Lunta taivaan täydeltä, pehmeästä pumpulilumesta peittyvä pelto ja innokas ratsu olivat täydellinen tapa aloittaa jouluaatto.
Viime kerralla pellolla ollessamme menimme melko rauhallisesti, mutta tänään baanattiin kunnolla. Ja voi sitä riemua ja vauhdin määrää mikä Enskan kavioista lähti, kun se tajusi, että nyt saa mennä niin kovaa kuin haluaa. Oltiin molemmat kyllä ihan lumisia ratsastuksen jälkeen, mutta fiilis oli loistava.
Hyvää joulua kaikille!
23.12. Pellolla vaaniva sapelihammastiikeri
Käytiin kävelemässä alkukäynnit maastossa ja oli niin lumista ja kaunista, että muistin taas miksi pidän talvesta edes vähäsen.
Käyntien jälkeen ravattiin, sekä laukattiin kentällä hetki rennosti ja lopuksi suunnattiin uudelleen maastoon. Mentiin pieni pätkä laukkaa ja vähän ravia, Enska oli reipas ja innoissaan.
Saavuttiin sitten yhden pellon viereen, jossa lumen seasta erottui jonkin sortin ruokintakaukalo. Ruunan sydän rupesi hakkaamaan ja se jähmettyi ihan täysin tuijottamaan tuota pellolla vaanivaa sapelihammastiikeriä. Pienten neuvottelujen jälkeen jatkettiin hetki matkaa, kunnes käännyttiin takaisin kohti tallia.
Lenkin "jännittävyys" jäi Enskan mieleen sen verran, että se oli vähän varpaillaan vielä talliinkin päästyään, mutta mitään suurempia ongelmia ei onneksi kohdattu.
22.12. Kentällä ja pellolla
Äitini tuli mukaan tallille kuvaamaan ja pääsin vihdoinkin näkemään miltä ratsastukseni näyttää ja mihin pitäisi jatkossa keskittyä enemmän. Tunnillekkin tulen joskus lähiaikoina menemään, mikä onkin varsin hyvä kun edellisestä opetuskerrasta on jo kolme kuukautta ja vakituisista viikkotunneista yli puoli vuotta.
Tänään mentiin ensiksi kentällä jonkin aikaa, jonka jälkeen käytiin lumisella pellolla kävelemässä ja ottamassa pienet pätkät ravia ja laukkaa. Enska alkoi olemaan jo melko väsynyt, joten ei menty kauaan ja käytiin lopuksi vielä ravaamassa eteenalas ravit kentällä. Ruunalle tuli hiki ja se sai paljon normaalia pidemmät harjaukset ratsastuksen jälkeen.
19. ja 21.12
Keskiviikko ja perjantai menivät melko samoissa tunnelmissa kuin yleensäkin, eli mentiin kentällä koulua. Itselläni harvemmin on etukäteen mitään tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä milloinkin tehdään, vaan ratsastan fiiliksen mukaan ja hevosta kuunnellen.
Keskiviikkona aloitettiin verryttelyillä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukkoja ympyrällä. Enska tuntui sen verran hyvältä ratsastaa, että rupesin sitten pyytämään siltä pieniä pätkiä niin koottua muotoa kuin vain osasin ruunalta pyytää. Tehtiin tätä hetki käynnissä ja ravissa, ihan vain muutamia askeleita kerrallaan. Lopuksi ravattiin kunnolla eteenalas.
Perjantaina mentiin paljon ympyröillä ja käytiin kaikki askellajit kunnolla lävitse. Enska oli todella kevyt ja mukava ratsastaa, sekä lähes hämmästyttävän rento. Ruuna vähän väliä pärski ja pörisi ratsastusajan melkein koko loppupuolen, liikkui halukkaasti eteenpäin ja vastaanotti apujani hyvin. Näistä fiiliksistä on hyvä aloittaa neljän päivän joululoma, nyt ei muuta kuin popkornipussi auki ja leffan ääreen.
Keskiviikkona aloitettiin verryttelyillä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukkoja ympyrällä. Enska tuntui sen verran hyvältä ratsastaa, että rupesin sitten pyytämään siltä pieniä pätkiä niin koottua muotoa kuin vain osasin ruunalta pyytää. Tehtiin tätä hetki käynnissä ja ravissa, ihan vain muutamia askeleita kerrallaan. Lopuksi ravattiin kunnolla eteenalas.
Perjantaina mentiin paljon ympyröillä ja käytiin kaikki askellajit kunnolla lävitse. Enska oli todella kevyt ja mukava ratsastaa, sekä lähes hämmästyttävän rento. Ruuna vähän väliä pärski ja pörisi ratsastusajan melkein koko loppupuolen, liikkui halukkaasti eteenpäin ja vastaanotti apujani hyvin. Näistä fiiliksistä on hyvä aloittaa neljän päivän joululoma, nyt ei muuta kuin popkornipussi auki ja leffan ääreen.
10. ja 13.12. Rennosti liikkellä
Maanantaina vietettiin kentällä sen verran aikaa, että saatiin käytyä askellajit lävitse. Olin itse hieman väsynyt, joten otettiin rennosti ja suunnattiin melko pian kentältä maastoon. Tehtiin reilu puolen tunnin lenkki, Enska oli välillä vähän kiireinen, mutta käyttäytyi muuten hyvin.
Torstaina mentiin taas ihan vain perus koulutyöskentelyä kentällä; pyörittiin ympyröillä ja tehtiin laukannostoja. Ruuna oli hieno :)
Torstaina mentiin taas ihan vain perus koulutyöskentelyä kentällä; pyörittiin ympyröillä ja tehtiin laukannostoja. Ruuna oli hieno :)
8.12. Hevonen kuin ajatuksella toimiva
Enpä olisi uskonut, että entinen ravuri voi osoittautua ihan näin mukavaksi ratsastaa. Enska kuunteli apujani tänään lähes moitteetta, sekä paketti pysyi kasassa joka askellajissa ja kummassakin suunnassa. Toivotaan, että suunta on tästä vain ylöspäin, eikä kyseessä ollut ainoastaan harvinaisen hyvä päivä.
Aloitettiin käynnissä tekemällä väistöjä ja voltteja kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ravailtiin keskiympyrällä siirtyen aina välillä hetkeksi käyntiin.
Pienten välikäyntien jälkeen aloitettiin sitten päivän päätreenit, eli laukannostot. Nostettiin laukkaa käynnistä ja yritettiin saada mahdollisimman hyvät nostot aikaan. Ensimmäisiin laukkoihin siirryttiin pienen ravipätkän kautta, mutta hitusen lisää keskittymällä saatiin joitain oikein onnistuneita nostoja.
Lopuksi ravattiin hyvin eteenalas ja käytiin kävelemässä loppukäynnit maastossa. Enska oli hikinen, mutta pärskinnästä päätellen kovin tyytyväinen.
Aloitettiin käynnissä tekemällä väistöjä ja voltteja kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ravailtiin keskiympyrällä siirtyen aina välillä hetkeksi käyntiin.
Pienten välikäyntien jälkeen aloitettiin sitten päivän päätreenit, eli laukannostot. Nostettiin laukkaa käynnistä ja yritettiin saada mahdollisimman hyvät nostot aikaan. Ensimmäisiin laukkoihin siirryttiin pienen ravipätkän kautta, mutta hitusen lisää keskittymällä saatiin joitain oikein onnistuneita nostoja.
Lopuksi ravattiin hyvin eteenalas ja käytiin kävelemässä loppukäynnit maastossa. Enska oli hikinen, mutta pärskinnästä päätellen kovin tyytyväinen.
6.12. Tasapainoharjoittelua lumisateessa
Suunnattiin tänään kentälle ilman satulaa, tarkoituksena kehittää omaa tasapainoani. Enska oli käynnissä oikein hieno, mutta ravissa en kyennyt istumaan muutamaa metriä pidempää pätkää kerrallaan. Tehtiin vähän väistöjä ja kulmissa neljäsosa takaosakäännöksiä, jotka ainakin tuntuivat sujuvan ihan hyvin.
Enska on ruvennut muuttumaan seurassani rennommaksi, mikä on varsin ilo huomata. Pää laskee kevyesti pyytämällä (ellei ympäristössä tapahdu jotain hyvin jännittävää) ja keskittymiskyky on huomattavasti parempi.
Enska on ruvennut muuttumaan seurassani rennommaksi, mikä on varsin ilo huomata. Pää laskee kevyesti pyytämällä (ellei ympäristössä tapahdu jotain hyvin jännittävää) ja keskittymiskyky on huomattavasti parempi.
3. ja 5.12
Maanantaina menin töiden jälkeen melko kireässä pakkasessa tallille moikkaamaan taas Enskaa. Suunnattiin satuloituna kentälle, jossa aloiteltiin rauhalliseen tahtiin työskentelyä. Ruuna oli todella rauhallisella ja leppoisalla päällä, joten uskaltauduin heittämään satulan talliin kesken kaiken ja jatkamaan ilman sitä. Mentiin lähinnä vain käynnissä ja todella lyhyitä pätkiä ravia. Itselläni oli tasapaino vähän hukassa, eikä se ollut ollenkaan niin hyvä mitä Enska olisi vaatinut. Se reagoi herkästi jos painoni meinasi horjahtaa liikaa toiselle istuinluulle, joten otettiin hyvin rauhallisesti. Pitää ruveta menemään useammin ilman jalustimia ja satulaa, että saisin tasapainon kelvolliseksi.
Keskiviikkona pyörittiin kentällä sen verran, että saatiin tehtyä kunnolliset alku- ja loppuverryttelyt, sekä käytyä kaikki askellajit läpi. Enska oli todella hieno, paketti pysyi kasassa jopa toiseen suuntaan laukatessa. Ei tosin kovinkaan kauaan, vaan juuri sen hetken kunnes ruunalla alkoi menojalka vähän liikaakin vipattamaan. :)
Keskiviikkona pyörittiin kentällä sen verran, että saatiin tehtyä kunnolliset alku- ja loppuverryttelyt, sekä käytyä kaikki askellajit läpi. Enska oli todella hieno, paketti pysyi kasassa jopa toiseen suuntaan laukatessa. Ei tosin kovinkaan kauaan, vaan juuri sen hetken kunnes ruunalla alkoi menojalka vähän liikaakin vipattamaan. :)
28. ja 29.11
On ihanaa saada lunta, mutta inhottavaa kun sormet ja varpaat jäätyvät jatkuvasti. Keskiviikkona oli alku- ja lopputalvista tuttu tilsakeli, jonka seurauksena Enskan kavioihin muodostui ikävät, menoa haittaavat korot. Tehtiin käynnissä vähän väistöjä ja muuten pyörittiin lähinnä pääty-ympyrällä. Ravissa tilsat jäivät onneksi matkasta sitä mukaan kun muodostuivat, eikä liikkuminen jäänyt pelkäksi kävelyksi.
Torstaina pakkanen kiristyi jäädyttäen kentän sen verran kovaksi, että suunnattiin tekemään puolen tunnin maastolenkki. Enska oli reipas ja paikotellen vähän varpaillaan, mutta hyvin kuulolla. Otettiin yksi pieni ravipätkä ja muuten vain käveltiin.
Torstaina pakkanen kiristyi jäädyttäen kentän sen verran kovaksi, että suunnattiin tekemään puolen tunnin maastolenkki. Enska oli reipas ja paikotellen vähän varpaillaan, mutta hyvin kuulolla. Otettiin yksi pieni ravipätkä ja muuten vain käveltiin.
22.11. ja 25.11.
Enska oli melkoisen energisellä ja aavistuksen säikyllä päällä torstaina. Tehtiin siis alkuun pieniä pohkeenväistöpätkiä käynnissä, sitten paljon siirtymisiä ja loppuun ravailtiin rennosti ja rauhallisesti.
Sunnuntaina, kun itselläni oli vapaapäivä, oli taas hyvin aikaa touhuta ruunan kanssa. Kuntoonlaiton jälkeen suunnattiin kentälle, jossa aloitettiin työskentely käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla, jonka jokaiseen kaarteeseen tehtiin voltti. Tehtiin samaa myös ravissa, mutta voltit muutettiin ympyröiksi, joita tehtiin kun sopivalta tuntui.
Tämän jälkeen tehtiin muutamia laukannostoja kumpaankin suuntaan, sekä koitettiin löytää vähän rauhallisempaa ja tasaisempaa laukkaa. Pienten välikäyntien jälkeen tehtiin vielä käynti-ravi siirtymisiä ja ravattiin eteenalas. Enska keskittyi työntekoon hyvin, mutta loppukäyntien aikana se rupesi säikyksi ja meinasi pariin kertaan ottaa jalat alleen jos jossain vähänkin rasahti jokin. Selvittiin kuitenkin hienosti hengissä, vaikka sapelihammastiikerit vaanivat puskissa. Enska oli vähän hölmö, muttei missään vaiheessa koittanut täysin poistua paikalta. :)
Sunnuntaina, kun itselläni oli vapaapäivä, oli taas hyvin aikaa touhuta ruunan kanssa. Kuntoonlaiton jälkeen suunnattiin kentälle, jossa aloitettiin työskentely käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla, jonka jokaiseen kaarteeseen tehtiin voltti. Tehtiin samaa myös ravissa, mutta voltit muutettiin ympyröiksi, joita tehtiin kun sopivalta tuntui.
Tämän jälkeen tehtiin muutamia laukannostoja kumpaankin suuntaan, sekä koitettiin löytää vähän rauhallisempaa ja tasaisempaa laukkaa. Pienten välikäyntien jälkeen tehtiin vielä käynti-ravi siirtymisiä ja ravattiin eteenalas. Enska keskittyi työntekoon hyvin, mutta loppukäyntien aikana se rupesi säikyksi ja meinasi pariin kertaan ottaa jalat alleen jos jossain vähänkin rasahti jokin. Selvittiin kuitenkin hienosti hengissä, vaikka sapelihammastiikerit vaanivat puskissa. Enska oli vähän hölmö, muttei missään vaiheessa koittanut täysin poistua paikalta. :)
19. ja 21.11
Maanantaina mentiin noin puoli tuntia kentällä ja jatkettiin melko samanlaisin fiiliksin mitä edeltävästä päivästä jäi. Enska kuunteli siis hyvin, keskittyi ja malttoi odottaa. Tehtiin siirtymisiä, vaihdeltiin asetusta käynnissä ja loppuun mentiin vähän pohkeenväistöä. Ruuna olisi halunnut väistää todella jyrkästi ja oli vaikea löytää suuntaa myös eteenpäin, eikä ainoastaan sivulle. Saatiin kuitenkin joitain ihan kivojakin pätkiä aikaan. :)
No sitten keskiviikkona, juuri kun olin päässyt kehumaan meidän yhteistyön paranemista, Enskalla oli hirmuisesti virtaa. Tehtiin paljon käynti-ravi siirtymisiä alkuun, jotta sain ruunaa kuulolle. Muutaman laukannoston jälkeen kulutettiin loppuaika ravailemalla vähän ylimääräisiä energioita pois. Vauhtia ja innokkuutta olisi löytynyt vaikka kuinka, mutta onnistuttiin pysymään haluamassani askellajissa, sekä jopa ihan ok muodossa. Välillä tehtiin muutamia käyntisiirtymisiä, jotta kontrolli säilyi.
No sitten keskiviikkona, juuri kun olin päässyt kehumaan meidän yhteistyön paranemista, Enskalla oli hirmuisesti virtaa. Tehtiin paljon käynti-ravi siirtymisiä alkuun, jotta sain ruunaa kuulolle. Muutaman laukannoston jälkeen kulutettiin loppuaika ravailemalla vähän ylimääräisiä energioita pois. Vauhtia ja innokkuutta olisi löytynyt vaikka kuinka, mutta onnistuttiin pysymään haluamassani askellajissa, sekä jopa ihan ok muodossa. Välillä tehtiin muutamia käyntisiirtymisiä, jotta kontrolli säilyi.
18.11. Onnistumisen tunteita
Vihdoinkin loksahti palasia kohdilleen. Ainakin tämän päivän perusteella alan pikkuhiljaa päästä kärryille siitä kuinka Enskaa kuuluisi ratsastaa. Se on itse asiassa aavistuksen samanlainen, sekä myös todella erilainen, kuin Pouta, jota vuokrasin reilu puoli vuotta sitten.
Tehtiin paljon käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä kahdeksikolla ja ruuna kuunteli erittäin hyvin. Eteenpäin pyytävät avut aiheuttivat herkästi reaktion ja toistojen kautta myös pidätteet alkoivat mennä paremmin läpi. Muoto ja tempo pysyivät myös suurimmaksi osin sellaisina kuin halusin, ainoastaan laukassa paketti meinasi vähän hajota, eivätkä nostot olleet ihan siisteimmästä päästä.
Tärkeintä kuitenkin oli, että Enska malttoi kuunnella ja keskittyä, sekä pysyä rentona paljon paremmin kuin aikaisempina kertoina.
Tehtiin paljon käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä kahdeksikolla ja ruuna kuunteli erittäin hyvin. Eteenpäin pyytävät avut aiheuttivat herkästi reaktion ja toistojen kautta myös pidätteet alkoivat mennä paremmin läpi. Muoto ja tempo pysyivät myös suurimmaksi osin sellaisina kuin halusin, ainoastaan laukassa paketti meinasi vähän hajota, eivätkä nostot olleet ihan siisteimmästä päästä.
Tärkeintä kuitenkin oli, että Enska malttoi kuunnella ja keskittyä, sekä pysyä rentona paljon paremmin kuin aikaisempina kertoina.
13., 15. ja 16.11
Tiistaina ajelin tallille aamulla ennen töiden alkamista ja hoidin Enskan nopeasti ratsastuskuntoon. Kenttä oli aivan jäässä, joten suunnattiin maastoon tekemään lyhyt, n. 20min lenkki, kun ei enempään ollut aikaa. Enska oli reipas ja innoissaan, joten oli vähän harmi ettei pidempään ehditty mennä.
Torstaina oli sitten paremmin aikaa ja ruuna sai oikein kunnon harjauksen. Ratsastaessa Enska oli aluksi yllättävän rauhallinen ja ehkä jopa aavistuksen laiska. Pyörittiin vain ympyröillä ja tehtiin siirtymisiä. Laukkojen jälkeen ruuna innostui kovasti ja rauhallisuudenrippeet katosivat täysin. Energiaa oli niin paljon, että etenemisaskellajit meinasivat olla vain käynti ja laukka, eikä rauhallista ravia meinannut löytyä millään.
Aikamme hikoiltuamme Enska malttoi vähän rauhoittua ja saatiin mentyä ihan siistejä ja tasaisia pätkiä. Loppua kohden ruuna rupesi itsekkin olemaan jo kyllästynyt juoksemiseen, eikä enää ehdotellut kovempaa menemistä.
Oli myös kiva huomata miten herkkä Enska on kehonkielelle. Ratsastuksen jälkeen se hamuili taskujani herkkujen toivossa vähän liikaa, eikä tarvinut muuta kuin vähän jännittää lihaksiaan, kun Enska jo säpsähti ja otti etäisyyttä. Yhtä herkkää ja samaan aikaan ihmistä niin hyvin kunnioittavaa hevosta en olekkaan tainnut ennen kohdata.
Perjantaina kävin taas pikaisesti ennen töitä tallilla. Mentiin kentällä puoli tuntia ja haettiin rauhallista ravia. Lähes koko aika meni Enskan rauhoitteluun, kun se olisi vain halunnut mennä kovempaa :)
Torstaina oli sitten paremmin aikaa ja ruuna sai oikein kunnon harjauksen. Ratsastaessa Enska oli aluksi yllättävän rauhallinen ja ehkä jopa aavistuksen laiska. Pyörittiin vain ympyröillä ja tehtiin siirtymisiä. Laukkojen jälkeen ruuna innostui kovasti ja rauhallisuudenrippeet katosivat täysin. Energiaa oli niin paljon, että etenemisaskellajit meinasivat olla vain käynti ja laukka, eikä rauhallista ravia meinannut löytyä millään.
Aikamme hikoiltuamme Enska malttoi vähän rauhoittua ja saatiin mentyä ihan siistejä ja tasaisia pätkiä. Loppua kohden ruuna rupesi itsekkin olemaan jo kyllästynyt juoksemiseen, eikä enää ehdotellut kovempaa menemistä.
Oli myös kiva huomata miten herkkä Enska on kehonkielelle. Ratsastuksen jälkeen se hamuili taskujani herkkujen toivossa vähän liikaa, eikä tarvinut muuta kuin vähän jännittää lihaksiaan, kun Enska jo säpsähti ja otti etäisyyttä. Yhtä herkkää ja samaan aikaan ihmistä niin hyvin kunnioittavaa hevosta en olekkaan tainnut ennen kohdata.
Perjantaina kävin taas pikaisesti ennen töitä tallilla. Mentiin kentällä puoli tuntia ja haettiin rauhallista ravia. Lähes koko aika meni Enskan rauhoitteluun, kun se olisi vain halunnut mennä kovempaa :)
10-11.11. Viikonlopun tallikäynnit
Lauantaina kävin vain pikaisesti moikkaamassa Appea. Ratsastamaan en vielä kyennyt loppuviikon sairastelun vuoksi, joten harjasin ja rapsuttelin vain ruunaa. Tarkoitus oli ostaa sille uudet hokit, sekä vaihtaa ne kuluneiden vanhojen tilalle, mutta ostamani hokit olivatkin sitten väärää kokoa. Höh.
Sunnuntaina kävin ratsastamassa Enskan. Ruuna oli vähän säikyllä päällä, mutta käyttäytyi asiallisesti ja keskittyi hyvin työntekoon. Mentiin noin puoli tuntia hyvin rennosti kentällä. Tehtiin käynnissä tempon muutoksia ympyrällä ja koitin saada Enskan taipumaan hyvin kumpaankin suuntaan. Loppuun otettiin lyhyehköt ravit, joiden jälkeen pikkuhiljaa lopettelimme.
Sunnuntaina kävin ratsastamassa Enskan. Ruuna oli vähän säikyllä päällä, mutta käyttäytyi asiallisesti ja keskittyi hyvin työntekoon. Mentiin noin puoli tuntia hyvin rennosti kentällä. Tehtiin käynnissä tempon muutoksia ympyrällä ja koitin saada Enskan taipumaan hyvin kumpaankin suuntaan. Loppuun otettiin lyhyehköt ravit, joiden jälkeen pikkuhiljaa lopettelimme.
5.11. Hyvää syntymäpäivää minä
Illaksi oli luvattu kamalaa räntäsadetta, joten suuntasin tallille niin pian kuin vain töistä kerkesin, jotta säästyttiin mahdollisimman kuivina.
Enska oli rennoin ja innokkain fiiliksin lähdössä töihin, eikä energiasta ollut taaskaan pulaa. Yritettiin tehdä vähän tempon muutoksia ravissa, sekä siirtymisiä ja taivuttelua. Ruuna oli hurjan kiva ratsastaa, kunhan malttoi keskittyä työskentelyyn.
Enska oli rennoin ja innokkain fiiliksin lähdössä töihin, eikä energiasta ollut taaskaan pulaa. Yritettiin tehdä vähän tempon muutoksia ravissa, sekä siirtymisiä ja taivuttelua. Ruuna oli hurjan kiva ratsastaa, kunhan malttoi keskittyä työskentelyyn.
4.11. Tutustumista
Tänään tehtiin sitä, mitä olisi ollut viisasta jo eilen tehdä. Suunnattiin siis tarhasta suoraan kentälle ja käytettiin hetki aikaa ihan vain tutustumiseen, rapsutteluun ja perusasoiden läpikäymiseen. Käytiin siis läpi väistäminen, seuraaminen, peruuttaminen, pysähtyminen ja pään laskeminen. Enskalla meinasi ajatus välillä kiinnittyä enemmän kentän ulkopuolisiin asioihin, mutta se toimi silti melko herkin avuin. Pään laskemiseen jouduttiin keskittymään vähän enempi, jotta saatiin haluttu reaktio löytymään. Sivuille ruuna ei ollut yhtään halukas kääntämään päätään, mutta kaikki aikanaan. :)
Tämän jälkeen siirryttiin talliin, jossa hoidin Enskan kuntoon. Kentällä tehtiin taas paljon ympyröitä ja haettiin rauhallisempaa tahtia. Ruunalla tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa ja se yritti loppuraveissakin yhä ehdottaa jos vähän voitaisiin vielä laukata.
Tämän jälkeen siirryttiin talliin, jossa hoidin Enskan kuntoon. Kentällä tehtiin taas paljon ympyröitä ja haettiin rauhallisempaa tahtia. Ruunalla tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa ja se yritti loppuraveissakin yhä ehdottaa jos vähän voitaisiin vielä laukata.
3.11. Uusi tuttavuus Enska
Ruunan ilme oli hyvin kysyvä kun hain sen tarhasta ja se vaikutti muutenkin hieman jännittyneeltä. Saatiin kuitenkin suoritettua kaikki hoitotoimenpiteet ilman ongelmia ja siirryttiin kentälle.
Ratsastaessa pyrin ainoastaan saamaan Enskasta rennon ja rauhallisen, joten tehtiin paljon ympyröitä käynnissä ja ravissa. Varsinkin ravissa ruuna olisi halunnut vain kipittää apuja karkuun, eikä rentoudesta ollut tietoakaan. Aikamme työstettyämme Enska uskalsi pärskähtää ensimmäisen kerran ja pikkuhiljaa löysimme sen rentouden mitä lähdettiinkin hakemaan.
Kun asiat rupesivat sujumaan, jätettiin kenttä taaksemme ja käytiin kävelemässä pieni lenkki maastossa. Oli todella sumuista ja näkyvyys huononi koko ajan, mutta Enska käyttäytyi niin kuin herrasmiehen kuuluukin käyttäytyä. Paljon on vielä opittavaa, mutta tästä on hyvä lähteä liikkelle.
 |
| Sumu oli kaunista.. |
 |
| ..mutta auton ratin takaa myös vähän pelottavaa :D |
31.10. Pitkä maastolenkki
Suunnittelin jo hyvissä ajoin, että tänään tehdään Apen kanssa kolmen tunnin maastolenkki. Välillä vähän eksyttiin suunnitellulta reitiltä, eikä aikaakaan mennyt kuin varttia vaille kolme tuntia, mutta ihan mielettömän hauskaa oli!
Appe oli alkuun todella pörheällä päällä ja tuijotti kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kovin pitkälle ei ehditty edetä, kun ruuna laittoi jarrut pohjaan, pörisi ja kauhisteli jotain mystistä kauhunkohdetta. Pyysin ruunaa tietysti jatkamaan matkaa, mutta se rupesi täysin tapojensa vastaisesti peruuttamaan holtittomasti takaisin kohti tallia. Taluttamalla ja eväsherkkujen avulla selvittiin sitten siitä kauheudesta ohitse ja päästiin jatkamaan matkaa rennommin fiiliksin.
Lenkin aikana mentiin hyvin monenlaisessa maastossa, ihan asfalttiteistä risumetsään, jonne jouduttiin kun yritin löytää polkua, jota en lopulta sitten edes löytänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta kun päädyttiin rämpimään "ei minnekkään" huonon suuntavaistoni takia. Appea ei onneksi tuntunut yhtään haittaavan tämäkään harhailu.
Ruuna sai irroitella oikein kunnolla muutamalla laukkapätkällä ja mentiin kyllä sellaista neliä, että vähän ihmettelen kun eivät jarrut kadonneet. Oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästää vain menemään ja nauttia vauhdin huumasta.
Appe oli alkuun todella pörheällä päällä ja tuijotti kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kovin pitkälle ei ehditty edetä, kun ruuna laittoi jarrut pohjaan, pörisi ja kauhisteli jotain mystistä kauhunkohdetta. Pyysin ruunaa tietysti jatkamaan matkaa, mutta se rupesi täysin tapojensa vastaisesti peruuttamaan holtittomasti takaisin kohti tallia. Taluttamalla ja eväsherkkujen avulla selvittiin sitten siitä kauheudesta ohitse ja päästiin jatkamaan matkaa rennommin fiiliksin.
Lenkin aikana mentiin hyvin monenlaisessa maastossa, ihan asfalttiteistä risumetsään, jonne jouduttiin kun yritin löytää polkua, jota en lopulta sitten edes löytänyt. Ei ollut ensimmäinen kerta kun päädyttiin rämpimään "ei minnekkään" huonon suuntavaistoni takia. Appea ei onneksi tuntunut yhtään haittaavan tämäkään harhailu.
Ruuna sai irroitella oikein kunnolla muutamalla laukkapätkällä ja mentiin kyllä sellaista neliä, että vähän ihmettelen kun eivät jarrut kadonneet. Oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästää vain menemään ja nauttia vauhdin huumasta.
28.10. Hieno Appe
Oli aivan ihana sää talleilulle. Pieni pakkanen piti mudan poissa ja aurinko lämmitti sekä kehoa, että mieltä.
Suunnattiin golfkentän teitä pitkin maneesille, jossa vietettiin reilu puolituntinen kouluratsastuksen parissa.
Verkkasimme ravissa uraa pitkin hölkötellen, jonka jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään laukannostoja ja ruunasta löytyi taas paljon kaivattua yritteliäisyyttä ja herkkyyttä. Melko pian Appe rupesi liikkumaan toivotussa muodossa ja rennosti joka askellajissa, eikä selässä voinut muuta kuin hymyillä kun pappa antoi parastaan.
Lopetimme hyviin fiiliksiin ja teimme pitkät loppukäynnit. Ruuna oli melko hikinen kun se oli joutunut töihin talviturkinalkunsa kanssa. :)
Suunnattiin golfkentän teitä pitkin maneesille, jossa vietettiin reilu puolituntinen kouluratsastuksen parissa.
Verkkasimme ravissa uraa pitkin hölkötellen, jonka jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään laukannostoja ja ruunasta löytyi taas paljon kaivattua yritteliäisyyttä ja herkkyyttä. Melko pian Appe rupesi liikkumaan toivotussa muodossa ja rennosti joka askellajissa, eikä selässä voinut muuta kuin hymyillä kun pappa antoi parastaan.
Lopetimme hyviin fiiliksiin ja teimme pitkät loppukäynnit. Ruuna oli melko hikinen kun se oli joutunut töihin talviturkinalkunsa kanssa. :)
Su 21.10 ja ma 22.10
Sunnuntaina tehtiin Apen kanssa löntystelymaastolenkki, joka ei ollut paljoon tuntia pidempi. Reitillä oli lähinnä vain asfalttiteitä, joten ne vähäiset pehmeäpohjaisemmat tiet mentiin sitten ravissa tai laukassa, että saatiin vähän liikettä peliin. Appe pärski ja pörisi varsinkin aluksi siihen malliin, että huomasi maastoilun kyllä kelpaavan Apelle. Yhden suojatien ylityksessä ruuna rupesi nössöilemään, eikä mitenkään voinut mennä tien ylitse, kun siinä oli niin jänniä värejä maassa. Jouduin sitten taluttamaan sen kohdan ohitse, eikä maa nielaissutkaan pikku ponia, joten päästiin jatkamaan matkaa normaaliin tapaan.
Maanantaina menin n. puoli tuntia maneesissa ilman satulaa. Appe oli aluksi laiska, mutta kun otin raipan avuksi niin alkoi liikettäkin löytyä. Melko lyhyessä ajassa sain ruunan oikein mukavaksi ratsastaa. Mitään ihmeempiä ei tehty, ihan vain siirtymisiä ympyrällä ja uralla.
Maanantaina menin n. puoli tuntia maneesissa ilman satulaa. Appe oli aluksi laiska, mutta kun otin raipan avuksi niin alkoi liikettäkin löytyä. Melko lyhyessä ajassa sain ruunan oikein mukavaksi ratsastaa. Mitään ihmeempiä ei tehty, ihan vain siirtymisiä ympyrällä ja uralla.
17.10. Ilman satulaa
Appe oli tänään kovin kiukkuinen ja uhkasi sillä takajalkakin vähän nousta. En jaksanut ruveta kamalassa sateessa selvittelemään käytöstapoja, vaan säästin meidän molempien hermoja ja suuntasimme aika lailla suoraan maneesiin. Siellä sitten harjasin ruunan ja ratsastin ilman satulaa.
Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, vastataivutuksia ja siirtymisiä. Appe oli mukava ja reipas, loppua kohden oikein miellyttävä ratsastaa. Teki se muutamat oikein hienot ravilisäyksetkin kun pyysin ja kaikesta selvittiin vaikkei ollut raippaa eikä kannuksia mukana. Hieno poni :)
Tehtiin väistöjä, avoja, sulkuja, vastataivutuksia ja siirtymisiä. Appe oli mukava ja reipas, loppua kohden oikein miellyttävä ratsastaa. Teki se muutamat oikein hienot ravilisäyksetkin kun pyysin ja kaikesta selvittiin vaikkei ollut raippaa eikä kannuksia mukana. Hieno poni :)
8-9.10 Appeilua
Pienen Appeilu tauon jälkeen pääsin suuntaamaan uudelleen ruunan luokse. Mudasta ja kurasta huolimatta oli ihanaa nähdä taas Appea ja vaikutti sekin olevan ihan tyytyväinen joutuessaan taas töihin kanssani.
Hoitaessa ruuna oli oikea herrasmies. Kaikki sujui hienosti, eikä ollut minkäänlaista tarvetta selvitellä käytöstapoja, vaikka edellisestä kerrasta Apen kanssa olikin kulunut jo neljä kuukautta.
Suuntasimme maneesille, jossa taivuttelin ruunaa paljon ja yritin jumpata sitä vähän vetreämmäksi. Teimme avoja ja siirtymisiä, sekä muutamat laukannostot. Puolen tunnin jälkeen siirryttiin maastoon tekemään reilun puolen tunnin lenkki, eli käytiin laukkaamassa yksi mäki, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kohti tallia. Appe pääsi laukkaamaan kotiinpäin mennessä myös sen lemppari laukkamäen ja kovaa mentiin.
Seuraavana päivänä ruunan kanssa sen ilme vähän enteili, ettei kamalasti huvittaisi työnteko. Se käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti ja nautiskeli rapsuttelustani, kunnes yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa mun kanssani, yritti ihan kunnolla tulla päälle. Itselleni jäi mysteeriksi mistä tuo tuollainen yritys johtui, mutta tilanne oli jokatapauksessa ohi lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun kerrattiin lyhyesti taas säännöt läpi.
Suuntasimme taas maneesiin, jossa mentiin perus kouluratsastusta. Appe oli laiska, jäykkä ja vähän haluton liikkumaan, joten tehtiin todella pitkät alkuverryttelyt ennen kuin edes yritin saada minkäänlaista tuntumaa ruunaan. Pikkuhiljaa takaosa lähti käyntiin ja ratsastaminen muuttui miellyttävämmäksi sekä minulle, että Apelle.
Hoitaessa ruuna oli oikea herrasmies. Kaikki sujui hienosti, eikä ollut minkäänlaista tarvetta selvitellä käytöstapoja, vaikka edellisestä kerrasta Apen kanssa olikin kulunut jo neljä kuukautta.
Suuntasimme maneesille, jossa taivuttelin ruunaa paljon ja yritin jumpata sitä vähän vetreämmäksi. Teimme avoja ja siirtymisiä, sekä muutamat laukannostot. Puolen tunnin jälkeen siirryttiin maastoon tekemään reilun puolen tunnin lenkki, eli käytiin laukkaamassa yksi mäki, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kohti tallia. Appe pääsi laukkaamaan kotiinpäin mennessä myös sen lemppari laukkamäen ja kovaa mentiin.
Seuraavana päivänä ruunan kanssa sen ilme vähän enteili, ettei kamalasti huvittaisi työnteko. Se käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti ja nautiskeli rapsuttelustani, kunnes yhtäkkiä, ensimmäistä kertaa mun kanssani, yritti ihan kunnolla tulla päälle. Itselleni jäi mysteeriksi mistä tuo tuollainen yritys johtui, mutta tilanne oli jokatapauksessa ohi lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun kerrattiin lyhyesti taas säännöt läpi.
Suuntasimme taas maneesiin, jossa mentiin perus kouluratsastusta. Appe oli laiska, jäykkä ja vähän haluton liikkumaan, joten tehtiin todella pitkät alkuverryttelyt ennen kuin edes yritin saada minkäänlaista tuntumaa ruunaan. Pikkuhiljaa takaosa lähti käyntiin ja ratsastaminen muuttui miellyttävämmäksi sekä minulle, että Apelle.
6-7.10. Vuokrahevosehdokkaita
Näillä näkymin hevostelu jatkuukin siis vuokraamisen merkeissä, satunnaisesti tunteja ottaen.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
Lauantaina kävin kokeilemassa yhtä isoa ponia, joka tuntui allani ihan aavistuksen liian pieneltä. Siinä oli kuitenkin sopivasti haastetta ja kehitettävää sekä hoitaessa ja ratsastaessa, joten se olisi sen kannalta ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Parasta tässä ponissa oli ehkä se, että se toimi todella hyvin istunnalla ja yritti miellyttää, vaikkakin vaati selkeät avut ymmärtääkseen mitä pyydetään.
Sunnuntain hevosehdokas vei kuitenkin voiton, vaikka talli sijaitsi kauempana ja hevonen oli koulutustasoltaan huonompi.
Ensi kuusta alkaen alkaa siis uusi vuokraussuhde mukavan oloisella tallilla ex-ravuri lämminverisen kanssa.
23.9. Palmun Ratsutallia kokeilemassa
Uuden ratsastuspaikan etsiminen jatkuu yhä ja tänään kävin ystäväni kanssa kokeilemassa ja katselemassa millainen meininki Palmulla on.
Ilma oli tosi sateinen, mutta siitä huolimatta onnistuin ajamaan meidät turvallisesti sinne ja takaisin. Hyvä minä!
Ratsukseni sain Cendan, joka oli todella kiltti hoitaa, eikä ratsastaessakaan hullumpi. Tamma oli vähän laiska, mutta siitä huolimatta herkkä, kunhan vain itse pysyin myös herkkänä.
Aloitimme tunnin istunnan korjaamisella ja kävimme läpi ihan perusasioita. Tuntia pitänyt Mari painotti paljon istunnalla ratsastamiseen, sekä selitti asiat selkeästi, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Usein ratsastuskouluilla tulee vastaan vain "vedä vähän tuosta ohjasta ja paina vähän tuolla pohkeella"- tyylisiä ohjeita, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä sen enempää huomiota.
Teimme tunnin aikana paljon erilaisia asioita, mm. avoja ravissa, asetuksia ja laukannostoja peruutuksesta.
Paikasta jäi sen verran hyvä fiilis, että tulemme luultavasti käymään sielä vielä uudelleen kokeilemassa, vaikkei se ihan lähellä sijaitsekkaan.
Ilma oli tosi sateinen, mutta siitä huolimatta onnistuin ajamaan meidät turvallisesti sinne ja takaisin. Hyvä minä!
Ratsukseni sain Cendan, joka oli todella kiltti hoitaa, eikä ratsastaessakaan hullumpi. Tamma oli vähän laiska, mutta siitä huolimatta herkkä, kunhan vain itse pysyin myös herkkänä.
Aloitimme tunnin istunnan korjaamisella ja kävimme läpi ihan perusasioita. Tuntia pitänyt Mari painotti paljon istunnalla ratsastamiseen, sekä selitti asiat selkeästi, mikä oli tosi positiivinen yllätys. Usein ratsastuskouluilla tulee vastaan vain "vedä vähän tuosta ohjasta ja paina vähän tuolla pohkeella"- tyylisiä ohjeita, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä sen enempää huomiota.
Teimme tunnin aikana paljon erilaisia asioita, mm. avoja ravissa, asetuksia ja laukannostoja peruutuksesta.
Paikasta jäi sen verran hyvä fiilis, että tulemme luultavasti käymään sielä vielä uudelleen kokeilemassa, vaikkei se ihan lähellä sijaitsekkaan.
20.8. Tallia kokeilemassa
Kilon ratsastuskouluvuoteni ovat nyt ainakin toistaiseksi ohi ja olen aloittanut uuden tallin etsimisen. Kiloa tuskin ihan kokonaan pystyn jättämään näin monen vuoden jälkeen, vaan tulen käymään siellä kuvailemassa ja tapaamassa vanhoja ryhmäläisiä.Tänään kävin muutaman kaverin kanssa kokeilemassa ponituntiaikaisten opettajani tallia. Sain ratsukseni Milli-Neidin, joka oli mukava ja persoonallinen suokkitamma. Lihaksia sillä ei tosin ollut vielä kamalasti täysin oikeinpäin kulkemiseen ja laukka oli vähän kaahottamista, mutta pidin tammasta silti. Millin olin nähnyt jo aikaisemminkin, sillä se kuului ennen Jatilan tuntihevosiin.
Tunnilla menimme ihan perus kouluratsastusta, emmekä sen kummempaa. Vielä en osaa sanoa alanko käymään useamminkin tällä tallilla, vai minne lopulta päädyn.
Koeratsastus
Mietin jonkin aikaa kannattaako edes kirjoittaa julkisesti tästä koeratsastuskerrasta, kun en hevosta ala vuokraamaan, mutta tulin siihen päätökseen että miksi ei. Kokemus oli loistava ja jätti hyvät fiilikset. Hintaa oli vain tässä tapauksessa liikaa minulle.
Kyseinen hevonen on siis juttujen mukaan haastava maastakäsin, eikä ratsastaessakaan mikään helppo, vaan loistava "rodeohevonen" jos sitä ratsastaa väärin.
Hevosta hoitaessa päällimmäisenä iski silmään se, miten helppolukuinen ja läsnäoleva hevonen oli. Se ilmoitti selvästi mielipiteensä asioista ja luki omistajan sanojen mukaan ihmistä 110 prosenttisesti. Etenin asioissa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Jouduin muutamaan otteeseen hienovaraisesti ilmoittamaan paikkani hevoselle, sillä se testasi minua. Sen olen tässä muutaman vuoden aikana oppinut, että on oikesti paljon tehokkaampaa käyttää kehoaan, kuin ääntään tai kättään hevosten kanssa toimiessa. Kaikki menee paljon helpommin ja nopeammin läpi. Pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta alkoi syntymään, hevosen ilme muuttui epäilevästä rauhalliseksi ja sain koskea sitä myös sille hankalemmista paikoista.
Ratsastaessa koin alkeiskurssifiiliksiä, sillä ohjaus ei alkuun toiminut juurikaan ja hevonen oli hyvin jännittyneen oloinen. Se meinasi kerran lähteä spurtilla altani ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen taas käyntiin. Suustaan tämä tapaus on erittäin herkkä, eikä sinne voinut jäädä hetkeksikään kiinni, vaan piti ratsastaa istunnalla ja todella, todella pehmeällä kädellä. Hevonen testaili rajojaan myös muutenkin ja kertoi selkeästi saaneensa tarpeekseen vilkaisemalla korvat luimussa silmiin jos siltä jotain pyysin. Kun rupesin saamaan asioita kohdilleen, hevosta rennommaksi ja tekemään sitä mitä pyysin, lopettelin ratsastuksen siihen. Itse en kokenut osaavani ratsastaa kyseisellä hevosella ollenkaan, mutta meno oli kuulemma näyttänyt ihan tasaiselta ja rauhalliselta. Meistä siis olisi voinut ehkä tulla ihan kehityskelpoinen pari.
Ratsastuksen ja hetken taluttelun ja hengailun jälkeen tämä aluksi minua kohtaan todella epäilevä ja varuillaan oleva hevonen laittoi päänsä syliini ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta kun se oli tehnyt niin kenellekkään naispuoleiselle henkilölle. Olinko siis ihan oikeasti saanut kontaktin tähän hevoseen ihan vain muutamassa tunnissa? En tiedä onko tämä vain omaa harhakuvitelmaani, mutta hyvät fiilikset tästä ainakin jäi.
Reiluutena omistajaa kohtaan en paljasta sen tarkemmin hevosesta tai sen asuinpaikasta mitään. Ne tietävät, jotka tietävät ja se riittää. Loppuun en voi muuta todeta, kuin että aivan mahtavapersoonallinen hevonen kyseessä ja varmasti opettavainen kaikille jotka sen kanssa pääsevät tekemisiin. :)
Kyseinen hevonen on siis juttujen mukaan haastava maastakäsin, eikä ratsastaessakaan mikään helppo, vaan loistava "rodeohevonen" jos sitä ratsastaa väärin.
Hevosta hoitaessa päällimmäisenä iski silmään se, miten helppolukuinen ja läsnäoleva hevonen oli. Se ilmoitti selvästi mielipiteensä asioista ja luki omistajan sanojen mukaan ihmistä 110 prosenttisesti. Etenin asioissa rauhallisesti ja askel kerrallaan. Jouduin muutamaan otteeseen hienovaraisesti ilmoittamaan paikkani hevoselle, sillä se testasi minua. Sen olen tässä muutaman vuoden aikana oppinut, että on oikesti paljon tehokkaampaa käyttää kehoaan, kuin ääntään tai kättään hevosten kanssa toimiessa. Kaikki menee paljon helpommin ja nopeammin läpi. Pikkuhiljaa jonkinlaista luottamusta alkoi syntymään, hevosen ilme muuttui epäilevästä rauhalliseksi ja sain koskea sitä myös sille hankalemmista paikoista.
Ratsastaessa koin alkeiskurssifiiliksiä, sillä ohjaus ei alkuun toiminut juurikaan ja hevonen oli hyvin jännittyneen oloinen. Se meinasi kerran lähteä spurtilla altani ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain sen taas käyntiin. Suustaan tämä tapaus on erittäin herkkä, eikä sinne voinut jäädä hetkeksikään kiinni, vaan piti ratsastaa istunnalla ja todella, todella pehmeällä kädellä. Hevonen testaili rajojaan myös muutenkin ja kertoi selkeästi saaneensa tarpeekseen vilkaisemalla korvat luimussa silmiin jos siltä jotain pyysin. Kun rupesin saamaan asioita kohdilleen, hevosta rennommaksi ja tekemään sitä mitä pyysin, lopettelin ratsastuksen siihen. Itse en kokenut osaavani ratsastaa kyseisellä hevosella ollenkaan, mutta meno oli kuulemma näyttänyt ihan tasaiselta ja rauhalliselta. Meistä siis olisi voinut ehkä tulla ihan kehityskelpoinen pari.
Ratsastuksen ja hetken taluttelun ja hengailun jälkeen tämä aluksi minua kohtaan todella epäilevä ja varuillaan oleva hevonen laittoi päänsä syliini ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta kun se oli tehnyt niin kenellekkään naispuoleiselle henkilölle. Olinko siis ihan oikeasti saanut kontaktin tähän hevoseen ihan vain muutamassa tunnissa? En tiedä onko tämä vain omaa harhakuvitelmaani, mutta hyvät fiilikset tästä ainakin jäi.
Reiluutena omistajaa kohtaan en paljasta sen tarkemmin hevosesta tai sen asuinpaikasta mitään. Ne tietävät, jotka tietävät ja se riittää. Loppuun en voi muuta todeta, kuin että aivan mahtavapersoonallinen hevonen kyseessä ja varmasti opettavainen kaikille jotka sen kanssa pääsevät tekemisiin. :)
Laidunelämää
Pyöräilin pitkästä aikaa Kiloon kameran kanssa ihmettelemään hevosten kesälaidunkautta. Laidunelämää on aina mielenkiintoista seurata ja aikaa kului ihan hujauksessa pari tuntia. Hevosten elekieltä on mahtava opiskella ja kuinka sitä nyt paremmin oppimaan kuin hevosia seuraamalla.
Itse kuvista ei tullut kovinkaan laadukkaita, mutta ei mahda mitään. Ehkä sitten ensi kerralla parempia. :) Kuviin sain kuitenkin vangittua edes jonkin verran hevosten välistä viestintää, vaikkei niissä muuta hienoa olisikaan.
Itse kuvista ei tullut kovinkaan laadukkaita, mutta ei mahda mitään. Ehkä sitten ensi kerralla parempia. :) Kuviin sain kuitenkin vangittua edes jonkin verran hevosten välistä viestintää, vaikkei niissä muuta hienoa olisikaan.
Päivitystä
Hiljaista on hevosrintamalla. Takana on jo yli kuukausi ilman ainuttakaan kontaktia hevoseen. Pakko myöntää, että on aika karmaisevaa tällainen, vaikka ihmeen hyvin olenkin tottunut näihin viikkoihin ilman rakasta harrastusta.
Nyt päivät ovat täyttyneet lähinnä vain töistä ja habani tekee huimaa kasvua. Päivittäin kun nostelee parhaimmillaan yli kolmeatuhatta kiloa, niin väkisinkin pientä muutosta tapahtuu. Koska en saanut itselleni opiskelupaikkaa, on mahdollista että jatkan Inexillä vielä seuraavan vuodenkin, mikäli se on mahdollista.
6.7.2012 vietin elämäni pisintä tuntia töissä. 19-vuotias kissamme, joka on ollut meillä lähes koko elämäni ajan, oli kipeänä kotona ja kun sain lounastaon aikaan äidiltäni kuulla, ettei sen olo ole muuttunut paremmaksi, en voinut muuta tehdä kuin pelonsekaisin tuntein odottaa. Onneksi töistä tarjoutui mahdollisuus lähteä palkattomalle vapaalle ja ehdin mukaan viemään kissaa eläinlääkäriin.
Melko pian pahin pelko alkoi muuttumaan kaikista todennäköisemmäksi, kun yleensä niin utelias kissa vain makasi aloillaan todella luovuttaneen oloisena. Koko automatkankin se vain röhnötti hiljaa sylissäni ilman ainuttakaan kysymystä siitä mitä tapahtuu. Oli siis aika maksaa takaisin kaikki se hyvä minkä Teemu on meille antanut ja päästää irti. Lopullista syytä kunnon romahtamiseen ei koskaan selivinnyt, sillä emme halunneet jatkaa ystävämme ja perheenjäsenemme kiusaamista pidempään, kun se niin selkeästi oli kipeä.
Nyt päivät ovat täyttyneet lähinnä vain töistä ja habani tekee huimaa kasvua. Päivittäin kun nostelee parhaimmillaan yli kolmeatuhatta kiloa, niin väkisinkin pientä muutosta tapahtuu. Koska en saanut itselleni opiskelupaikkaa, on mahdollista että jatkan Inexillä vielä seuraavan vuodenkin, mikäli se on mahdollista.
6.7.2012 vietin elämäni pisintä tuntia töissä. 19-vuotias kissamme, joka on ollut meillä lähes koko elämäni ajan, oli kipeänä kotona ja kun sain lounastaon aikaan äidiltäni kuulla, ettei sen olo ole muuttunut paremmaksi, en voinut muuta tehdä kuin pelonsekaisin tuntein odottaa. Onneksi töistä tarjoutui mahdollisuus lähteä palkattomalle vapaalle ja ehdin mukaan viemään kissaa eläinlääkäriin.
Melko pian pahin pelko alkoi muuttumaan kaikista todennäköisemmäksi, kun yleensä niin utelias kissa vain makasi aloillaan todella luovuttaneen oloisena. Koko automatkankin se vain röhnötti hiljaa sylissäni ilman ainuttakaan kysymystä siitä mitä tapahtuu. Oli siis aika maksaa takaisin kaikki se hyvä minkä Teemu on meille antanut ja päästää irti. Lopullista syytä kunnon romahtamiseen ei koskaan selivinnyt, sillä emme halunneet jatkaa ystävämme ja perheenjäsenemme kiusaamista pidempään, kun se niin selkeästi oli kipeä.
 |
| Teemu 1.4.1993-6.7.2012 |
Odottelua
Appe lähti reilu viikko sitten laitumelle, jonne itselläni on turhan pitkä matka julkisilla. Nyt siis vain odottelen milloin poni palaa takaisin. Oikeen kivaa juhannusta kaikille!
Parantelin vähän vanhaa videota.
Suurin osa materiaalista on silti ainakin vuoden vanhaa
10.6. Pieniä hyppyjä ja maastoilua
Parasta itsenäisessä ratsastamisessa on se, ettei kukaan ole määräämässä mitä sinun pitää tehdä, milloin ja kuinka kauan. Saa tehdä asiat itseään ja hevosta kuunnellen, tottakai hyvän maun rajoissa ja järkevästi.
Tänään tuo suuri valinnanvapaus kuitenkin johti päätöksenteon vaikeuteen, kun toisaalta teki mieli vain maastoilla ja toisaalta vääntää kunnon koulutreeni. Toisaalta ei taas millään olisi jaksanut keskittyä kouluratsastukseen, vaan kaipasi rennompaa menoa. Toisaalta olisi vain voinut jäädä tallin pihaan rapsuttelemaan Appea.
Päädyin kuitenkin lopulta kentälle, jossa mentiin vähän puomeja, sekä matalaa ristikkoa rennolla fiiliksellä. Appe oli alkuun laiska, mutta innostui pikkuhiljaa kun pääsi hyppäämään. Loppua kohden lähestyttiinkin esteitä jo ihan korvat hörössä ja reippaasti. Lopetettiin melko pian kun asiat rupesivat sujumaan, enkä hypännyt sen enempää vaikka mieli teki. Parempi lopettaa hyviin fiiliksiin. :)
Lähdettiin tekemään vielä lyhyehkö maastolenkki loppuun (joka vahingossa venyi vähän pidemmäksi kun juutuin puhelimeen :D), minkä jälkeen heitettiin satula talliin, poni pääsi syömään vihreetä ja minä pääsin nautiskelemaan auringosta sen selässä.
Tänään tuo suuri valinnanvapaus kuitenkin johti päätöksenteon vaikeuteen, kun toisaalta teki mieli vain maastoilla ja toisaalta vääntää kunnon koulutreeni. Toisaalta ei taas millään olisi jaksanut keskittyä kouluratsastukseen, vaan kaipasi rennompaa menoa. Toisaalta olisi vain voinut jäädä tallin pihaan rapsuttelemaan Appea.
Päädyin kuitenkin lopulta kentälle, jossa mentiin vähän puomeja, sekä matalaa ristikkoa rennolla fiiliksellä. Appe oli alkuun laiska, mutta innostui pikkuhiljaa kun pääsi hyppäämään. Loppua kohden lähestyttiinkin esteitä jo ihan korvat hörössä ja reippaasti. Lopetettiin melko pian kun asiat rupesivat sujumaan, enkä hypännyt sen enempää vaikka mieli teki. Parempi lopettaa hyviin fiiliksiin. :)
Lähdettiin tekemään vielä lyhyehkö maastolenkki loppuun (joka vahingossa venyi vähän pidemmäksi kun juutuin puhelimeen :D), minkä jälkeen heitettiin satula talliin, poni pääsi syömään vihreetä ja minä pääsin nautiskelemaan auringosta sen selässä.
6.6. Ylppärikuvia ja hetki kentällä
Kiitos superhyvälle kuvaajalle ja ihanalle pikku Apelle, joka käyttäytyi oikein hyvin!
Mahtava päivä ja selvittiin sadekuuroista huolimatta lähes kuivina, eikä ponikaan ollut pahasti kurainen laitumelta hakiessa.
3.6. Raindrops Keep Falling On My Head
Olen nyt viimeinkin ihan virallisesti ylioppilas ja eilinen päivä kului lähinnä tätä juhlistaessa. Koko viikonlopun ilma oli sen verran kurja, että Apen kanssa otettavia ylppärikuvia pitää vähän lykätä myöhemmäksi ja odotella lämpimämpiä säitä. |
| Jännittävä sateenvarjo |
Keskityin saamaan Apesta eteenpäinpyrkivän, rennon ja herkän, sekä vähän taipuisankin. Nostettiin vain muutamat laukat kumpaankin suuntaan ja muuten tehtiin ympyröitä käynnissä ja ravissa. Ruuna vaikutti todella innokkaalta, reippaalta ja herkältä! Saavutettiin siis se mitä lähdettiinkin hakemaan, eli hyvä fiilis kummallekkin.
Ratsastin noin tunnin, jonka jälkeen tulin alas selästä ja vietin hetken laatuaikaa Appea rapsutellen ja sateen vähenemistä odotellessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)