Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä, senkun ollaan vaan näin on täydellistä.

Viimeisimmät neljä kertaa, eli 24., 25., 26. ja 28.9.
Enskalla on ollut paljon energiaa. Energia on purkautunut ylimääräisellä säätämisellä maastossa ja ihmeellisen hyvällä keskittymiskyvyllä kentällä.
Tiistaina työskenneltiin käynnissä kentällä ja ravattiin kumpaankin suuntaan pari kertaa kentän ympäri. Järvellä käytiin toisen ratsukon seurassa ja ruuna uskaltautui pienen epäröinnin jälkeen veteen, kun kerran kaverikin uskalsi.
Toista oli sitten keskiviikkona, kun kentällä kevyen työskentelyn jälkeen suunnattiin yksinämme järvelle. Oli kova tuuli ja ruuna oli aivan varpaillaan kokoajan. Se pari kertaa meinasi ottaa jalat allensa, mutta malttoi sitten kuitenkin odottaa rohkaisevia neuvojani. Järven rannassa oli vaahtoa, vesi oli syksyisen sameaa ja se aaltoili. Enskasta huomasi jo kaukaa, ettei se ollut kanssani ollenkaan samaa mieltä veteen menemisestä, mutta aikamme rannalla puhistessa ruuna rohkaistui astumaan järveen. :)

Torstaina lähdettiin poikaystäväni kanssa töistä aikaisemmin ja suunnattiin Hööksin avajaisiin. Sieltä tarttui mukaan hyvästä alennuksesta ratsastushousut, sekä naruriimu, jota päätin kokeilla heti samana päivänä Enskan kanssa. Puuhailtiin siis aluksi kentällä maastakäsin, tutustuttiin riimun paineeseen reagointiin ja tehtiin suurinpiirtein samoja juttuja, mitä muulloinkin maastakäsin aitaamattomalla alueella olemme tehneet. Tämän jälkeen laitoin ruunalle suitset päähän ja ratsastin noin puoli tuntia ilman satulaa. Tehtiin vähän pohkeenväistöjä käynnissä, sekä ravattiin pienissä pätkissä. Enska oli todella kuuliainen, reipas ja mukava!
Loppukäynnit talutin maastossa, missä taas tuuli meinasi tarttua hevoseen ja kaikki tuntui olevan tosi jännää. Jatkettiin sielä vielä hetki pysähdys- ja peruutusharjoituksia ja yritin saada Enskaa rentoutumaan. Ruuna malttoi lyhyitä pätkiä seistä pää alhaalla rauhallisesti paikoillaan, mutta sitten meinasi taas tulla kiire jonnekkin. Lopetettiin täydellisen onnistumisen tavoitteleminen, kun saatiin pari vähän parempaa hetkeä seistyä rennompana. :)

Lauantaina työskenneltiin taas ensin maastakäsin naruriimu päässä. Koitin saada Enskan ymmärtämään heiluvan liikkeen aiheuttaman paineen tarkoittavan taaksepäin siirtymistä, mutta se kuunteli kyllä huomattavasti helpommin ihan vain kehonkieltä. Kovasti ruuna kyllä pohti mitä siltä pyysin ja tarjosi erilaisia ratkaisuja, joista osa oli juuri sitä mitä toivoinkin.
Kun sitten vaihdoin Enskan päähän suitset ja nousin selkään, ruuna oli ihan mielettömän mukava ratsastaa. Se kuunteli lähes moitteettomasti ja saatiin hyvinkin onnistuneita pohkeenväistöjä tehtyä käynnissä. Varsinkin parempaan suuntaan mennessä paketti pysyi (osassa) väistöissä kasassa ja askeleet tulivat tasaiseen tahtiin, ilman kiirehtimistä tai hätiköimistä. Ravissa ruuna pärski tyytyväisenä ja rentona, liikkui reippaasti ja tuntui niin hyvältä selkään, että ihan harmitti kun ei ollut kuvaajaa mukana. Onnistuneen kevyen treenin jälkeen Enska sai huippupuunauksen ja hännänselvityksen, sekä läjän leipää ja omenia.

Koitin selata vanhoista kuvista löytyisikö sieltä postaukseen sopivaa materiaalia ja silmiin sattui osumaan tämä :D Joskus kesällä kun menin ilman satulaa ja Enska vähän hikoili, sain pohkeisiini hienot hiki/likaraidat. Voi kun vieläkin olisi noin lämpimät ilmat, että pystyisi shorteissa ratsastamaan. Eihän tästäkään kuvasta edes ole kuin joku puolitoista kuukautta aikaa. Nyt kun lämpötila tipahti niin nopeasti, tuntuu että on jatkuvasti kylmä.

 

10., 11., 13., 18. ja 21.9

Tiistai ja keskiviikko olivat pitkälti hyvin samankaltaisia päiviä Enskan kanssa. Vaihdoin suitset riimuun ja harjoiteltiin kuolaimetonta ratsastamista ihan ajatuksen kanssa kentällä, sekä loppukäynnit tehtiin riimu päässä maastossa. Ruuna oli reipas, kuunteli hyvin pidätteet ja kulki sinne minne halusinkin. Ongelmaa meille tuotti rentouden löytäminen, mutta kumpanakin päivänä sain lopuksi Enskan vähän kohti oikeanlaista työskentelyasentoa.
Sekä minulla, että Enskalla tuntuu olevan vielä vähän totuttelemista kuolaimettomaan menoon, mutta ainakin alku vaikuttaa ihan lupaavalta.

Perjantaina päätin laittaa meidät molemmat kunnolla töihin ja koska en saa ruunaa kulkemaan kunnolla pelkkä riimu päässä, treenattiin ihan perinteisellä varustuksella. Käveltiin alkukäynnit maastossa, jonka jälkeen keskityttiin tempon muutoksiin kaikissa askellajeissa. Enska toimi oikein kivasti ja saatiin kai ihan selkeitäkin eroja vauhtiin askellajista riippumatta. Lopuksi vaihdoin ruunan päähän vielä riimun ja ratsastin sillä sen aikaa, että Enska rupesi käynnissä, sekä ravissa rentoutumaan. Muutamat lyhyet pätkät onnistuivat todella hyvin ja ruuna tuntui ihan samanlaistelta ratsastaa, kuin kuolaimet suussa.
Lopuksi lähdettiin maastoilemaan hetkeksi ja laukattiin pari kertaa yhtä suoraa. Enska oli ihan mahtava ja itselleni tuli niin kova pikkutyttö-fiilis, että oli pakko irroittaa ote ohjista, nostaa kädet ilmaan ja antaa ruunan vain laukata. Enska ei hölmöillyt ollenkaan, vaan hidasti ääniavuista ja oli muutenkin koko ajan hyvin kuulolla.
Aikaa hurahti tallilla n. neljä tuntia, kun ratsastuksen lisäksi puunasin Enskaa, sen varusteita, sekä syöttelin sitä pellolla. Pesin pitkästä, pitkästä aikaa myös omat vanhat ratsastuskenkäni ja niistä tuli taas pitkästä, pitkästä aikaa yllättäen mustat!

Seuraavan viikon keskiviikkona käveltiin ilman satulaa kentällä ja seistiin järvessä. Ennen kuin pääsin edes selkään asti, onnistuin putoamaan Enskalta ja tästä jäi jalkaan muistoksi oikein komea mustelma. Kuinka kaikki sitten kävikään... Olin kipuamassa penkin päältä selkään, kun ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Tyhmänä ajattelin, että kyllä tästä vielä selkään pääsee ja seuraavaksi löysinkin itseni maasta. Sivureisi otti penkin kulmasta osumaa ja kyynärpääkin sai tällin suoraan hermoon. Hetken sattui varmaan enemmän kuin ikinä hevosten kanssa mokaillessa, mutta kun pahin oli ohitse, niin ei muuta kuin uusi selkäännousu yritys. Seuraavat neljä päivää sivureisi oli kosketuarka, sekä sattui kävellessä ja kyykistyessä, mutta nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani alkaa vihdoinkin vähän helpottamaan. Hassua kun tallilla heti tapahtuneen jälkeen tuntui kuin jalkaan olisi tullut vain pieni mustelma, mutta parin tunnin päästä sain huomata, ettei se ihan niin pieni ollutkaan. :D

Lauantaina suuntasin ylitöiden jälkeen tallille ja tehtiin  reilu puolen tunnin maastolenkki käynnissä, sekä kylmättiin jalat järvessä. Enskalla oli todella paljon energiaa, se oli jännittynyt ja innoissaan, eikä olisi millään halunnut rauhoittaa vauhtia. Jottei meno mennyt pelkäksi vipeltämiseksi, niin työskenneltiin siinä sitten maastoillessa vähän taivutellen ja tehden pysähdyksiä. Enska kuunteli hienosti, vaikka selvästi yrittikin keskittyä samaan aikaan kaikkeen muuhunkin mahdolliseen ja mahdottomaan.

5. ja 7.9

 Torstaina suuntasin tallille taas ihanan kesäisessä säässä. Vaikka oli aamu, oli huomattavan lämmintä ja aurinkoista, ottaen huomioon, että eletään jo syyskuuta. Pitää ihan varoa, ettei vahingossakaan valita mitään säästä. Niin kauan kun tarvitsee ajaessa aurinkolaseja, kaikki on loistavasti.
Mentiin Enskan kanssa kentällä kouluratsastusta. Työskenneltiin aluksi kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen ratsastettiin taas loppuun oma keksimä koulurata.
Rata sujui ihan hyvin, tosin vasemmassa laukassa diagonaali oli melkoista kiemurtelua. Jouduttiin tulemaan sitä usampaan kertaan, että saatiin se sujumaan edes vähän sinnepäin. Enska oli reipas ja mukava ratsastaa.

Lauantaina tehtiin alkuun maastolenkki toisen ratsukon kanssa, jonka jälkeen mentiin tarhaan työskentelemään maastakäsin. Olin raahannut mukaan kaikkea "pelottavaa" roinaa, kuten pressun, heijastusliivejä, muovipussin ja sateenvarjon, joiden kanssa sitten tehtiin erilaisia harjoituksia.
Enska toimi irtojuoksuttaessa todella hyvin ihan alusta asti. Se ravasi kaunista ympyrää ympärilläni ja sain helposti suurennettua ja pienennettyä sitä, sekä ohjailtua ruunaa minne halusin.
Pressun kanssa ollaan jo aikasemminkin tehty jotain harjoituksia, eikä se ollut Enskan mielestä alkuunkaan pelottava. Muista tavaroista ruuna oli vähän hämillään, mutta nopeasti nekin todettiin vaarattomiksi, eikä niitä tarvinut kauaan vältellä kun ne vain lojuivat maassa.
Eniten hämmennystä aiheutti sateenvarjo ja siihen tutustuttiinkin sitten oikein kunnolla. Käveltiin yhdessä sateenvarjon kanssa, ihmeteltiin sitä joka korkeuksissa ja ruuna uskaltautui jopa tulemaan kanssani sen alle, herkkujen motivoimana.
Myös muovipussin heiluttamisesta tuleva kova ääni oli vähän jännä, mutta ruuna kiltisti seisoi vain paikoillaan ja oli selvästikkin ymmärtänyt, että tämä nyt oli vain tällainen päivä, eikä siitä sen enempää tarvinnut stressata.
Lopuksi nousin vielä hetkeksi selkään riimulla ratsastaen. Mentiin käyntiä ja löntystelyravia, sekä kuljettiin kaikkien tavaroiden läheltä/päältä. Ennen kuin tulin alas selästä, seistiin n. 10min täysin paikoillamme, eikä ruuna liikuttanut jalkojaan senttiäkään. Vähän jopa yllätyin kuinka malttavainen Enska oli, kun aika usein sillä on kiire jonnekkin. :)

Tämä kuva on niin ihana :D Enska seisoo rauhallisesti paikoillaan
ja odottaa mitä hullua se ihminen seuraavaksi keksii.

30. ja 31.8

Tehtiin Enskan kanssa perjantaina vähän normaalia rankempi koulutreeni. Työstettiin melko paljon laukkaa ja harjoiteltiin taas kouluradan ratsastamista. Ruuna oli todella mukava ratsastaa; pehmeä ja kuuliainen. Ongelmia tuli vasta siinä vaiheessa, kun koitettiin laukata diagonaalia pitkin ja pitkän sivun päädyssä odottikin kaksi tuolia, joita piti vähän säikkyä. Parin ympyrän avulla todettiin nuo tuolit uudelleen vaarattomiksi ja Enska oli jälleen keskittymiskykyinen ja ihana.
Pitkien loppuravien jälkeen käytiin järvellä kylmäämässä jalat ja tallissa venyttelin vielä ruunaa.

Lauantaina juoksutin Enskaa ensin hetken, jonka jälkeen ratsastin n. puoli tuntia ilman satulaa. Vatsalihakseni huusivat hoosiannaa heti ensimmäisen ravipätkän aikana ja meinasin hetken aikaa jo luovuttaa. Ilmeisesti kesäloma sai lihakseni rappeutumaan sen verran, että nyt viikon töissä olon jälkeen taas joka paikkaa särkee, enkä jaksaisi edes ratsastaa kunnolla kun työ syö fyysiset voimat. Tottakai myös perjantain koulurataharjoituksilla oli varmasti osuuttaa asiaan.. :D
Jokatapauksessa, jostain sain laitettua uuden vaihteen silmään ja jaksoin työstää Enskalle vähän takajalkojakin mukaan. Ruuna oli jälleen oikein mukava ratsastaa, vaikkei se ihan ajatuksenvoimalla tehnytkään sitä mitä toivoin, vaan jouduin itsekkin työskentelemään.
Ratsastamista lopetellessani tallin nurkille ilmestyi kaksi tyttöä, jotka olivat jo perjantainakin käyneet paikalla ja olleet mukanani Enskan hoidossa ratsastuksen jälkeen. En sitten raaskinut lopettaa niin lyhyeen, kun tytöt olivat niin kiinnostuneina ja innoissaan kaikesta, joten menin vielä hetkeksi tarhaan irtojuoksuttamaan ruunaa.
Enska meinasi aluksi olla kiinnostuneempi viereisessä tarhassa olevasta hevosesta, mutta melko helposti sain ruunan keskittymään itseeni, jolloin se toimi oikein esimerkillisesti.
Esittelin tytöille myös Enskan luoksetulemista vihellyksestä ja toinen tytöistä pääsi kokeilemaan samaa temppua ruunan kanssa. Ja voi sitä riemua tytön kasvoilla, kun Enska odotti kiltisti paikoillaan ja tuli luokse kun kutsuttiin. Itsellenikin tuli todella hyvä mieli kun ruuna käyttäyti upeasti ja pystyin tarjoamaan lapselle tilaisuuden kokeilla temppua vapaana olevan hevosen kanssa. Yleensä kun tuollaisten nuorempien on niin vaikea saada tehdä muuta, kuin harjata tuntiponeja ja taluttaa alkeiskursseilla.
En voi taaskaan muuta todeta, kuin että Enska on aivan mahtavaluonteinen hevonen ja sen kanssa on aina ilo työskennellä. :)