14-17.7 Luhtajoen ratsutilan kurssilla

Entisen työn lopettamisen takia (syynä opiskelut) piti käyttää liikuntaedut loppuun ja mikäs sen parempi kohde kuin ratsastus. Luhtajoen ratsutilalla sattui olemaan Tean istuntakurssi HeB/A tasoisille, joten otin suunnaksi itselleni vieraan ratsastuskoulun, josta olin joskus lukenut positiivista palautetta keskustelufoorumilta.

Nyt vähän harmittaa, ettei samanlaista paikkaa ollut lähistöllä kun ratsastuksen aloitin, olisin nimittäin nyt varmasti paljon parempitasoisempi ja välttynyt pinttyneiltä istuntaongelmilta, jos olisin kuluttanut 6 ratsastuskouluvuottani yhtä tehokkaassa opetuksessa. Tunnit olivat monipuolisia, rankkoja ja antoisia, Tean opetus todella hyvää, hevoset mukavia ja osaavia ja tallin yleisilmekkin hyvällä tapaa rento. Ihan tosissani rupesin jopa harkitsemaan ratsastuskouluelämään palaamista vuokraamisen rinnalle, mutta katsotaan nyt mihin tässä päädytään. Hyvää ainakin tekisi käydä vähän useammin valvovan silmän alla.
Maanantaina ratsunani oli pv ruuna Markisz, tiistaina ja keskiviikkona friisi ruuna Poju ja torstaina pv ruuna Cale. Näistä suosikiksi nousi Cale, jonka laukka oli hirmuisen erilainen mihin olin tottunut, mutta kyllä sitä lopulta kykeni vähän ratsastamaankin. :)
Kurssista jäi käteen paljon uusia ajatuksia, hyvä fiilis ja kipeät lihakset.

Issikkamaasto

Kävin juhannusta edeltävänä torstaina kahden tunnin issikkamaastossa vantaan Fagurissa, sadevaatteet päällä tottakai. Ratsuna toimi Kari niminen heppa, oikein tasainen maastopuksuttaja, jota tosin kiinnosti syöminen aika paljon, muttei kuitenkaan häiritsevästi.
Maaston oli tarkoitus olla vauhtimaasto ja melko paljon edettiinkin reippaissa askellajeissa, mutta olisin odottanut vielä vähän "räjähtävämpää" pinkomista pieniltä hepoilta. Ilmeisesti olen Ellin kanssa päässyt menemään niin lujaa, ettei issikoiden jaloista samanlaista vauhtia millään lähtenyt, vaikka annoin ratsulleni kaikki vapaudet juosta niin kovaa kuin haluaa. Oli kuitenkin ihan mukava ja leppoisa kokemus, ei mitään extreamia, mikä nyt ei tietysti välttämättä olisi mahdollistakaan ison maastoletkan kanssa. Itse talli oli hyvin lämminhenkisen tuntuinen ja ihmiset, sekä issikat kivoja.