29.12. Poutan irtojuoksutus

Tasan kuukausi sitten sanoin Apelle näkemiin, mutta tuntuu että siitä olisi jo ikuisuus.
Eilisistä ongelmista johtuen Pouta sai jotain vaihtelua elämäänsä tänää ja pääsi irtojuoksemaan kentällä. Tarkoitus oli aloittaa lämmittelyt liinassa ja joitain pätkiä saatiin ruuna menemään halutulla tavalla kun kaveri talutti ympyrälle, mutta ihan putkeen ei kaikki mennyt, sillä Pouta seurasi vähän liiankin hyvin liikkeitäni ja oli todella vaikea päästä oikean linjan taakse, kun Pouta käänsi etuosaansa vikkelästi sinne suuntaan missä ikinä olinkin. Olihan se ihan kiva huomata, että meidän maastakäsintyöskentelystä on ollut jotain hyötyä, mutta että näin... Taidot loppuu kesken. Pyöröaitaus olisi kiva niin ei tarvitsisi liinaakaan :)
Seuraavaksi päästettiin Pouta irti ja kunhan vauhtiin pääsi, meni ruuna eteenpäin, innoissaan ja kovaa! Pienellä tuntui olevan todella hauskaa ja se liikkui oikein hyvin. Välillä meinasi keskittyminen jäädä jälkeen kun jalat ohjasivat kamalaa vauhtia eteenpäin, mutta malttoi ruuna myös kuunnellakkin.

Kun Pouta sai aikansa juosta, nousin sen selkään ja ratsastin vähän käyntiä huovalla. Menohalut tyssäsivät samantien, eikä äsken niin pirteän hevosen tehnyt ollenkaan enää mieli liikkua.
Lähdettiin sitten liinassa taluttamaan Poutaa pihalle ja sen oma moottori käynnistyi taas oikein hyvin. Autoin kaverini Poutan selkään, eikä kentän ulkopuolella mennessä liikkeelle lähtö ja käveleminen tuottanut ongelmia.

Kentälle siirtyessä Pouta halusi kovasti laittaa jarrut pohjaan, mutta pienen työstämisen jälkeen saimme sen jopa ravaamaan ilman vierellä juoksemista pienen pätkän. Siihen oli hyvä lopettaa :)

Kuvista kiitos Pauliina J.

28.12. Poutalle riitti työnteko

Päivän harjaamattomuus oli kuorruttanut Pouta pienen sellaiseen mutaan, ettei sitä meinannut edes kolmen ihmisen voimin saada puhtaaksi millään, vaan pölyä lähti ja lähti. Kaksi ystävääni oli siis mukana tallilla pitämässä vähän tuntia ja kuvaamassa.
Teimme töitä pääasiassa kahdeksikolla ja Pouta oli hieman haluton kulkemaan niin miten tahdoin, vaan se vänkyröi vasten pohjeapuja, sekä pysähdyksiä tehdessä peruutteli ja siirteli takaosaansa miten sattui. Kärsivällisesti jatkamalla ruuna rupesi toimimaan paremmin ja oli ihan miellyttävä ratsastaa.


Lopputunnista ajattelin sitten nostaa vielä laukat kumpaankin suuntaan, kun niissä oli alkutunnissa vähän ongelmia. Pouta veti porkkanan nenään ja päätti ettei hän enää liiku.
Kaikkea yritettiin ja lopulta päädyttiin siihen, että Pouta ei suostunut etenemään missään askellajissa, ei edes taluttaen. Rauhotettiin tilanne ja kun saatiin hevosta edes vähän etenemään käynnissä, tulin alas selästä ja Pouta pääsi talutettavaksi. Jaloista, satulasta, eikä mistään löytynyt mitään häiriötekijää menohalujen sammuttamiseksi, joten kenties syynä oli vain kyllästyminen. Jonkun ajan jälkeen ystäväni nousi selkään ja Pouta aloitti taas saman pelleilyn, eikä hyväksynyt pienintäkään ohjastuntumaa.
Ei päivää voinut tietenkään näin päättää, joten riistin ratsastajalta ohjat ja tein maastakäsin harjoituksia Poutan kanssa, jolloin ruuna tuntui virkistyvän kovin ja sain sen jopa ravaamaan :D Ratsastaja sai ohjat takaisin käsiinsä ja jatkettiin samoja maastakäsin juttuja, niin että Pouta lopulta liikkui käynnissä ja ravissa eteenpäin, vaikka suussa olikin pieni tuntuma.
Tämän uroteon jälkeen päästettiin Pouta paineista ja se pääsi karsinaansa lepäämään.

Kuvista kiitos Sofia T. ja Pauliina J.

19. Joulukuuta, Pouta on hassu

Väännettiin tänään taas vähän kouluratsastusta märällä kentällä. Poutalla meni melko pitkään että vertyi ja rupesi kulkemaan kunnolla, mutta kun se sen teki, oli se taas oikein mukava ratsastaa.
Ruunalla oli hieman keskittymisvaikeuksia tänään, kun teki niin kovasti mieli katsella vain pelloille, joten teimme käyntiväistöjä alkuun. Pouta meni oikein hienosti väistöjä korvat hörössä pellolle päin.. mutta rupesi se siitä sitten pikkuhiljaa kuuntelemaan paremmin :)
Laukat sujuivat tänään hyvin ja vähän paremmin kontrolloituna kuin aikaisemmin. Poutan laukka on vielä niin kovin epätasainen.
Laukkojen jälkeen rupesimme tekemään puolikkaita takaosakäännöksiä, jotka sujuivat ihan kivasti. Pouta rupesi kuitenkin ennakoimaan kovasti mitä siltä pyytäisin, joten pysähtyessä lähti ponin jalat sivulle ja taaksepäin, täysin päinvastoin apujani. Välillä Pouta taas päätti ettei voi kääntyä ympäri haluamaani kautta, vaan tarjosi kovasti toiseen suuntaan menemistä. Pienen suostuttelun ja kärsivällisen pyytämisen jälkeen ruuna sitten totteli.
Lopuksi siirtymisten kautta eteenalas ravit, loppukäynnit ja tyytyväinen, keskittymiskykyinen hevonen takaisin karsinaan.

13.12. 5min aurinko ja 1½h kouluratsastus

Aurinko paistoi tänään tallilla ehkä juuri ja juuri viiden minutin ajan, pointsit siis sille! Muuten taivaalta tuli vettä, vettä ja vähän lisää vettä.
Ennen selkään pääsyä oli Pouta kovin jännittyneenä, korvat hörössä joka suuntaan ja muutamaan otteeseen taas hirnui pelloille päin. Ratsaille päästyä Pouta kuitenkin sai rentouduttua ja keskityttyä työn tekoon.
Työstimme tänään paljon laukannostoja, jotka rupesivat loppua kohden sujumaan ihan kivastikkin. Pouta oli kuitenkin välillä melkoisen venkura; painoi milloin ulko- ja milloin sisäpohjetta päin, kiemurteli, ei huvittanut kuunnella apuja ja ylireagoi pohkeisiin sivuttaisliikkeellä. Voi olla että itse annoin liian epäselvästi apuja, menetin välillä tasapainoni selässä tai tein jotain muuta väärää. Tai sitten Poutalla oli vain kovin venkura päivä.
Päivä oli kuitenkin loppujenlopuksi tosi kiva ja jäi hyvä fiilis kun lopputuntia kohden asiat rupesivat osumaan taas kohdilleen. Ruuna ei kamalasti hikoillut, mutta tunnin jälkeen pää roikkui sen verran matalalla, että taisi pitkä tehokouluratsastus jossain tuntuakkin. Itse olin hikinen, kun en koskaan osaa pukeutua sopivasti :D
Karsinassa perushoidon lisäksi venyttelin taas Poutan kaulaa, eikä ponin olisi yhtään tehnyt mieli taipua.

9.12. Vallu on super

Ratsastuskouluntunnillani menin taas pienellä Vallu hevosella. Ruuna oli aivan mahtava ja sain sen paljon nopeammin kulkemaan peräänannossa kuin edelliskerralla. Vaikka Vallulla onkin viimeaikoina riittänyt vähän virtaa, joutui sitä välillä ravissa ja käynnissä kannustamaan eteenpäin, sillä vauhti tipahti samalla kun turpa laski.
Vallu oli muutamasta pienestä innostumishetkestä huolimatta koko tunnin kuulolla ilman suurempia ongelmia. Myös laukannostot sujuivat hyvin ja nyt tosiaan osasin jo varautua Vallun mahdolliseen eteenpäin syöksymiseen, joten en päästänyt tuntumaa hetkeksikään.
Tunnilla teimme väistöjä käynnissä ja ravissa. Käynnissä meni todella hyvin, mutta ravissa ei pysynyt enää hevonen pyöreänä. Lisäksi teimme käynnissä sulkutaivutusta, jonka Vallu meni tosi kivasti, senkin nätisti peräänannossa. On se vaan niin ihanan osaava ja pirteä hevonen, jonka kanssa saa helposti asiat sujumaan. Hyvät fiilikset jäi tunnista :)

8.12, Kaikkea muuta kuin poutainen päivä

Ah tätä säätä. Taivaalta tuli vuoronperään vettä, lunta sekä loskaa ja pieni viima varmisti että se tunkeutui joka paikkaan.
Ei siis auttanut muu kuin hevoselle ratsastusloimi päälle ja itse kaulasta varpaisiin vedenkestävästi pukeutuneena. Kentälle kun päästiin oli Pouta vähän kummallinen. Yksi nurkkaus oli kamalan pelottava, joten ruuna katsoi paremmaksi pomppia ja päästä kauas siitä. Lisäksi se tuijotteli jännittyneenä pellolle päin. Katsoin sitten paremmaksi tehdä ensin vähän maastakäsin harjoituksia ja saada hevosen keskittymisen itseeni, ennen kuin nousin selkään.
Ratsaille päästyä Pouta olikin sitten oikein mukava. Alkujäykkyys oli nopeasti ohi ja hevonen liikkui reippaasti niin kauan kunnes rupesi vähän väsyttämään. Koska ilma oli kamala ja kenttä ihan märkä, otimme vain yhdet onnistuneet laukat kumpaankin suuntaan ja siirsimme laukantyöstämispäivän myöhemmäksi.
Tunnin jälkeen venyttelin Poutan kaulaa karsinassa. Melko huonosti taipui suokkiparan kaula ja oli helposti luovuttamassa kun ei herkkupalaan yltänytkään. :)

6. Joulukuuta, maastakäsin ja ratsain

Ensilumi oli mukavasti peittänyt maan ja ilma oli kaunis. Hoidin Poutan sen syödessä vielä viimeisiä heinänkorsiaan, jonka jälkeen lähdettiin suitsilla ja liinalla varustettuna kentälle.
Teimme siellä hetken aikaa pysähtymis, peruutus, seuraamis yms maastakäsin harjoituksia ja sen jälkeen siirryimme kentän ulkopuolelle tallin pihalle. Poutan keskittyminen meinasi muutamaan kertaan herpaantua kun ei enää oltukkaan tutulla kentällä, mutta pöristen ja hieman jännittyneenä se totteli ja käyttäytyi hyvin, kun jatkettiin samoja maastakäsinjuttuja.
Noin puolen tunnin maastakäsintyöskentelyn jälkeen laitoin Poutalle satulan selkään ja mentiin kentälle. Teimme vähäsen käyntiväistöjä, sekä pieniä pätkiä avotaivutusta. Pouta oli aluksi vähän jäykkä, mutta rupesi sitten kulkemaan paremmin ja oli oikein mukava. Laukassa ruuna oli yksi pitkä pönikkä, joka puski ulkopohjetta päin, mutta eiköhän siihenkin saada vielä tasapainoa ja taipuisuutta kun harjoitellaan :)

2.12 Ratsastuskouluntunti Vallulla

Viikoittainen ratsastuskoulutuntini oli tänää niin mahtava, että pakko siitä on jotain kirjoittaa.
Meitä oli tunnilla vain neljä, joten opetusta sai kerrankin paljon ja sellaisena kun sen halusikin, eli melko tiukkana. Ratsunani oli pieni, musta ruuna Vallu, jolla en ollut pitkään aikaan ratsastanut.
Vallu oli mukavan reipas ja hyvän opetuksen ansiosta sain sen kulkemaan hyvin joka askellajissa, niin ettei tunnista voinut jäädä muuta kuin hyvä fiilis.
Laukannostoissa ruuna teki spurtin eteenpäin, mutta otti pidätteet nopeasti vastaan ja malttoi taas kuunnella. Teimme käynnissä vastataivutuksia kumpaankin suuntaan ja nekin sujuivat oikein hyvin. Tuli siis paljon hyviä pätkiä ja pitkästä aikaa tuntui kuin olisi oppinut jotain uutta. :)

1.Joulukuuta, uusi tuttavuus Pouta

Tänää oli ensimmäinen päivä Poutan kanssa, jos ei koeratsastuskertaa lasketa. Menin tallille hyvissä ajoin ja hoidin, sekä rapsuttelin suokkiruunaa. Pieni kuusivuotias koitti syödä kaiken mahdollisen ja jatkuvasti sai olla ottamassa pois sen suusta päitsiä, ohjia tai omaa takkiaan. :)
Kuntoonlaiton jälkeen suuntasimme kentälle ja tarkoituksena oli mennä ihan perus kouluratsastusta tutustumisen merkeissä. Alkukäynneissä Pouta säikähti jotain pelottavaa pusikossa ja singahti pienen matkaa eteenpäin, mutta muuten ruuna käyttäytyi tosi kivasti.
Teimme paljon ympyröitä, väistöjä ja muutamat laukat kumpaankin suuntaan.

Hevosten kanssa toimiessa haluan aina hevosen voivan luottaa minuun hyvänä johtajana, sillä se on ainoa tapa miten voin itse luottaa kunnolla hevoseen. Tunnin väännön jälkeen tulin siis alas selästä ja teimme vähän maastakäsinjuttuja. Pouta oli heti jutussa mukana ja vain pari kertaa sen keskittyminen meinasi herpaantua muualle. Karsinassa jatkoimme tätä vähän porkkanan kanssa. Pouta oli ihmeissään ja hieman jopa ärsyyntyneenä kun ei saanutkaan syödä porkkanaa kädestäni. Melko kauan joutui vänkäämään, ennen kuin ruuna suostui kääntämään päänsä pois, mutta tuntui ymmärtävän jutun jujun, sillä uusintayrityksessä Pouta lopetti hamuamisen paljon nopeammin. On se mukavan oloinen hevonen :)

29.11. Näkemiin Appe

Olin itse kovin flunssainen, joten tein tänään kaiken erittäin rauhallisesti ja mukavasti, nauttien viimeisestä päivästä Apen kanssa. Teimme lyhyehkön käyntimaastolenkin asuinaluetta pitkin moottoritien toiselle puolelle ja sieltä takaisin tallille. Appe oli jälleen kerran mahtava, sekä oma itsensä. Moottoritien ylittävä silta ei tuottanut ongelmia sen ali ajavien, kovaa melua pitävien, erilaisten ajoneuvojen takia, vaan sillan lopussa olevan erivärisen asvalttiraidan takia. Siitä selvittiin kuitenkin hienosti ylitse, vaikka pientä ponia jännittikin.
Appe oli koko lenkin ajan mukavan reipas ja rohkea. Lenkin jälkeen harjasin ja rapsuttelin Appea, sekä annoin pari leivänkannikkaa ja viimeiset pusut turvalle.
Suuri kiitos Apelle ja omistajalle tästä unohtumattomasta vuodesta.

26.11 Esteitä ja maastoilua

Toisiksi viimeistä kertaa Apen kanssa. Hieman haikeilla mielin jo nyt, vaikka tiedossa onkin tosi mukava uusi vuokrahevonen.
Menin tallille jo ajoissa, jotta ehdimme maneesiin ennen kuin siellä olisi kamala ruuhka. Maneesiin päästyä kasasin ensin esteet paikoilleen ja sen jälkeen suoritimme alkuverryttelyt. Appe oli tuttuun tapaan hieman laiskahko, mutta heti kun poni huomasi että nyt hypätään, löytyi laukkaan ihan uusi vaihde. Menimme muutaman kerran matalaa sokerinpalaa ja sen jälkeen muutaman kerran kahdesta sokerinpalasta rakennettua estettä. Appe hyppäsi kivasti, mutta meinasi innoissaan oikoa kaikki kaarteet esteille.
Sen jälkeen järjestelin esteet uudelleen, kolmen hypyn jumppasarjaksi. Appe vähäsen kompuroi kun tultiin huonossa laukassa ja välillä jalat meinasivat seota kun lähestyttiin liian vauhdikkaasti. Muuten meni tosi kivasti. :)
Loppuravien ja esteiden purun jälkeen suunnattiin metsän juurakkoisille pikkupoluille kävelemään ja kiipeilemään. Jouduttiin muutaman kerran kääntyä takaisinpäin ja valita uusi polku, kun reitit olivat tukkiutuneet kaatuneista puista. Poluilta päästyämme jatkoimme vielä vähän matkaa metsätietä, kävimmä laukkaamassa yhden laukkapätkän ja sitten lähdettiin kohti tallia. Kotimatkalla annoin Apen laukata vielä ylämäen, jonka se menikin sellaista kiitolaukkaa, ettei olla ennen menty :D
Perille kun päästiin, sai Appe heinänsä ja pääsi takaisin kavereiden luokse.

24.11. Poutan koeratsastus

Vaikka tänään on tasan kuukausi jouluun, ei se ole ainoa syy miksi olla hyvällä mielellä. Kävin nimittäin koeratsastamassa Pouta nimistä suokkiruunaa, jolla ikää vasta kuusi vuotta, mutta aivan hurjan kiva hevonen.
Aloitin ratsastamisen samaan tyyliin kuin usein uusilla hevosilla mennessä, eli varovaisesti. Omistaja kuitenkin kehotti pyytämään rohkeasti ruunaa eteenpäin ja nopeasti löysin sopivan vauhdin ja yhteisen sävelen hevosen kanssa. Edellisestä suokilla ratsastamis kerrastani oli jo ihan kiitettävästi aikaa ja koin vähän yllätyksenä miten ihanan tasainen hevonen allani oli.
Tein käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä, ympyröitä, väistöjä ja laukat kumpaankin suuntaan. Laukassa ja sen nostossa on vielä työstämistä ja varmasti monessa muussakin asiassa, mutta katsotaan nyt miten tästä kehitytään :)

22.11, Satulaton päivä

..Tai ei ihan kokonan satulaton, sillä ratsastasin maneesille satulan kanssa, sekä alkuverkkojen aikana oli myös satula selässä. Matkalla maneesille oli kaikkea jännittävää mitä katsella, varsinkin yksi oja uhkasi kovasti nielaista poniparan, joten se oli parempi kiertää kaukaa.
Maneesissa Appe oli kuitenkin tosi kiva, rupesi jo alkuverkoissa hakeutumaan vähän kohti peräänantoa. Ravien ja laukkojen jälkeen otin sitten satulan pois, jolloin myös Appe hieman jännittyi eikä heti tiennyt miten päin kulkea. Nopeasti se siitä sitten rentoutui ja rupesi menemään tosi hyvin. Tehtiin pääasiassa ihan vain siirtymisiä ja ympyröitä.
Kovin kauaan ei ehtinyt mennä, että maneesiin kertyi kamala ruuhka. Vaikkei ratsukoita ollut kuin viisi, tuotti se suht. pienessä maneesissa ongelmia, eikä voinut ihan niin vapaasti ratsastella kuin yleensä. Appea väkimäärä ei haitannut sen suuremmin, mutta itse olisin kaivannut vähän enemmän tilaa laukoille.
Oli kuitenkin taas oikein mukava ratsastuskerta.

19. Marraskuuta, kouluratsastusta

Suunnattiin tänää jälleen kentälle ja tiedossa oli kouluvääntöä jee! Tehtiin paljon siirtymisiä, avoja ja väistöjä. Appe oli todella kiva ja kulki hyvin. Kouluvääntöä lopetellessa rupesi olemaan jo vähän hämärää. Olisin itse kaivannut vielä pientä maastolenkkiä, mutta totesin sitten että rupeaa olemaan liian kylmä, joten kierrettiin vain golf-kentän reunaa pitkin takaisin tallille. Appe oli ihana.

15. Marraskuuta, pitkän pitkä maasto

Oli aivan ihana ilma, joten menin tallille suoraan koulusta niin, että varmasti ehtisin valoisaan aikaan maastoilemaan. Olihan siinä vähän tavaroiden raahaamista kuljettaa ratsastusvarusteiden lisäksi kouluvaatteet ja ruuat mukana, mutta oli se jälleen sen arvoista.
Kuljettiin Apen kanssa rauhallista vauhtia kohti uittolätäkköä, ruuna käveli hissukseen ja katseli paljon ympärilleen, taisi olla vähän pakkasta pipossa. Hiittisuora oli pelottava, mutta rohkeasti Appe selvisi siitä kun rauhassa mentiin. Uittolätäköllä sitten hetkeksi pikniköidyttiin muistelemaan kesää ja syömään eväitä, Appekin sai oman leivänkannikkansa.
Sieltä lähdettiin sitten eteenpäin hieman vieraampaa reittiä, jonka olen kerran Apen kanssa aikaisemmin mennyt. Ruuna käyttäytyi oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli pelottava lato, jonka jälkeen Appe rupesi olemaan vähän varpaillaan. Moni asia oli todella hurjaa ja pelottavaa, ja lopulta näin paremmaksi tulla alas selästä ja taluttaa Appea pelottavien asioiden ohitse.
Sitten yhtäkkiä puskan takaa syöksyi korkealla telineellä oleva, pressulla peitetty, hevossyöjävene! Appe laittoi jarrut pohjaan ja harkitsi kovasti jo pakenemista, mutta pienellä suostuttelulla selvittiin siitä ohitse.
Hetken päästä kaiken tämän jälkeen olimme eksyksissä. Luulin osaavani yhden todella kivan ja nätin metsäreitin takaisin kotiin, mutta en sitten osannutkaan, vaan ajauduttiin harhailemaan metsikköön. Lopulta tuntui siltä, ettei oikeaa polkua enää löydy, joten jouduttiin kääntymään ympäri ja palaamaan samaa reittiä takaisin.
Koko reissuun meni kolme ja puoli tuntia ja ehdittiin jopa valoisaan aikaan vielä takaisin. Appe oli mahtava!

12.11 Maastoilua ja kenttätyöskentelyä

Ennen kentälle menoa suoritettiin noin tunnin maastolenkki tuttuja reittejä seuraten. Appe oli oikeen kivalla päällä koko päivän.
Kentällä tehtiin vain ihan perusjuttuja, kun en jaksanut sen ihmeempiä miettiä ja suunnitella, saatika sitten toteuttaa. Laiskanlöysästä kouluväännöstä ei tuntunut jäävän mitään käteen, joten siirryimme sitten isommalle kentälle ja menimme vähän laukkaa pitkin ohjin, niin että Appe pääsi kunnolla liikkumaan eteenpäin. Ruuna oli todella kivan tuntuinen ja se laukkasi pitkin, rennoin askelein eteenpäin, eikä tarjonnut ravia ennenkuin itse istuin syvälle satulaan.
Apen ansiosta lännenratsastuskipinäni on kasvanut entisestää ja olisi mahtavaa päästä joskus kokeilemaan sitä siihen koulutetuilla hevosilla.

8.11 koulua ja maastoilua

Tänään ratsastettiin ensin tunti kentällä tehden perusasioita, eli siitymisiä ja erilaisia kuvioita. Appe oli laiska, eikä tahtonut taipua mihinkään. Loppua kohden vähän parani, joten lähdettiin sitten vajaan tunnin käyntimaastoon yöhön hämärtyvään metsään.
Rupesi olemaan jo tosi pimeätä, eikä maastoreittiä oltu valaistu, joten itseäni rupesi jo vähän jännittämään, että mitä jos jostain hyppää peura tai muu villieläin eteen. Jos yhtään oikein jälkiä tunnistan, olen myös hirven jälkiin törmännyt eräällä maastolenkilä.
Vaikka eteensä ei paljoo nähnyt oli olo ihan turvallinen, koska alla oli Appe. Oli todella kiva huomata miten hyvän luottamuksen on ruunaan saanut ja miten on tämän kohta vuoden aikana oppinut tuntemaan ja ymmärtämään, sekä varautumaan Apen liikkeisiin.

5.11 Länkkärityyliä

Joskus kauan sitten menin Apella länkkäreittäin, eli pitkin ohjin, paino ja ääniavuin ratsastaen ja nyt tänään oli sellainen fiilis, että voisin tehdä niin taas.
Teimme paljon käynti-ravi siirtymisiä, pysähdyksiä, erikokoisia ympyröitä ja mitä ikinä keksikään. Appe toimi tosi kivasti ja tuntui liikkuvan oikein mielellään eteenpäin. Ymmärsi nopeasti ohjasavut ja painoavut, sekä kuunteli tosi kivasti. Varsinkin pysähdykset ja hitaampaan askellajiin siirtymiset onnistuivat tosi kivasti, ei tarvinnut kuin vähän puhaltaa ulos.
Laukannostoissa Appe sensijaan vaati vähän tukea suuhunsa, mutta kun laukkaan päästiin, laukkasi Appe pitkin ohjin oikein tyytyväisenä ja kuuliaana.

1. Marraskuuta, Appe väärällä jalalla noussut

Appe oli tänään harvinaisen pahalla päällä. Sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tarhasta kavereiden luota lähteminen, niimpä se päätti ilman ennakkovaroituksia kiskaista itsensä irti ja juosta takaisin laumaan. Yllättyneenä pojan tempauksesta otin sen sitten uudelleen kiinni ja vein harjauspaikalle. Siinä hoitaessa koko maailma tuntui ärsyttävän Appea ja sillä oli jatkuvasti korvat luimussa ja hyvä kun ei potkimaan ruvennut. Teimme sitten muutamia maastakäsin harjoituksia ja Appekin rupesi muuttumaan mukavammaksi.
Hoitosession jälkeen suuntasimme kentälle rennon kouluratsastuksen pariin. Mitään kovin ihmeellistä emme tehneet, enkä paljoo Apelta vaatinut.

29.10 Muutama hyppy ja peltotyöskentelyä

Kun Appe oli laitettu kuntoon, suunnattiin kohti kenttää ja hypättiin siellä alkuverrytteljen jälkeen muutaman esteen ylitse. Ensimmäiset pomput menivät vähän niin ja näin, mutta uudelleen kun yritettiin niin sujui hyvin.
Sen jälkeen siirryttiin kentältä pellolle ja jätettiin satula matkan varrella talliin. Pelto oli hieman märkä paikotellen, mutta Appe jaksoi työskennellä loppuun asti, vaikka välillä rupesikin jo vähän väsyttämään. Ruuna oli tänään todella kivalla päällä ja oli oikeen mukava päivä sen kanssa :)

25.10 Apen vauhdikas estetunti

Tänää saatiin ystäväni mukaan tallille, pitämään minulle ja Apelle estetuntia. Sain paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä, sekä tottakai myös videoita joilta näkee mihin kannattaa jatkossa keskittyä vielä enemmän.

Apen urheilusuoritus alkoi lyhyellä maastolenkillä, jonka jälkeen siirryttiin kentälle. Hyppäsimme rataa, sekä yksittäisiä esteitä. Uutena tuttavuutena minulle ja Apelle oli kahden esteen sarja, sekä okseri(! :D)

Appe oli alkuun todella laiska, eikä laukannostoja voinut edes nostoiksi nimittää. Päästiin silti esteistä ylitse ja hevonenkin rupesi pikkuhiljaa innostumaan.
Pari kertaa oli sarja Apen mielestä niin kiva, että se päätti täysin ilman ennakkovaroituksia riistäytyä käsistä ja lähteä täyttä vauhtia eteenpäin esteen jälkeen. Vähän melkeinpä nauratti, että ruunasta löytyi vielä sellainenkin vaihde kentällä.

Hypyt sujuivat jokatapauksessa hyvin ja hauskaa oli!
Loppuun mentiin vielä pieni hetki koulua ilman satulaa, mutta se jäi todellakin vain rennoksi ratsasteluksi, kun olimme molemmat jo niin väsyneitä.

Kuvista kiitos Pauliina J.

22.10 Gumböle on kaunis

Vielä kymmenen vuotta takaperin, en olisi osannut haaveillakkaan siitä mitä minulla nyt on. Kaikki kaunis ei kuitenkaan kestä ikuisesti, vaan myös taipaleeni Apen kanssa on loppumaisillaan.
Koko aamupäivä oli sateinen ja harmaa, mutta iltapäivän auringonsäteet, sekä iltaan pimenevä vaaleanpunainen taivas muistuttivat jälleen arvostamaan kaikkia yhteisiä hetkiä joita on Apen kanssa kokenut. On mahtava tunne päästä osalliseksi lähes satumaiseen ympäristöön, valkoisen (melkein) arabin selässä.
Tehtiin tänään Apen kanssa alkuun noin puolen tunnin maastolenkki ja ihailtiin syksyisiä puita. Ruuna oli hieman laiskana, joten virkistyslenkki maastossa oli tarpeen, ennen kuin siirryimme maneesiin kouluratsastuksen pariin. Teimme lähinnä vain siirtymisiä, sekä paljon paljon laukannostoja, jotka eivät meinanneet onnistua tänään. Huomasin taas itse miten tärkeää hyvä valmistelu nostoon on, sillä ilman sitä laukannostoavut eivät aiheuttaneet mitään reagointia hevosessa. Pikkuhiljaa Appe sitten vetristyi ja rupesi herkistymään, eivätkä nostot enää tuottaneet ongelmia.
Onnistuneen tunnin jälkeen suunnattiin takaisin tallille ja Appe pääsi iltaruokiensa pariin.

18.10 Satulatta ratsastusta

Tänään väännettiin koulua maneesissa. Matka sinne, sekä alkuverkat suoritettiin satulan kanssa, koska oli todella tuulista ja Appe hieman varpaillaan. Sitten kun satula otettiin pois, löysi Appe itsestään sisäisen kouluhevosensa ja liikkui todella kivasti itse eteenpäin, herkkänä peräänannossa. Edellisestä kerrasta kun menin ruunalla ilman satulaa on jo sen verran aikaa, etten muistanutkaan millainen vaikutus satulalla on ratsastamiseen, oli nimittäin paljon helpompi ratsastaa ilman.
Tarpeeksi ratsastettuani laitoin Apelle satulan takaisin selkään ja suuntasimme metsään. Valitsin vahingossa polun, jolla joutui kiipeilemään paljon, mutta Appe oli hieno! Jyrkät alamäet ovat ennen tuottaneet vähän ongelmia, mutta nyt se ongelma tuntui olevan täysin poissa.

15.10 Talvi lähestyy..

..ja Appe kasvattaa huimaa vauhtia talviturkkiaan. Lämpötila oli enään alle kymmentä, mutta muuten sää oli hyvin ratsastusystävällinen.
Teimme tänään kentällä alkuverkkojen jälkeen sulkutaivutusta käynnissä. Appe ei aluksi meinannut taipua ollenkaan, mutta rupesi sitten loppua kohden menemään hyvin. Ainakin tuli huomattua se, että lisätaivuttelut kouluratsastuksessa ovat taas tarpeen.
Lisäksi tehtiin vähän siirtymisiä ynnämuuta sellaista. Appe oli vähän normaalia reippaamalla päällä, joten sitä oli oikein mukava ratsastaa.
Tallilla kuvattiin jotain elokuvaa/dokumenttia/mitä ikinä tekivätkään isojen kameroidensa kanssa ja se hieman ihmetytti Appea, mutta se käyttäytyi silti oikein hyvin :)

8.10 Maastopäivä

Tänään kävin Apen kanssa kahden tunnin maastolenkillä. Ilma oli aluksi oikein mukava, mutta sitten sain äidiltäni varoitus soiton mahdollisesti lähestyvästä ukkosmyräkästä. Tummista pilvistä ja pienestä jyrinästä huolimatta jatkettiin matkaa ja hyvä vain, sillä säästyimme täysin kuivina, hevosen hikoamista lukuunottamatta.
Maastolenkin määränpäänä oli hiittisuora, jonne päästessä Appe rupesi vähän pelleilemään. Se olisi saanut kerrankin laukata niin kovaa kun jaloista lähtee, mutta kaikkialla olikin sitten kamalan pelottavia asioita, joita piti pysähtyä tuijottamaan. Kerran meinasin jopa lentää kaulalle, kun Appe teki äkkistopin laukasta, koska edessä oli vesilätäkkö (!). Kaiken tämän, sekä pienen käyntimaastopätkän jälkeen käännyimme takaisinpäin ja tarkoitus oli mennä lyhyt pätkä rauhallista laukkaa hiittisuoraa pitkin. Apen mielestä vauhtia oli aivan liian vähän ja jarrutkin meinasivat siinä sitten kadota.
Loppumatkan ruuna käyttäytyi kuitenkin oikein hyvin. Poikkesimme vielä kerran tieltä ja menimme kävelemään metsään pienellä, juuraikkoiselle polulle, jossa Appe joutui vähän katselemaan jalkoihinsa.

1. Lokakuuta, laiskan ponin herättelyä

Appe oli tänään laiskalla päällä ja kovin tahmea. Väänsimme kentällä koulua, lähinnä laukannostojen parissa ja pikkuhiljaa Appe rupesi näyttämään vähän enemmän siltä miltä sen pitikin.

Alkuaikoina Apen kanssa laukannostot tuottivat suuria ongelmia, eikä Appe osannut kunnolla kantaa itseään toiseen suuntaan laukatessa, vaan painoi kovasti kädelle. Laukannosto ei hyvästä valmistelusta huolimatta aina onnistunut, teki sen sitten suoralla uralla, ympyrällä tai väistön jälkeen. Vasta muutaman yrityksen jälkeen laukan sai nousemaan jotenkuten. Nykyisin laukat nousevat pienen muistinvirittelemisen jälkeen hyvin pienistä avuista, välillä jopa ihan vain painoa siirtämällä. Nostoon pitää kuitenkin saada vielä lisää energisyyttä, niin ettei ensimmäisten askelten tarvitse kulua pyörivään laukkaan kannustamiseen.

Tämän lauantain kouluväännön päätyttyä olimme molemmat hikisiä, mutta oli se myös sen arvoista. Videolta, jota äitini oli kuvaamassa, näkyi että Appe liikkui varsinkin lopussa ihan mukavasti, jopa paremmin miltä selästäkäsin tuntui.

Takaisin tallille ratsastaessa Appe pääsi kaahaamaan ylämäen ja kovaa mentiin :)

29.9 Kouluvääntöä ja maastoilua

Aikaisten herätysten ja pitkältä ajalta kasaantuneiden univelkojen jälkeen mulla oli vihdoinkin vapaapäivä. Päätinpä sitten sen kunniaksi herätä ennen kahdeksaa ja lähteä tallille!
Oikeastihan en ainastaan aikaisten herätysten riemuksi noussut niin aikasin, vaan piti ehtiä käydä ratsastamassa Appe ennen kuin sen toinen vuokraaja tulisi paikalle.
Aamun kylmyydessä sitten laitoin hevosen kuntoon ja ratsastin kentälle. Matkalla sinne oli kamalasti kaikkea pelottavaa mitä ruunan piti pöristellä ja tuijotella.
Kentällä oli tarkoitus olla ihan hetki ja sitten siirtyä maastoilemaan. Jouduin kuitenkin tekemään paljon enemmän töitä mitä olin suunnitellut, koska Appe ei toiminutkaan tänää niin hienosti. Eteenpäin kulkeva, pyöreä ja rento eivät olleet adjektiiveja jotka olisivat toteutuneet heti.
Monien siirtymisten ja ympyröiden jälkeen Appe rupesi antamaan periksi ja tavoite saada ratsu kulkemaan hyvin joka askellajissa tuli saavutettua.
Jätimme sitten kentän taaksemme ja suuntasimme metsään. Kovin pitkää lenkkiä ei ehditty tekemään, mutta saatiin siihen mahdutettua pari lyhyttä laukkapätkää ja vähän ravailua. Appe oli kiva :)

24.9.11 Esteitä!

Edellisestä hyppäämiskerrasta oli jo vähän aikaa, joten päätettiin sitten tänään ylittää esteitä Apen kanssa. Kaverini oli kuvaamassa ja oli todella mukava saada seuraa, sekä videoita, joista näkee omia virheitään.
Appe oli alkutunnin jopa vähän laiska, mutta heti kun päästiin ensimmäistä puomia ylittämään, löysi ratsu oman moottorinsa. Olen tähän mennessä hypännyt Apella vain yksittäisiä esteitä, sekä kerran kahta peräkkäin, joten nyt päätin hypätä kolmen esteen rataa. Appe oli aluksi lopettamassa jokaisen hypyn jälkeen, mutta tajusi melko pian, että esteitä olikin enemmän. Yksi esteistä oli laine, jonka ruuna hyppäsi todella hyvin ilman mitään ihmettelemistä, kyseessä oli siis meidän ensimmäinen yhteinen erikoisesteemme.
Esteet eivät olleet kovinkaan korkeita, oman taidonpuutteni, sekä hevosen hyppyrajoituksen vuoksi. Yritimme muutaman kerran hypätä vähän isompaa, n. 75cm estettä, josta mentiin kyllä yli, mutta en itse pysynyt hypyissä mukana. Myöhemmin videolta selvisi myös syy, meillä oli aivan liian vähän vauhtia ja hypyistä tuli töksähteleviä.
Appe oli joka tapauksessa todella hieno ja hauskaa oli molemmilla!