Viimeiset kerrat Poutan kanssa

Pouta lähtee kesälaitumille synnyinkotiinsa loppuviikosta, jonka jälkeen se muuttaa uuteen kotiin omistajansa luokse. Oli siis aika sanoa heiheit ja hyvästit pienelle. Ruuna jäi siis vain vajaan puolenvuoden tuttavuudeksi, mutta tästä tuttavuudesta olen iloinen. Pouta on ihana :)

Viimeiset kerrat vietettiin kouluratsastuksen parissa. Esteitä en päässyt nyt koskaan ylittämään, kun ruunalla on ollut jaloissa vähän häikkää aina juuri silloin, kun on ollut suunnitteilla hypätä.

Sunnuntaina ratsastin huovalla ympyrällä käyntiä ja ravia. Pouta oli aluksi todella virkeä. Se hirnui paljon kavereille, keskittyi enemmän kentän ulkopuolisiin tapahtumiin ja alkukäynneissä teki pienen spurtin. Pyysin ruunaa sitten tekemään väistöjä ja taipumaan oikein huolella niin, että se rupesi keskittymään työntekoon. Pouta vertyikin varsin nopeasti ja tuli ihan miellyttäväksi ratsastaa. Mukana ollut kaverini kokeili myös ruunaa ja tykkäsi kovasti.

Maanantain ratsastus alkoi varsin loistavasti. Viimeisen kerran kunniaksi putosin sitten ensimmäistä kertaa Poutan selästä. Olin taas ilman satulaa liikkeellä, kun Pouta ihan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta katosi altani ja pääsin tekemään lähempää tuttavuutta kentän pohjan kanssa. Onneksi ei sattunut pahempaa kuin kipeä reisi, jonka kautta laskeuduin maahan.
Pouta tai satulan selkäänsä ja aloitimme työnteon varsin napakasti. Teimme väistöjä ja hain ruunaan tuntumaa ja rentoutta käynnissä. Pikkuhiljaa siirryimme sitten raviin, joka ei kuitenkaan tuntunut vieläkään toiseen suuntaan ihan täysin puhtaalta, vaan tahtirikkoja tuli paljon. Muuten Pouta liikkui tosi hienosti. Teimme myös avotaivutuksia käynnissä ja niissäkin ruuna teki parhaansa.
Lopuksi puuhasimme pienen hetken vielä maastakäsin, mitä ennen kaverini kokeili Poutaa ja hienosti menivät :)

28.4. Paljon paljon kuvia

 

27.4. Koulutunti Vallulla

Tehtiin tunnilla vähän väistöjä käynnissä, sekä avoja käynnissä ja ravissa. Vallu oli alkutunnista laiska, enkä itse meinannut tajuta, että sitä hevosta voisi yrittää vähän lyhentääkkin ja saada vielä parempaa tuntumaa.
Jossain vaiheessa sitten rupesin pyytämään ruunalta enemmän ja saatiin oikein kivojakin pätkiä, jolloin ihan tunsi ravin vievän tahdikkaasti eteenpäin. Mukana muutamia videolta pysäytettyjä kuvia.

Hirvittää taas katsoa omaa istuntaansa. Jalat eivät pysy paikoillaan ja ryhti uhkaa valahtaa. Olenkin päättänyt seuraavaksi korjata ryhtini kuntoon. Samalla voisin yrittää saada jalat kohdilleen. Niin se vaan on, että mitä kauemmin ratsastaa, sitä enemmän huomaa miten huonosti meneekään. Mutta ehkä tämä tästä. Kesän työputken jälkeen on taas (toivottavast) varaa panostaa enemmän ratsastukseen, mikäli vaan aika sen sallii.

25.4. Korvaustunti

Vihdoinkin päästiin menemään kentällä ja kyllä oli jo aikakin. Kevät rupeaa kovaa vauhtia valumaan kohti kesää ja tänäänkin oli ihanan aurinkoinen ilma.
Menin Vallulla, mutta se oli ulkonamenosta huolimatta vähän laiskalla päällä. Teimme paljon erilaisia siirtymisiä suoralla linjalla, sekä vähän pohkeenväistöjä. Tunti oli monipuolinen, kiva ja Vallukin kulki ihan kivasti, tosin reippautta ja herkkyyttä olisi saanut olla vähän enemmän.

Loppuun vielä kerran serkun koiravauvelit, jotka ovat ylisuloisia :)

Ehkä vielä joskus

 












Ehkä vielä joskus pääsen ylittämään Poutalla esteitä..
Puuhailtiin ruunan kanssa sunnuntaina maastakäsin, ajatuksena vähän lämmitellä ponia sillä tavalla. Jälleen haaveena oli päästä hyppäämään, mutta pelkäksi haaveeksi se sitten jäikin, kun selkään noustuani huomattiin, että Pouta ontui ravissa. Hyppysuunnitelmat muuttuivat siis kävelemiseksi ja ponin kuvaamiseksi, kun ystäväni oli kameransa kanssa mukana tallilla.
Maanantaina kävin taas hoitamassa Poutaa ja tutkimassa jalan kuntoa. Ontuminen näkyi yhä ravissa, joten käveltiin sitten vain. Vähän vajaa tunnin kävelemisen jälkeen Pouta ontui ravissa vielä selvästi, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Toivottavasti tästä nyt selvittäisiin pian ohitse ja Pouta pääsisi taas liikkumaan ilman ongelmia.

21.4. Tulvivia teitä

Mikäli Apen vihkoon on luottamista, ei sen luona ollut käynyt taas kukaan sitten viime maanantain. Sen se oli vähän näköinenkin, eikä puhdasta meinannut tulla vaikka kuinka harjasi.
Tein puolentoistatunnin maastolenkin golfteitä pitkin ja Appe oli varsin innokkaana menossa. Ravissa se heilutteli päätään puolelta toiselle ja oli valmiina menemään kovempaa ja laukatessa pääsi yksi pieni ilopukki. Kovin montaa laukkapätkää ei kuitenkaan päästy ottamaan.
Näin keväisin golfkentän vesistöt tuppaavat vähän tulvimaan ja se tuli todettua tänään, kun edessä oli yhtäkkiä lampea muistuttava vesilätäkkö, jonka lävitse päästiin kahlaamaan. Tulipahan ruunan mutatassut puhdistettua :)