26. ja 29.12

Vuosi lähenee loppuaan ja olen kovin innostunut nyt kaulanarulla ratsastuksesta, kun Ellillä tuntuu olevan kaikki potentiaali suoriutua kaulanarulla kaikesta samasta mitä päävehkeiden kanssa. Sekä torstaina, että sunnuntaina mentiin siis taas kaulanarun kanssa kentällä.
Torstaina tehtiin siirtymisiä ja hölköteltiin kenttää ympäri. Laukoista Elli keräsi vähän kierroksia, mutta malttoi silti kuunnella pidätteitä, eikä varmuuden vuoksi mukana olleisiin suitsiin ja ohjiin tarvinnut ollenkaan koskea.
Sunnuntaina uskaltauduin jättämään suitset kokonaan pois matkasta ja nostettiin vaatimustasoa keskittymällä vielä tarkemmin siihen miten ja mitä reittejä kuljetaan. Tehtiin siirtymisiä, peruutuksia, käyntiväistöjä, sekä tempon muutoksia käynnissä ja ravissa. Elli suoriutui taas todella hyvin. Se kuunteli tarkasti ja näin vaati myös minua keskittymään kunnolla siihen mitä pyydän, etten antanut ristiriitaisia apuja.
Ratsastuksesta jäi oikein hyvät fiilikset. Jo nyt pystyttiin tekemään muutakin kuin kävelemään uraa pitkin, vaikka kyseessä oli vasta kolmas kerta Ellin kanssa kaulanarulla mennen. En tiedä riittääkö taitoni koskaan saamaan tammaa kulkemaan oikeinpäin ilman suitsia, mutta jonkun osaavamman kanssa Elli siihen varmasti pystyisi.

Aiheeseen sopiva koristekuva, Enskan kanssa viime kesänä.

22. ja 23.12

Jotta hevosharrastus pysyisi mielekkäänä kaikille osapuolille, on välillä kiva tehdä asioita vähän eritavalla kuin yleensä. Sunnuntaina kokeilin miten Elli toimii pelkällä kaulanarulla ratsastaessa, eikä moittimista kauheasti ole. Aivan kuin tammalla olisi menty aina niin. Pidin suitset matkassa mukana varmuuden vuoksi, mutta niille ei koko puolen tunnin aikana löytynyt ollenkaan käyttöä, vaan Elli toimi todella hyvin istunnalla ja tajusi samantien kaulanarun hidastavan vaikutuksen. Välillä neidillä meinasi jäädä jonkinasteinen häseltämisvaihde päälle, mutta pidettiin homma kasassa porkkanoiden avulla ja aina välillä pysähdyttiin vain syömään ja rauhoittumaan.
Kenttä oli aika märkä ja osittain lätäkköä, joten jouduttiin menemään normaalia pienemmällä alueella ja tehtiin siinä vähän siirtymisiä, pysähtymisiä, peruutuksia ja erilaisia kuvioita millä varmistelin ohjauksen toimivuutta.
Ratsastuksesta jäi kummallekkin hyvä fiilis, ainakin Ellin pärskinnästä päätellen.
Ennen ja jälkeen ratsastuksen puuhailtiin vähän maastakäsin harjoitellen taas luoksetulemista vihellyksestä. Alku vaikutti yhtä hankalalta kuin viimeksi ja jouduin aina vähän liinan avulla kannustamaan Elliä lähemmäksi. Lopulta tamma tuntui ymmärtävän mistä on kyse ja tuli omatoimisesti luokseni, ja lopetettiin harjoitteleminen ratsastuksen ajaksi siihen.
Ratsastuksen jälkeen en ollut ihan varma siitä, oliko Elli vielä valmis luoksetuloon vapaana ollessaan, mutta tällä kertaa kokeileminen kannatti, sillä tamma suoritti "tempun" hyvin itsevarmasti, täysin ilman epäröintiä. :)

Maanantaina mentiin kentällä puoli tuntia, tehtiin vähän väistöjä ja avoja, sekä siirtymisiä. Elli oli kyllä taas todella mukava ratsastaa, jos ei nyt ihan pikkutarkaksi rupea niin voi vaan todeta kaiken sujuneen ihanan helposti, melkein ajatuksen voimalla. Sen jälkeen käytiin kävelemässä maastossa reilun tunnin lenkki toisen tallilaisen kanssa.

Tarkoitus oli teettää Ellin porukoille joulukortti, mutta asia jäi vähän tekemättä kun ei ehditty ottaa enää parempia kuvia, joten julkaisen nyt sitten vaan täällä tämän yhden (ruman jouluköynnösläjän takia) ei niin onnistuneen otoksen. :)

8., 12. ja 15.12

Sunnuntaina tehtiin noin parin tunnin rauhallinen maastolenkki meidän vakkari maastoilukaverin kanssa. Ennen maastoon lähtemistä ratsastin kentällä puolisen tuntia, tehtiin vähän siirtymisiä ja hölkkäiltiin kenttää ympäri.

Torstaina suuntasin tallille taas aamulla ja kaikkialla tuntui olevan oikein superliukasta. Talviratsastuskengilläni en meinannut pysyä pystyssä ollenkaan, mutta kumisaappaiden pito oli juuri sopiva :) Lähdettiin maastoon kävelemään toiveissa löytää jostain pohja, jonka päällä ei ollut sulamassa olevaa jääkerrosta. Suurin osa reiteistä olivat jäässä, mutta löydettiin pari kohtaa joissa pohja oli jo sulanut. Mentin sitten yhtä pätkää edestakaisin, niin että saatiin vähäsen ravattua ja laukattua. Elli oli innoissaan ja esitteli oikein hienoa kouluratsun ravia, sekä teki hyvin energisiä laukkaan siirtymisiä. Tehtiin vähän väistöjä ja siirtymisiä, sen mukaan mitä nyt lyhyellä pätkällä mahduttiin.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin aluksi luoksetulemista vihellyksestä; toimiessaan hyvä taito jos vaikka tipahtaa maastossa tai ei jaksa rämpiä itse eteenpäin mutaisessa tarhassa. Jotta tuo onnistuisi yllättävissäkin tilanteissa, vaatii asia paljon paljon toistoja ja turhauttavan määrän harjoittelua, joten ei pidetä tavoitteita kovinkaan korkealla. Huippua olisi, jos Elli vaikka joskus vaan tulisi näin tarhanportille vastaan.
Alku oli vähän heikohko. Tamma ymmärsi erittäin hyvin sen, että sen kuului seistä paikoillaan, mutta vihellystä se ei meinannut ymmärtää. Elli otti pari epävarmaa askelta minua kohti kun pyysin, mutta sen jälkeen se pysähtyi ihmettelemään ja odottamaan rohkaisevaa vetoa liinasta, eikä tullut ilman sitä lähemmäksi vaikka kuinka yritin leivällä houkutella. Ehkä ensi kerralla sujuu jo aavistuken paremmin, kun Elli saa nyt aikaa pohtia tuota uutta asiaa :)
Tämän jälkeen ratsastin n. 20min ilman satulaa. Tarkoituksena oli alunperin hölkötellä vain riimu päässä, mutta en saanut sitä riittävän kireälle, jottei se olisi pysynyt riittävän hyvin paikoillaan ja ohjina toimineet riimunnarutkin olivat aivan liian pitkät. En sitten kovinkaan kauaan viitsinyt yrittää saada Elliä toimimaan riimu päässä, vaan mentiin loppuaika ihan perinteisesti suitsien kanssa. Tehtiin vähän siirtymisiä ja pohkeenväistöjä, tamma oli energinen ja mukava ratsastaa.

5.12

Torstaina oli vähän kiire päivä, joten ratsastin Ellillä ilman satulaa kentällä vajaan puolen tunnin ajan. Kenttä oli aika kova, joten mentiin suurimmaksi osaksi rauhallisesti ja otettiin vain yhdet laukannostot kumpaankin suuntaan. Tamma oli hyvin reipas ja menohaluja riitti, välillä sillä meinasi jäädä kipittämis-vaihde päälle, kun olisi ollut kivempi mennä vain kovempaa. Suurimmaksi osaksi Elli kuunteli kuitenkin hyvin ja oli taas mukava ratsastaa.

24., 28. ja 30.11

Sunnuntaina tehtiin noin puolentoista tunnin maastolenkki, jälleen saman kaverin kanssa kuin viimeksikin. Ennen maastoon lähtöä työskenneltiin Ellin kanssa ihan lyhyt hetki kentällä ja maastoilun jälkeen päästin tamman hölkkäilemään vapaana kentälle.
Sää oli ihana ja Elli reipas ja mukava :)

Torstaina tehtiin tutun maastoilukaverin kanssa tunnin maastolenkki ja sen kummempaa en sitten tallitöiden lisäksi ehtinytkään tehdä, kun tuli kiire töihin.

Lauantaista tuli hyvin talleilupitoinen päivä, kun aamulla kävin ensin liikuttelemassa Enskan tallikaveria ja pikaisen syömisen ja vaatteiden vaihdon kautta suuntasin Ellin luokse. Tamman kanssa tehtiin puolen tunnin maastolenkki, jonka jälkeen mentiin kentällä noin 20min ja loppukäynnit käytiin kävelemässä vielä maastossa. Ellillä tuntui olevan todella paljon energiaa ja kentällä mennessä jouduin ihan erikseen keskittymään siihen, etten antanut mitään eteenpäin pyytäviä apuja, sillä muuten tamma lähti kipittämään pientä "haluaisin mennä kovaa"-ravia eteenpäin. En tietenkään valita, omalla moottorilla toimivat hevoset ovat parhaita ja mukavimpia ratsastaa, kunhan vain jarrut toimivat. :)