Auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahtasataa

Vihdoin ja viimein latasin kännykkääni sports trackerin ja otin sen kaveriksi maastolenkille. Kierreltiin paljon lähimaastoissa, sekä käväistiin myös vähän pidemmällä, saaden kulumaan 1h 18min reissuumme. Elli oli varsin pirtsakka ja ihan hassun innoissaan ravi- ja laukkapätkillä. Se ei olisi juurikaan malttanut odottaa, vaan keräsi itsensä pakettiin kun en päästänyt sitä juoksemaan oman mielensä mukaan. Mentiin välillä piaffea, laukkaväistöjä, sekä niin koottua laukkaa, että siitä olisi saanut vaikka piruetit tehtyä.
Ja sitten kun mentiin niin silloin tosiaan mentiin. Sports trackerin mukaan koko reissun maksiminopeus oli 56,1 km/h, eli ihan hullun kovaa vaikkei mitään pitkiä laukkasuoria maastoista löydykkään. Luottaakko tuohon nyt sitten vai ei, sitä en tiedä. Kuulostaa ihan mahdottoman nopealta, vaikka Elli usein lähteekin varsin räjähtävästi liikkeelle. Muuten keskinopeus oli 7 km/h ja matkaa kertyi 9,13 kilometriä.
Maaston jälkeen käväistiin vielä noin. kymmenen minuuttia kentällä, ottaen yhdet laukat kumpaankin suuntaan, sekä loppuravit.

Talvi lähenee, mutta Elli on ihana

Torstai

Lauantai

Lauantaina oli noin muuten aivan ihana ilma, mutta ihan kamalan kylmä.. Lähdettiin siitä huolimatta Ellin kanssa pitkälle maastolenkille villasukkien ja villapaidan tukemina. Koko reissuun meni noin 2,5 tuntia ja ehdittiin juuri ja juuri takaisin ennen kuin tuli pimeää. Lähdettiin tutkimaan ratsastuspolkujen vihreää reittiä ja sieltä löytyikin aivan ihanaa polkua, joilla päästiin ravailemaan vähän pidempiäkin pätkiä, sekä myös vähäsen kiipeilemään.

Päädyttiin sitten lopulta reitin loppuun asti ja jatkettiin vielä vähän pidemmälle matkaa, koska en millään malttanut olla käymättä Apen (entinen vuokrahevonen) vanhan tallin kulmilla. Törmättiin mm. ihanaan issikka(?) varsaan, sekä myös vanhaan tuttuun minishettikseen, jota tosin Elli tuntui pelkäävän kamalasti :D 

Elli oli reippaana ja innoissaan koko lenkin ajan. Yhdessä vaiheessa askel rupesi hidastumaan vähän ja luulin jo, että tammalta loppuu kunto, mutta olin kyllä väärässä. Kevyet laukka-avut, vähän kysyen haluaisiko Elli ja sitten taas mentiin ilman että ehti kissaa sanoa. On se ihana tamma :) Hikikin sille tuli kun piti niin into piukeena olla.

Lenkin jälkeen hengailin Ellin kanssa ja odottelin että kello on riittävästi iltatallin tekoon. Tamma sai pienen varaslähdön heinille, kun sen vaikutti niin nälkäiseltä, heh. Oli ihan äärettömän rentouttavaa istuskella Ellin karsinassa ja kuunnella kun se parhaansa mukaan hamusi heiniä heinäverkon sisältä. Kaikki oli jotenkin todella hyvin!

Sunnuntai

Sunnuntaina olin vasta illalla tallilla, vähän ennen ruokintaa. Oli sumuista, pimeetä ja pientä tihkusadetta, mutta mentiin silti Ellin kanssa hetki kentällä. Jumppailtiin kevyesti noin. puol tuntia ilman satulaa ja kuolaimettomat päävehkeinä. Aluksi tamma tuntui vähän vänkyrältä,sitten sillä iski rallivaihde päälle ja yhtäkkiä kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja neiti liikkui kivasti tuntuen heti aivan erilaiselta selkään. Loppukäynneissä Elli vähän ehdotteli, josko pääsisi jo syömään ja katseli hyvin haikailevasti avonaista porttia kohtaan. Ei kuitenkaan onneksi myöhästytty heiniltä kuin noin reilu vartti :D

Tiistai

Tiistaina tehtiin Ellin kanssa vajaa puolentoista tunnin maastolenkki. Oltiin varmasti tosi katu-uskottava näky, kun mustalla hepalla oli päällään ruskeat kuolaimettomat, keltainen heijastinremmi, turkoosi satulahuopa mustalla vyöllä ja ratsastajalla likaiset nokian kumisaappaat, violetti takki, sekä takkuiset pitkät hiukset. Käytiin näin sitten vähän edustamassa lähi (maneesi)tallin nurkilla. Tarkoitus oli mennä pidemmällekkin, mutta oli niin KYLMÄ, että oli pakko kääntyä kohti kotia. Loppumatkan olinkin sitten jo täysin jäässä, eikä tuo syväjäätyminen hepottanut ihan heti kotonakaan.
Maastossa edettiin lähinnä käynnissä, mutta Elli oli melkoisen pörheänä ja yritti ehdottaa ravaamista lähes jokaisessa kohdassa jossa ollaan joskus menty kovempaa. Vissiin oli ihan tylsää vain kävellä.. :D

Maastoilua ja pomppuja

Tammalle saatiin kengät jalkaan ja ollaankin sitten suunnattu paljon maastoon. Elli on ollut tosi innoissaan ja mielissään, sekä päässyt laukkaamaan lujaa! Välillä ollaan jouduttu tekemään ihan kontrolliharjoituksia, ettei meno ole mennyt ihan holtittomaksi. Tamma kyllä siis pysyy siinä askellajissa mitä on pyydetty, mutta tempoa on helposti vähän turhan paljon.
 11. päivä lauantaina tehtiin Ellin kanssa reilun kahden tunnin maasto ja löydettiin matkan varrelta toinen entuudestaan vieras ratsukko seuraamme. Tämän lähitallin ratsukon kanssa jatkettiin sitten yhtä matkaa yksi lenkki, jonka jälkeen tiet erkanivat kohti omia tallejamme.

Maanantaina verkkailtiin maastossa ja hypättiin sen jälkeen kentällä yhtä estettä kentällä. Hyvin meni ja hauskaa oli molemmilla. :)
Kentän pienen koon vuoksi ollaan muuttamassa Ellin asuinpaikkaa Siuntioon, josta löytyy kivat tilat harrastamiseen, sekä pihatto kavereineen tammalle. Nykyiseen tallipaikkaan verrattuna matka pitenee huomattavasti ja seitsemän minuuttia muuttuu puoleen tuntiin. Onneksi matka on vain hidaste, eikä este, vaikka myönnän kyllä että harmittaa muuttaa noin kauas. Talli vaikuttaa silti niin mukavalta, että se toivon mukaan korvaa lisäkilometrit ja kulujen lisääntymiset. Löytyy ravirataa, kaksi hyvää kenttää ja maastoja, eli aikalailla kaikki mitä tarvitsee. :)

Ellikuulumisia

Ellin kanssa ollaan viimeaikoina jumppailtu vain kentällä, sillä pelto käänneettiin, eikä tammalla ole vielä monoja jalassa, että päästäisiin kunnolla maastoon. Myös yhteinen tili on saatu avattua ja nimet laitettu paperiin, eli Ellistä kolmasosa siirtyy virallisesti minulle :) Fiilikset tuoreella hevosenomistajalta ovat tietenkin iloiset, sillä Elli on maailman ihanin heppa vaikka se rupeaakin lähestymään mummo-ikää. Paljon on varmasti vielä opittavaa joistain käytännön asioista, mutta onneksi omistajaporukasta löytyy henkilö, jolle Ellin omistaminen on entuudestaan tuttua.

Aloitin myös tällä viikolla työsharjoittelussa palvelutalossa, jossa asuu tehostettua tukea tarvitsevia vanhuksia. Työporukka on mahtava ja asukkaat kaikkine harhoineen ja sairauksineen mahdottoman ihania ja mielenkiintoisia. Jokainen päivä on ollut kuin taideteos, täynnä kauniita, surullisia ja vahvoja tunteita. Työpaikkaohjaajani innostui kun kuuli Ellistä ja pääsi hänkin pitkästä aikaa heppailemaan. Pidin hänelle tuntia ja ihan yllätyin miten hauskaa neuvominen olikaan, vaikken mikään alan koulutusta tai kokemusta omaava ole. Elli oli tietenkin oma hieno itsensä, kaikkien kaveri ja mahtava tapaus. :) <3