JouluElli

Vauhtia niin paljon, että huivi tippui

 

Valitettavasti lumisade pilasi kuvien laatua, eikä maahan ollut satanut vielä ihan riittävästi lunta kunnollisen talvifiiliksen syntyyn. Ellillä oli kuitenkin hurjan kivaa ja se on tärkeintä. :) Ehkä myöhemmin saadaan vielä lumisempia kuvia.

Ellin uusi koti!

Elli piehtaroinnin jälkeen

Kuun alussa oli Ellin muuttopäivä. Vanhalta tallilta siivottiin paikat kuntoon, pakattiin, siistittiin Elli ja laitettiin koppiin, sekä huristeltiin uudelle tallille.
Ensikohtaaminen uuden heppakaverin kanssa meni vähän kurjasti, kun Elli potkaisi sitä, mutta muuten tamma käyttäytyi oikein järkevästi uudessa paikassa.
Uusi asumus piti olla siis pihatto, mutta koska hepoista ei kavereita tullutkaan, joutui Elli siirtymään ulkokarsinan asukkaksi. Tallilla on kaksi kenttää, hyväpohjainen rata alueen ympäri, sekä siistit tilat. Saadaan jopa lämmintä vettä :D

Muuttoa seuraavana päivänä kävin moikkaamassa Elliä ja tamma oli vielä varsin pörheänä ja ihmeissään uusista maisemista. Ratsastin puoli tuntia kentällä ilman satulaa ja sen jälkeen lähdettiin kiertämään rataa pari kertaa. Toisella kierroksella tyhmänä ajattelin, että kokeillaanpas ottaa pätkä rauhallista laukkaa. No, laukka oli kaikkea muuta kuin rauhallista, kun Elli pinkaisi menemään ja minä koitin pysytellä ilman satulaa kyydissä. Yhteen mutkaan tultiin sitten hieman liian lujaa ja Elli entisenä kenttäheppana päätti hypätä ojan yli mielummin kuin kääntyä. Onneksi ei käynyt mitenkään, enkä ollut kertaakaan edes lähellä putoamista, joten selvisin säikähdyksellä ja tamman innokkuudelle nauramisella. Oma mokanihan se oli kun en ruvennut ajoissa jarruttamaan vauhtia :D
Tämän rallittelun jälkeen mentiin vielä hetkeksi takaisin kentälle rauhoittelemaan tilannetta, vähän ravailtiin, käveltiin ja tasattiin hengitystä.
Kentällä ja radalla ollaan myös muutenkin tässä reilun viikon aikana paljon pyöritty, sekä kuolaimilla, että kuolaimettomilla, satulalla ja ilman. Tammalla on ollut paljon virtaa ja innostusta, mutta se on tapansa mukaan käyttäytynyt silti hyvin ja kuuliaisesti.
Tasan viikon päästä muutosta kävin katselemassa Ellin kanssa vähän uusia maastoja, tehden noin puolentoistatunnin lenkin. Monet reittiyritykset päätyivät umpikujaan, mutta tulipahan rämmittyä ties millaisissa metiköissä ja maastoissa ettimässä kelvollisia reittejä. Ensi kerralla pitänee lähteä jotain toista tietä tutkimaan. :)

Tallin ympäri kiertävää rataa

Uusia maisemia

Auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahtasataa

Vihdoin ja viimein latasin kännykkääni sports trackerin ja otin sen kaveriksi maastolenkille. Kierreltiin paljon lähimaastoissa, sekä käväistiin myös vähän pidemmällä, saaden kulumaan 1h 18min reissuumme. Elli oli varsin pirtsakka ja ihan hassun innoissaan ravi- ja laukkapätkillä. Se ei olisi juurikaan malttanut odottaa, vaan keräsi itsensä pakettiin kun en päästänyt sitä juoksemaan oman mielensä mukaan. Mentiin välillä piaffea, laukkaväistöjä, sekä niin koottua laukkaa, että siitä olisi saanut vaikka piruetit tehtyä.
Ja sitten kun mentiin niin silloin tosiaan mentiin. Sports trackerin mukaan koko reissun maksiminopeus oli 56,1 km/h, eli ihan hullun kovaa vaikkei mitään pitkiä laukkasuoria maastoista löydykkään. Luottaakko tuohon nyt sitten vai ei, sitä en tiedä. Kuulostaa ihan mahdottoman nopealta, vaikka Elli usein lähteekin varsin räjähtävästi liikkeelle. Muuten keskinopeus oli 7 km/h ja matkaa kertyi 9,13 kilometriä.
Maaston jälkeen käväistiin vielä noin. kymmenen minuuttia kentällä, ottaen yhdet laukat kumpaankin suuntaan, sekä loppuravit.

Talvi lähenee, mutta Elli on ihana

Torstai

Lauantai

Lauantaina oli noin muuten aivan ihana ilma, mutta ihan kamalan kylmä.. Lähdettiin siitä huolimatta Ellin kanssa pitkälle maastolenkille villasukkien ja villapaidan tukemina. Koko reissuun meni noin 2,5 tuntia ja ehdittiin juuri ja juuri takaisin ennen kuin tuli pimeää. Lähdettiin tutkimaan ratsastuspolkujen vihreää reittiä ja sieltä löytyikin aivan ihanaa polkua, joilla päästiin ravailemaan vähän pidempiäkin pätkiä, sekä myös vähäsen kiipeilemään.

Päädyttiin sitten lopulta reitin loppuun asti ja jatkettiin vielä vähän pidemmälle matkaa, koska en millään malttanut olla käymättä Apen (entinen vuokrahevonen) vanhan tallin kulmilla. Törmättiin mm. ihanaan issikka(?) varsaan, sekä myös vanhaan tuttuun minishettikseen, jota tosin Elli tuntui pelkäävän kamalasti :D 

Elli oli reippaana ja innoissaan koko lenkin ajan. Yhdessä vaiheessa askel rupesi hidastumaan vähän ja luulin jo, että tammalta loppuu kunto, mutta olin kyllä väärässä. Kevyet laukka-avut, vähän kysyen haluaisiko Elli ja sitten taas mentiin ilman että ehti kissaa sanoa. On se ihana tamma :) Hikikin sille tuli kun piti niin into piukeena olla.

Lenkin jälkeen hengailin Ellin kanssa ja odottelin että kello on riittävästi iltatallin tekoon. Tamma sai pienen varaslähdön heinille, kun sen vaikutti niin nälkäiseltä, heh. Oli ihan äärettömän rentouttavaa istuskella Ellin karsinassa ja kuunnella kun se parhaansa mukaan hamusi heiniä heinäverkon sisältä. Kaikki oli jotenkin todella hyvin!

Sunnuntai

Sunnuntaina olin vasta illalla tallilla, vähän ennen ruokintaa. Oli sumuista, pimeetä ja pientä tihkusadetta, mutta mentiin silti Ellin kanssa hetki kentällä. Jumppailtiin kevyesti noin. puol tuntia ilman satulaa ja kuolaimettomat päävehkeinä. Aluksi tamma tuntui vähän vänkyrältä,sitten sillä iski rallivaihde päälle ja yhtäkkiä kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja neiti liikkui kivasti tuntuen heti aivan erilaiselta selkään. Loppukäynneissä Elli vähän ehdotteli, josko pääsisi jo syömään ja katseli hyvin haikailevasti avonaista porttia kohtaan. Ei kuitenkaan onneksi myöhästytty heiniltä kuin noin reilu vartti :D

Tiistai

Tiistaina tehtiin Ellin kanssa vajaa puolentoista tunnin maastolenkki. Oltiin varmasti tosi katu-uskottava näky, kun mustalla hepalla oli päällään ruskeat kuolaimettomat, keltainen heijastinremmi, turkoosi satulahuopa mustalla vyöllä ja ratsastajalla likaiset nokian kumisaappaat, violetti takki, sekä takkuiset pitkät hiukset. Käytiin näin sitten vähän edustamassa lähi (maneesi)tallin nurkilla. Tarkoitus oli mennä pidemmällekkin, mutta oli niin KYLMÄ, että oli pakko kääntyä kohti kotia. Loppumatkan olinkin sitten jo täysin jäässä, eikä tuo syväjäätyminen hepottanut ihan heti kotonakaan.
Maastossa edettiin lähinnä käynnissä, mutta Elli oli melkoisen pörheänä ja yritti ehdottaa ravaamista lähes jokaisessa kohdassa jossa ollaan joskus menty kovempaa. Vissiin oli ihan tylsää vain kävellä.. :D

Maastoilua ja pomppuja

Tammalle saatiin kengät jalkaan ja ollaankin sitten suunnattu paljon maastoon. Elli on ollut tosi innoissaan ja mielissään, sekä päässyt laukkaamaan lujaa! Välillä ollaan jouduttu tekemään ihan kontrolliharjoituksia, ettei meno ole mennyt ihan holtittomaksi. Tamma kyllä siis pysyy siinä askellajissa mitä on pyydetty, mutta tempoa on helposti vähän turhan paljon.
 11. päivä lauantaina tehtiin Ellin kanssa reilun kahden tunnin maasto ja löydettiin matkan varrelta toinen entuudestaan vieras ratsukko seuraamme. Tämän lähitallin ratsukon kanssa jatkettiin sitten yhtä matkaa yksi lenkki, jonka jälkeen tiet erkanivat kohti omia tallejamme.

Maanantaina verkkailtiin maastossa ja hypättiin sen jälkeen kentällä yhtä estettä kentällä. Hyvin meni ja hauskaa oli molemmilla. :)
Kentän pienen koon vuoksi ollaan muuttamassa Ellin asuinpaikkaa Siuntioon, josta löytyy kivat tilat harrastamiseen, sekä pihatto kavereineen tammalle. Nykyiseen tallipaikkaan verrattuna matka pitenee huomattavasti ja seitsemän minuuttia muuttuu puoleen tuntiin. Onneksi matka on vain hidaste, eikä este, vaikka myönnän kyllä että harmittaa muuttaa noin kauas. Talli vaikuttaa silti niin mukavalta, että se toivon mukaan korvaa lisäkilometrit ja kulujen lisääntymiset. Löytyy ravirataa, kaksi hyvää kenttää ja maastoja, eli aikalailla kaikki mitä tarvitsee. :)

Ellikuulumisia

Ellin kanssa ollaan viimeaikoina jumppailtu vain kentällä, sillä pelto käänneettiin, eikä tammalla ole vielä monoja jalassa, että päästäisiin kunnolla maastoon. Myös yhteinen tili on saatu avattua ja nimet laitettu paperiin, eli Ellistä kolmasosa siirtyy virallisesti minulle :) Fiilikset tuoreella hevosenomistajalta ovat tietenkin iloiset, sillä Elli on maailman ihanin heppa vaikka se rupeaakin lähestymään mummo-ikää. Paljon on varmasti vielä opittavaa joistain käytännön asioista, mutta onneksi omistajaporukasta löytyy henkilö, jolle Ellin omistaminen on entuudestaan tuttua.

Aloitin myös tällä viikolla työsharjoittelussa palvelutalossa, jossa asuu tehostettua tukea tarvitsevia vanhuksia. Työporukka on mahtava ja asukkaat kaikkine harhoineen ja sairauksineen mahdottoman ihania ja mielenkiintoisia. Jokainen päivä on ollut kuin taideteos, täynnä kauniita, surullisia ja vahvoja tunteita. Työpaikkaohjaajani innostui kun kuuli Ellistä ja pääsi hänkin pitkästä aikaa heppailemaan. Pidin hänelle tuntia ja ihan yllätyin miten hauskaa neuvominen olikaan, vaikken mikään alan koulutusta tai kokemusta omaava ole. Elli oli tietenkin oma hieno itsensä, kaikkien kaveri ja mahtava tapaus. :) <3

Elli kotona

Ennen kuin Elli palasi takaisin kotiin, ehdittiin käydä kaverin kanssa taas Palmulla tunnilla. Ratsuna oli Afekt ja tunnilla tehtiin tempon ja tahdin muutoksia. Ruuna oli todella kiva ratsastaa, mutta ei siitä tunnista sen enempää, vaan siirrytään Ellin kuulumisiin!

Elli tosiaan palasi kesälaitumilta takaisin kotiin, oikein tyytyväisenä ja onnellisena heppana. Kenkiä tammalla ei vielä ole, mutta ollaan höntsäilty ilman satulaa sänkipellolla, eikä Elli ole tuntunut yhtään arkovan. Kokeiluun pääsi myös kesän aikana ostetut sidepull-suitset, elikkä kuolaimettomat päävehkeet ratsastamiseen. Ja voi vitsit miten yllätyin, kun Elli taas esitteli omaa mahtavuuttaan ja toimi kuolaimettomilla samantien ihan täydellisesti, ikäänkuin sillä olisi koko elämänsä menty kuolaimetta. Elli oli reipas oma itsensä, herkkä ja motivoitunut. Kiitokseksi jälleen kerran hyvän mielen aikaansaamisesta tamma sai kehuja ja herkkuja, sekä hengailla iltapäivän auringossa pellolla kaikessa rauhassa.

Yhden koulupäivän päätteeksi suuntasin hirveän kiireen saattelemana kotiin, kun minulle ja ystävälleni oli varattuna paritunti Palmulla. Pikaisen valmistautumisen, klo neljän ruuhkissa jonottamisten ja kiertotien valitsemisen jälkeen ehdittiin ihme kyllä ajoissa tallille ja melkein ajallaan tunnille.
Ratsukseni sain ihanan Audin ja tunnilla ratsastettiin vähän hyppäämmistä silmällä pitäen ja lopuksi hypättiinkin pikku pysty. Audi oli oma sympaattinen itsensä, ei ehkä ihan yhtä reipas kuin kesän kurssilla, mutta mukava silti.

Oli myös vihdoin aika päästää vanha kunnon Nikon D40 eläkkeelle. Ostin uudeksi "ykköskameraksi" käytetyn Nikon D5100n, johon liitin vanhan nikkorin objektiivini mukana tuulleen sigman tilalle.
Toivottavasti tästä uudesta kamerasta tulee yhtä luotettava kaveri kuin mitä D40 on ollut, ainakin se on tähän mennessä vaikuttanut oikein hyvältä.
D40 oli ensimmäinen järjestelmäkamerani ja osittain vähän jopa haikein mielin jätän sen nyt vähempään käyttöön.
Muutama uudella kameralla kuvattu otos:

 Lopuksi pieni iloinen uutinen liittyen Elliin. Kunhan tamma palaa takaisin kotitallilleen kesälaitumelta ja saadaan paperihommat tehtyä, kolmas osa Ellistä siirtyy minun omistukseeni! <3

Elliterveisiä laitsapaikalta!

Estekurssi

28.7-1.8 olin Palmun ratsutallin estekurssilla, jossa ratsastusta oli vähintään puolitoista tuntia päivässä ja ratsastuksen yhteydessä käytiin samalla vähän teoriaa lävitse. Kurssi alkoi puomeilla ja päättyi radan hyppäämiseen. Sain paljon lisää itsevarmuutta esteratsastukseen ja hyviä fiiliksiä onnistumisten myötä. Ennen kurssia olin ajatellut haluavani ehdottomasti tallin helpoimman esteratsun, mutta kurssin myötä totesin, että meno pystyi olemaan erittäin hauskaa raaempienkin hevosten kanssa ja onnistumiset tuntuivat oikeasti hyvältä.

Maanantaina ratsunani oli Siiri poni. Tamma oli suloinen ja kiva, mutta vähän liian pienen tuntuinen minulle. Tunnilla mentiin mentiin kahden ratsukon voimin puomeja, harjoiteltiin istuntaa ja tasapainoa.

Tiistaina ja keskiviikkona menin Audilla, joka oli tosi sympaattinen, Siiriä aavistuksen isompi poninrääpäle. Ponilla ei kuulemma kauhesti oltu hypätty, mutta meillä synkkasi ihan hyvin, vaikka Audi oli välillä ihan sekaisin jaloistaan ja kauhisteli hirveästi jumppasarjan hyppäämistä. Audin kanssa tunnit olivat todella hauskoja, kun poni oli niin hassun ihana. Tiistaina jatkettiin puomeilla ja otettiin mukaan vähän kavaletteja, sekä kaarevaa linjaa ja matalaa estettä. Keskiviikkona harjoiteltiin vähän radan ratsastamista, johon sisällytettiin yhdessä vaiheessa lyhyt innari mukaan.

Torstaina oli vihdoinkin riittävän viileä sää, että päästiin menemään kentällä maneesin sijaan. Ratsuksi kokeilin arabiruunaa, jonka kanssa alkutunti tuntui melkein toivottamalta, kun ei päästy ihan samalle aaltopituudelle hevosen kanssa. Meno oli alkuun tahmaista ja parit pukitkin ruuna heitti, mutta kun alettiin hyppämään enemmän niin löysin vähän niitä nappuloita millä hevonen toimii. Hypättiin jumppasarjaa, jota vähän korotettiin sitä mukaan kun homma sujui. Ruuna ehdotti melkein joka kerta ennen sarjaa ohi menemistä, mutta hyvin pienillä avuin sen sai pysymään linjalla ja loikkimaan esteiden ylitse. Puomeja välillä putoili, mutta erityisesti viimeisellä kerralla hevonen suoriutui oikein hyvin, vaikka itse jotain apinoinkin selässä.

Perjantaina oli kurssin viimeinen päivä ja hypättiin rataa. Ratsuna oli taas ihana Audi ja vaikkei kaikki mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti, niin todella hauskaa oli ja kehujakin tuli. Poni hyppäsi vähäiseen kokemukseensa nähden hyvin ja tuntui siltä, että sen kanssa pystyisi melkein mihin vaan. Ei se mikään huono esteponi ole, vaan vaikutti hyvinkin kehityskelpoiselta yksilöltä ja sen kanssa hyppääminen oli ennen kaikkea hauskaa.

Postauksen kuvissa esiintyy Audi kurssin viimeisenä päivänä.

14-17.7 Luhtajoen ratsutilan kurssilla

Entisen työn lopettamisen takia (syynä opiskelut) piti käyttää liikuntaedut loppuun ja mikäs sen parempi kohde kuin ratsastus. Luhtajoen ratsutilalla sattui olemaan Tean istuntakurssi HeB/A tasoisille, joten otin suunnaksi itselleni vieraan ratsastuskoulun, josta olin joskus lukenut positiivista palautetta keskustelufoorumilta.

Nyt vähän harmittaa, ettei samanlaista paikkaa ollut lähistöllä kun ratsastuksen aloitin, olisin nimittäin nyt varmasti paljon parempitasoisempi ja välttynyt pinttyneiltä istuntaongelmilta, jos olisin kuluttanut 6 ratsastuskouluvuottani yhtä tehokkaassa opetuksessa. Tunnit olivat monipuolisia, rankkoja ja antoisia, Tean opetus todella hyvää, hevoset mukavia ja osaavia ja tallin yleisilmekkin hyvällä tapaa rento. Ihan tosissani rupesin jopa harkitsemaan ratsastuskouluelämään palaamista vuokraamisen rinnalle, mutta katsotaan nyt mihin tässä päädytään. Hyvää ainakin tekisi käydä vähän useammin valvovan silmän alla.
Maanantaina ratsunani oli pv ruuna Markisz, tiistaina ja keskiviikkona friisi ruuna Poju ja torstaina pv ruuna Cale. Näistä suosikiksi nousi Cale, jonka laukka oli hirmuisen erilainen mihin olin tottunut, mutta kyllä sitä lopulta kykeni vähän ratsastamaankin. :)
Kurssista jäi käteen paljon uusia ajatuksia, hyvä fiilis ja kipeät lihakset.

Issikkamaasto

Kävin juhannusta edeltävänä torstaina kahden tunnin issikkamaastossa vantaan Fagurissa, sadevaatteet päällä tottakai. Ratsuna toimi Kari niminen heppa, oikein tasainen maastopuksuttaja, jota tosin kiinnosti syöminen aika paljon, muttei kuitenkaan häiritsevästi.
Maaston oli tarkoitus olla vauhtimaasto ja melko paljon edettiinkin reippaissa askellajeissa, mutta olisin odottanut vielä vähän "räjähtävämpää" pinkomista pieniltä hepoilta. Ilmeisesti olen Ellin kanssa päässyt menemään niin lujaa, ettei issikoiden jaloista samanlaista vauhtia millään lähtenyt, vaikka annoin ratsulleni kaikki vapaudet juosta niin kovaa kuin haluaa. Oli kuitenkin ihan mukava ja leppoisa kokemus, ei mitään extreamia, mikä nyt ei tietysti välttämättä olisi mahdollistakaan ison maastoletkan kanssa. Itse talli oli hyvin lämminhenkisen tuntuinen ja ihmiset, sekä issikat kivoja.

Kankitunnilla

Sain kaveriltani ostettua yhden hänen kesäkurssitunneistaan ja suuntasin kesäisenä iltana pitkästä aikaa kohti Kilon tallia. Kyseessä oli kankikurssi tasoa HeA, mutta tunti tuntui huomattavasti helpommalta mitä olin odottanut, enkä oppinut juurikaan mitään uutta, vaikka olin aikaisemmin vasta pari kertaa mennyt kangilla. Osasyynä helppouteen oli varmaankin helppo ratsu. Lähes automaattina toimiva Dru heppa, joka suoritti tunnin aiheena olleet avotaivutukset käynnissä ja ravissa ilman, että minun tarvitsi tehdä paljon mitään. Dru oli kyllä todella mukava ratsastaa, mutta oppimisen kannalta siitä ei ollut hyötyä, kun isoissa ryhmissä usein hevonen ehtii opettaa enemmän kuin opettaja.

Huomasin ennen tuntia ihan uudella tavalla kauhistuvani siitä mitä olin tekemässä, eli siitä raudan määrästä mitä hevosen suuhun laitoin. Ilmeisesti puskaratsastelu on muuttanut minua niin paljon pehmeämmän ratsastustyylin puolestaliputtajaksi, että jouduin ihan mielessäni pyytämään ratsultani anteeksi ennen tuntia. Nuorempana ajattelin, että kangilla ratsastaminen olisi jokin hieno ja osaavien ratsastajien juttu, mutta nykyään arvostan paljon enemmän ratsukoita, jotka pystyvät samoihin suorituksiin vähemmällä raudalla. Miksi käyttää vahvoja välineitä edes hyvin hienovaraisesti, jos ilmankin pärjää? Tuntuihan asiat ehkä helpommalta kanget päässä, mutta palkitsevampaa olisi tehdä kaikki peruskuolaimilla tai vaikka kuolaimetta.

sommar

Viimekertoina Ellin kanssa ollaan lähinnä maastoiltu ilman satulaa, nautittu kesästä ja lämmöstä, sekä otettu iisisti. Tallilla on tullut käytä paljon ja kerran lähti kaverikin mukaan ottamaan kesäisiä heppakuvia. Nyt on ihanat kesäsäät valitettavasti romahtaneet ja pari viimeistä kertaa Ellin kanssa menivät vain sateessa ja tuulessa. Pitää toivoa, että kohta tulisi taas lämmin! Elli lähti laitumelle kesän viettoon ja itselläni on vähän kesän heppasuunnitelmat vielä auki, kun laitumelle on niin pitkä matka ajaa.
Kun ulkona on enää kymmenen astetta lämmintä ja kesäloma alkoi koulustakin, on kiva palata kuvien pariin muistelemaan ihania, aurinkoisia maastoilupäiviä Ellin kanssa. On tullut koettua todella huikeita fiiliksiä ihan vain puskaillessa. Välillä on pysähdytty syömään vihreää ja välillä laukattu täysiä, shortsit jalassa ja iho aurinkorasvalla löträttynä. Kyllä elämä hymyilee!