen nyt viimeinkin ihan virallisesti ylioppilas ja eilinen päivä kului lähinnä tätä juhlistaessa. Koko viikonlopun ilma oli sen verran kurja, että Apen kanssa otettavia ylppärikuvia pitää vähän lykätä myöhemmäksi ja odotella lämpimämpiä säitä.

Jännittävä sateenvarjo

Tänään kuitenkin suunnattiin satuloinnin aiheuttamien erimielisyyksien jälkeen pitkästä aikaa maneesille kouluratsastuksen pariin. Vettä satoi ihan reippaasti, joten olin vuorannut itseni vedenkestävästi ja hyräilin otsikossa mainittua biisiä itsekseni koko matkan maneesiin. Tunsin oloni taas niin puskaratsastajaksi kuin vain voi, mutta ei sillä niin väliä. Maneesissakin huomasin höpöttäväni Apelle vähän väliä kuin mikäkin kukkahattutäti, kun poni oli niin superhieno ja kaikki sujui paremmin kuin osasin odottaa.

Keskityin saamaan Apesta eteenpäinpyrkivän, rennon ja herkän, sekä vähän taipuisankin. Nostettiin vain muutamat laukat kumpaankin suuntaan ja muuten tehtiin ympyröitä käynnissä ja ravissa. Ruuna vaikutti todella innokkaalta, reippaalta ja herkältä! Saavutettiin siis se mitä lähdettiinkin hakemaan, eli hyvä fiilis kummallekkin.
 Ratsastin noin tunnin, jonka jälkeen tulin alas selästä ja vietin hetken laatuaikaa Appea rapsutellen ja sateen vähenemistä odotellessa.