31.3. Golfkentän teitä pitkin

Appe oli todellinen herrasmies hoidettaessa. Pahin mitä teki, oli vihainen katse, mutta muuten käyttäytyi todella asiallisesti. Lähdettiin maastoilemaan ajatuksena saada Appea vähän jumpattua, eli teimme siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja avoja. Melko pian kuitenkin kumpikin tylsistyttiin siihen ja mentiin loppumatka rennosti. Appekin rupesi etenemään paljon reippaammin kun sai pitkät ohjat.
Mentiin golfkentän teitä pitkin ja tuuli kovaa. Appea vähän hermostutti, mutta kivasti pysyi silti kuulolla, eikä tehnyt typeryyksiä. Tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että niillä olisi päässyt laukkapätkiäkin ottamaan, mutta ruunan jännittyneisyyden takia jätettiin laukkaamiset lenkin loppuun.
Tallilla harjasin Apen hyvin ja venyttelin sen kaulan, sekä jalat, ja ruuna malttoi keskittyä hienosti.

30.3. Lisää kuvaamista ja onnistunut tunti Sakella

Tänään tuli todettua, että Sakesta saa myös sileällä kivasti irti, kun vaan saa sen keskittymään ja odottamaan. Teimme siirtymisiä ympyrällä niin, että siirryttiin aina pariksi askeleeksi käyntiin ja siitä raviin tai laukkaan. Laukasta käyntiin siirtymiset olivat vähän hankalia, mutta rupesivat sujumaan toistojen kautta melkein niin kuin kuuluikin. Pari raviaskelta tuli aina väkisinkin silti väliin. Laukat nousivat todella hyvin. Lisäksi teimme vähän avotaivutusta käynnissä ja ne sujuivat hyvin.

Wilin poseeraus

Onnistunut fiilis syntyi siitä, kun Sakke vihdoin antoi kunnolla periksi. Sillä on tapana olla edestä raskas ja painaa kädelle, mutta tällä kertaa sain sen kulkemaan rehellisesti ja ryhdikkäästi peräänannossa, sekä kantamaan itsensä ja tuntuma suuhun oli ihan höyhenenkevyt. Olen joskus ennenkin lopputunnista saanut Saken pehmenemään suustaan käynnissä, mutta nyt sama tuntuma säilyi ravissakin. Melkein tuntui kuin mitään tuntumaa ei olisi suuhun ollutkaan ja hevonen kulki silti hyvin. Kehuja saatiin paljon opettajaltamme ja kiva tunti oli. :)

Ystäväni oli myös mukana tallilla ja saatiin kuvattua yhteensä viisi hevosta. Kuvista tuli ihan kelvollisia, vaikkakin jälleen melko harmaita. Kaikki kuvattavat käyttäytyivät hyvin, mutta poseeraaminen, paikoillaan seisominen ja jalkojen oikeaan asentoon laittaminen oli toisille hankalempaa kuin toisille. Yritys oli silti kova ja hevoset suloisia.

Valokuvaamista

Pääsin pitkästä aikaa kuvaamaan poneja ja oli kyllä hauskaa. Kerran kun valokuvaamisesta innostuu, jaksaa siitä innostua yhä uudelleen ja uudelleen. Kuvattavia poneja oli tällä erää vain kaksi, mutta kuvia tuli lähemmäs 400, eli parisataa per poni. Heh, pitäisi kai opetella pois tästä tavasta ja välillä pysähtyä ihmettelemään kesken kuvaamisen jo otettuja kuvia ja miettimään järjellä miten niitä pitäisi parantaa. Ei tulisi myöskään yhtä suuria ongelmia päättää mitkä kuvat julkaisee.
 Puunattiin siis ystäväni kanssa Lyra poni ja kun pahimmat lantaläikät oltiin saatu pois ja lupa kuvauttamiselle oli myönnetty, suunnattiin pihalle. Lyran jälkeen otettiin kuvia vielä ratsastuskoulun uusimmasta tulokkaasta Ruususta, jonka sen hoitaja oli harjannut.
Molemmat ponit osasivat käyttäytyä todella hyvin, eivätkä osaltaan hankalaoittaneet kuvaamista erityisemmin. Sää sen sijaan oli harmaa, joka näkyy myös hiukan lopputuloksessa, kun en ole pahemmin kuvanmuokkaukseen jaksanut perehtyä.
Kuvaamisoperaation jälkeen yksi tallin opettajista pyysi vielä linkittämään kuvasivuni tallin facebook sivuille. Minä kilttinä tyttönä tietysti tottelin ja nyt vain toivon etteivät kaikki ihmiset pidä minua minään kamalana huomionhakuisena mainostajana, mikä aivan varmasti jonkun pieneen mieleen juolahtaa.

25.3. Kouluvääntöä Poutan kanssa

Paljon kutisevia irtokarvoja.. Pouta oli ihan turpa rullalla kun hinkkasin siitä karvoja irti ja rapsuttelin lavoista. Ruuna oli varsin rauhallisella päällä ja keskittyi lähinnä auringosta ja harjaamisesta nauttimiseen.

Yön aikana oli tullut uusi lumikerros maahan ja kenttäkin oli sitten paikotellen kovin märkä. Alkukäynneissä Pouta yritti vaivihkaan väistellä lätäköitä, sillä eihän kunnon herrasmiehen sovi jalkojaan sotkea.
Aloitimme työskentelyn käynnissä tehden temponmuutoksia, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Pouta oli ihanan reipas ja reagoi suht hyvin pohkeeseen ja vielä paremmin kannukseen. Alkuverkkojen jälkeen jäätiin ympyrälle, jossa tehtiin vasta-asetuksia käynnissä ja ravissa kumpaankin suuntaan. Pouta suoriutui näistä varsin mallikkaasti pienten alkuongelmien jälkeen.
Asetusjumpasta selviydyttyä otettiin laukkaa samaisella ympyrällä. Vasempaan kierrokseen laukka nousi muutaman kerran vääränä ja vasen laukka oli myös hieman hankalampi hallita kuin oikea. Meinasi valua ulospäin tai kaatua sisäänpäin. Vähän koitti myös painaa kädelle kun oli niin kamalan raskasta ja kyllästytti jo ihan.
Lopussa yritettiin tehdä pieni lenkki maastossa, mutta lunta oli ihan kamalasti ja se oli upottavaa, joten kovin pitkälle ei jaksattu rämpiä.

24.3. Apen aivopieru

Hiittisuora

Apella oli vähän kevättä rinnassa. Maneesille asti saatiin seuraa toisesta ratsukosta ja siitä kun tiet erkanivat niin se oli ruunan mielestä tyhmä juttu. Ei se mitään suurempaa pelleillyt, mutta pörisi paljon, tuiotti kaikkea ja oli todella reipas. Polut olivat huonossa kunnossa ja ehdin jo melkein menettää toivoni muusta kuin käyntimaastosta, mutta pidemmälle mentäessä löytyikin sitten hyväkuntoisia teitä niin, että päästiin ravaamaan ja laukkaamaan.
Mentiin taas kohti hiittisuoraa, joka oli harmiksemme yhtä vesilätäkköä, eikä siinä uskaltanut muutamaa ravipätkää kovempaa mennä. Hiitin jälkeen suuntasin sitten kohti uusia reittejä ja löytyi pitkä, suora ja leveä hiekkatie, jossa pääsi laukkaamaan oikein kunnon pätkän. Vauhti pysyi hyvin haluamanani, mutta käyntiin siirtyminen vaatikin sitten jo enemmän pyytämistä. Laukkapätkän ansiosta pörinät muuttuivat pärskinnäksi ja loppumatka menikin pitkälti varsin letkeästi.
Saavuimme jollekkin tielle ja pian olimmekin Espoon ratsutallin kohdalla. Oli outoa löytää "tuttu" paikka niin läheltä Gumböleä, kun en todellakaan ollut koskaan ajatellut sen siellä olevan.
Kotiinpäin mennessä ylämäen kohdalla Apelta pääsi pieni aivopieru. Olemme useimmiten laukanneet mäen ja Appe on aina, edellis kertaa lukuunottamatta, kiltisti siirtynyt käyntiin mäen päällä. En sitten viime kerrasta ollut oppinut mitään, vaan ajattelin ruunan pysähtyvän niin kuin ennenkin ja annoin sen lähteä ohjuksena eteenpäin. Reipas laukka muuttui sekunnissa kamalaksi neliksi ja tunsin vaan miten ruuna paineli menemään ilman mitään tuntumaa. Jarrutusyritykset eivät onnistuneet, vaan kiidettiin sitten seuraava alamäki ja seuraava ylämäkikin ennen kuin pidätteet menivät läpi. Olo oli vähän hölmistynyt :D
Apen hölmöilyn takia se ei sitten päässytkään vielä kotiin, vaan jatkettiin maastoilua ja testailtiin niiden jarrujen olemassaoloa. Oli kyllä todella nöyrää poikaa! Taisi hävettää sitä itseäänkin moinen käytös.
Lopulta noin kolmen tunnin jälkeen lähdöstä saavuttiin sitten takaisin tallille ja Appe sai heinänsä.

23.3. Hyppyjä Sakella

En muista milloin viimeksi olisi jäänyt näin onnistunut fiilis estetunnista tai milloin olisin hypännyt yhtä kivalla hevosella mitä Sakke on. On se ehkä vähän automaatti, mutta hyvä niin.
Hypättiin muutamaa pientä pystyä, eikä korkeutta ollut kuin maksimissaan ehkä 60cm jos sitäkään. Kaikki sujui kuitenkin niin helposti ja hyvin; pääsin joka kerta mukaan hyppyyn, tasapainoni ei pahemmin horjahdellut, jokainen hyppy onnistui myös hevosen osalta hyvin ja Sakke oli reipas ja innoissaan. Tuntuma oli ihan erilainen kuin muiden hevosten kanssa hypätessä ja kerrankin sain kokea kunnollisen imun esteelle, eikä tarvinut jatkuvasti kehottaa eteenpäin. Saken innostuneisuus vaikutti ehkä eniten siihen, miksi tunti tuntui niin erityiseltä, vaikkei korkeus päätä huimannut, eivätkä harjoitukset olleet vaikeita.
Nyt haluaisin päästä vaan hyppäämään lisää ja kehittämään myös estepuolta itsessäni. Varsinkin isommilla esteillä olen hieman arka hyppääjä, sen myönnän, mutta kun alla on "automaatti" hevonen niin itsevarmuuskin kasvaa.
Innolla odotan milloin Poutan tallilla kenttä saavuttaa hyppykunnon ja pääsen kokeilemaan pomppuja myös sillä. Ponnua sillä ainakin riittää, kun se on onnistunut hyppäämään 120cm aidan ylitse tarhasta pois :)

Vastapainoa opiskelulle ja viihdykettä tylsälle illalle

 

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=5038660&t=5038660

 

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=5087148&t=5087148

Tärkeimmät hevoset harrastukseni ajalta

Kylläpäs tuleekin vanha olo katsellessa muutamien vuosien takaisia kuvia. Pääasiassa siis huonolla pokkarikameralla otettuja tallikuvia vanhoilta talliajoilta, jolloin meillä vielä oli oma ihana hoitajaporukka, joka nyt vuosien kuluessa on suurimmaksi osaksi hajonnut palasiin. Tallilla tuli käytyä useamman kerran viikossa hoitamassa omaa hoitohevosta ja auttamassa ratsastajia. Varusteita puhdistettiin urakalla ja pilttuun seiniä pestiin liasta. Jos pääsi joskus taluttelemaan jotain hevosta pihalla, viemään tarhaan tai peräti liikuttamaan selästäkäsin toipilasta, oli se aivan mahtavaa ja ihmeellistä.


Ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olin vähän enemmänkin tekemisissä oli tuttujen suomenhevonen Fixu, jonka selässä opettelin ratsastuksen alkeet. Tankki-mallinen ruuna oli kiltti ja rauhallinen, välillä jopa liiankin. Ensimmäistä kertaa kun menimme serkkuni kanssa tallille, päätimme lempparimme jo ennen hevosiin koskemista. Itse toivoin pääseväni hieman pienemmän Fixun selkään, kun taas serkkuni ihastui ruunan kaverin, Jalmarin ulkomuotoon.

Ensimmäisen hoitohevosen sain ystäväni avustuksella. Itselleni oli suuri kynnys mennä kysymään hoitoponin saamista, joten ystäväni sitten käytännössä hankki sen minulle. Kyseessä oli ruunikko Oscar ruuna, joka kyllä osasi näyttää välillä hapanta naamaa hoidettaessa. Oskun kanssa opin päättäväisyyttä ja sen kanssa taisin myös kokeilla ensimmäisiä maastakäsinharjoituksia hoitamisen yhteydessä. Hoidin Oskua ahkerasti varmaan parin vuoden ajan, kunnes se myytiin.

Samaan aikaan kuin hoidin Oskua, sekä sen jälkeen, olen myös hoitanut Vermuttia, Siroa, Rossoa ja Aronia (sekä kokeiluajalla ollutta Ollia). Myös muita tallin asukkaita harjailin melkein aina kun tuli tilaisuus. Välillä taisin hoitaa jopa kolmea hevosta samaan aikaan, eikä aika tietenkään meinannut silloin kunnolla riittää.

Kaapon muutettua talliin pääsin tekemisiin astetta haastavamman hevosen kanssa. Kaapo oli luonteeltaan mitä kiltein, mutta se oli  hätäinen ja säikky. Se ei reagoinut täysin samalla tavalla kuin olin tottunut hevosten toimimaan, joten se opetti minua suurin harppauksin kohti luonnollisia hevosmiestaitoja. Ruunan suurimpana ongelmana oli jalkojen nostaminen. Sen harjoittelemiseen käytin paljon aikaa ja lopulta myös tulokset rupesivat näkymään. Teimme myös paljon erilaisia siedätysharjoituksia tutustuen kaikenlaisiin pölyhuiskiin ja vappuviuhkoihin. Ennen vuokraamisen aloittamista hoidin paria yksityistä hevosta.

On varmaan sanomattakin selvää, että tärkeimpien hevosten listaani kuuluvat myös Appe ja Pouta. Erityisesti Appe on opettanut minulle paljon sekä ratsastuksesta, että hevosenhoidosta, mutta ennen kaikkea vastuusta ja itsenäisestä ajattelusta. Ennen Apen vuokraamista olin kyllä tehnyt aamu- ja iltatalleja, jolloin vastuuta oli huomattavasti enemmän, mutta sain useimmiten myös apua ja neuvoja aina tarvitessani. Apen kanssa jouduin enemmän luottamaan omiin taitoihini (vaikka tietysti kysyin aina kun en tiennyt jotain) ja oli tottakai myös erilaista työskennellä uuden hevosen kanssa uudessa ympäristössä, eikä vanhalla tutulla ratsastuskoululla.

Istuntatunti Vallulla

Vallu on ihana ja suloinen, joten oli taas pakko valita se ratsuksi tunnille. Pyysimme istuntapainotteista tuntia ja sen myös saimme. Vasta nyt myöhemmin illalla huomaa miten vatsalihaksiin sattuu. :)
Saimme jokainen palautettta istuntamme suurimmasta virheestä ja minulla se oli yläkropan jännittäminen, josta tosiaan on ennenkin huomauteltu. Pitäisi oppia pitämään olkapäät koko ajan rentoina takana. Muita korjattavia asioita on lantiosta kääntyminen kaarevilla urilla, erityisesti oikeaan suuntaan mennessä. Laukoissa jalkani lähtivät vähän seilaamaan, mutta asia korjaantui helposti kun vaan muistin pitää pohkeet kiinni.
Menimme suurimman osan tunnista ilman jalustimia ravissa. Alapohkeeni oli liian irti ja varpaat sojottivat kohti maata, joten sain hartioitteni lisäksi keskittyä jalkoihin. Teimme muutamia siirtymisiä ja vähän käyntiväistöjä, joissa kummissakin oli ajatuksena keskittyä istuntaan samalla. Väistöissä käteni meinasivat lähteä sivuille, kun unohdin kokonaan keskittyä niihin yrittäessäni pidättää uraa kohti valuvaa pientä Vallua. Myös istuntamme suoruus tarkistettiin ja opetus oli kyllä todella hyvää!

11.3. Parin tunnin kouluvääntö

Kevät tulee ja karvaa lähtee. Pouta nautiskeli auringonpaisteessa minun hinkatessa siitä talviturkkia pois.
Suunnattiin kentälle oikeen kunnon kouluväännön pariin ja aikaa hujahti noin pari tuntia ihan hetkessä ohitse. Pouta oli aluksi todella laiska ja jähmeä, eivätkä edes kannukset meinanneet saada liikettä kavioihin. Mutta kuten aiemminkin on todettu, Pouta muuttuu sitä paremmaksi mitä kauemmin sitä jaksaa ratsastaa. Lopussa ruuna olikin siis todella reipas ja herkkä pohkeelle.

likit noin 10min jälkeen

Teimme avotaivutusta käynnissä ja pieniä muutaman askeleen pätkiä kokeiltiin myös ravissa. Hienosti sujui! Keskityttiin seuraavaksi paikoillaan seisomiseen pysähdyksessä. Pouta tarjosi paljon peruutusta ja takaosan kääntämistä, eikä meinannut heti tajuta, että halusin sen seisovan ihan vain paikoillaan. Ties kuinka monennen pysäytyksen jälkeen ruuna rupesi sitten ymmärtämään jutun jujun ja saatiin muutamat oikeen hienot pysähdykset tehtyä.
Ennen loppuverryttelyitä nostettiin vielä vähän laukkoja ympyrällä käynnistä, sekä ravista. Pouta oli niin innoissaan ja kovasti yritti toteuttaa toiveitani, että välillä nousi väärää laukkaa ja välillä ristilaukkaa. On se hauska poni :) Ero alun laiskuuteen oli suuri.
Karsinassa venyttelin Poutan kaulaa ja hinkkasin lisää talviturkkia irti. Ruunan omistaja toi sille myös uuden likit kiven ja Poutahan yritti syödä sen oikeen kerralla. Mitäs sitä turhaa nuolemaan, kun voi hampailla haukata.

10.3. Vanha tuttu poninsyöjävene

 Kamala sumu koko päivän ja vettäkin tihutti. Appea ei olisi pahemmin kiinnostanut tarhasta lähteminen.. Hoitaessa ruuna oli vähän myrtsi ja satulointia varten jouduttiin käymään taas sama kaava uudelleen läpi mikä viimeksikin. Kun riittävän monta kertaa satulaa heitettiin selkää ja vyötä kiristettiin, niin Appekin rupesi käyttäytymään kunnolla.

Tehtiin vähän vajaan kahden ja puolen tunnin lenkki ja löydettiin uusia reittejä. Luotin olemattomaan suuntavaistooni enkä välillä tiennyt ollenkaan missä mennään, mutta loppujenlopuksi selvittiin perille asti.

Appe meni alkumatkan varsin rennosti, eikä hiitilläkään pelleillyt, mutta vähän vieraammat reitit saivat sen taas jännittymään, jolloin kaikkea pientä piti ihmetellä. Törmättiin myös vanhaan tuttuun hevossyöjäveneeseen, joka oli hirrmu jännittävä. Tällä kertaa selvittiin siitä silti varsin mallikkaasti ohitse. Pari raviaskelta oli Apen pakko ottaa, kun pelotti! Lato ennen venettä oli purettu, joten vähän vähemmällä jännittämisellä selvittiin.

Lenkkiin sisältyi reippaita ravipätkiä ja muutamia laukkoja. Kotiin päin mennessä viimeisen ylämäen laukat Appe meni niin täysiä kuin jaloista lähti ja sitä sai ihan kunnolla pidättää, ettei oltaisi jatkettu samaa vauhtia kotiin asti.
Maastoilun jälkeen jatkoin Apen kanssa vielä hetken satuloimisharjoituksia, kun bussin tuloon oli niin paljon aikaa. Hienosti meni! Venyttelin myös Apen kaulan ennen kuin päästin sen takaisin kavereiden luokse tarhaan.

9.3. Tunti Vallulla

Hieman oli taas menoa ja meininkiä tunnilla. Ei päästy hyppäämään, joten menin sitten Vallulla. Ruuna oli aluksi vähän laiska ja jäykkä, ei oikeen kuunnellut pohjetta ja laukassakaan ei olisi jaksanut kunnolla edetä. Lisäksi meitä oli niin monta tunnilla, että pieni maneesinpuolikas tuntui ahtaalta.. Ratsastuskoulun huonot puolet.
Sitten tapahtuikin sellaista, että yksi hevonen syöksyi kesken laukkojen eteenpäin ja saldona kaksi pudonnutta. Vallukin siinä tohinassa pyrki tapansa mukaan matkoihinsa, mutta otti myös pidätteet vastaan hyvin. Irti päässyt tallin isoin hevonen hakeutui rohkean pikku Vallun luokse turvaan.. :)
Kun itsensä jonkin verran satuttaneet ratsastajat saatiin pystyyn ja poistumaan paikalta, jatkettiin tuntia. Kauaan ei mennyt, kun toisen maneesinpuoliskon ponitunnilta tuli ratsastaja alas ja taas tunti keskeytyi hetkeksi. Vähän aikaa ehdittiin jatkaa, kun ponitunnilla uudelleen pudottiin.
Vallu sai kovasti lisävirtaa kaikesta tapahtuneesta ja välillä vähän ehdotti kovempaa menemistä. Se kuunteli kuitenkin hyvin ja lopulta myös kulki niin kivasti, että kehujakin tuli. Pieni säikäytys kesken tunnin sai siis ruunan oikein kunnolla keskittymään töihin ja sillä oli ihana ratsastaa.

4.3. Hei me ahkerat

Ihme hömpöttelyä ja siirtymisharjoituksia kenttää ympäri, mutta ruunalle tuli silti lämmin. Pouta oli laiska ja itse olin laiska, joten meno näytti lähinnä tältä.

 

 

 

3.3. Apen paluu!

Miten opiskella ylppäreihin, kun olo on ihan AaAaAaa!?
Muistin kyllä, että Appe on ihana, mutta että näin ihana.. Maastoileminen sen kanssa on mielentöntä, varsinkin näin Poutalla maastoilun jälkeen. Pääsee itsekkin rentoutumaan kunnolla, kun ei tarvitse kokoajan miettiä miten pelottavista kohdista pääsisi parhaiten ohitse. Ravipätkiäkään varten ei tarvitse kerätä ohjia käteen, jos ei jaksa eikä huvita.

Hoidettaessa Appe testaili pienin elein rajojaan, mutta ihan yhtä pienin elein sen sai käyttäytymään asiallisesti. Appe oli uudessa (tai nyt jo vanhassa) kodissaan oppinut kuulemma testailemaan paljon uusia ihmisiä ja käyttäytymään huonosti erityisesti satuloitaessa, joka sitä on aina ärsyttänyt kovin. Siispä lähdin satuloimaan Appea pala palalta niin, ettei sen tarvitsisi kokea asiaa ihan kamalan epämieluisaksi.
Ensin harjoittelimme ikävää vyönkiristystä riimunarulla. Paine rungon ympärillä sai ruunan ärsyyntymään, mutta toistojen kautta se totesi, ettei uhoaminen auta. Seuraavaksi heittelin huopaa selkään, annoin Apen ihmetellä satulavyön kilinää ja lopulta nostin satulan selkään pari kertaa täysin ongelmitta. Vyön kiristäminen sujui helposti ja oli mahtavaa, että pelisäännöt tulivat näin nopeasti selviksi, ainakin tältä päivää.
Appe oli todella innoissaan lähdössä liikkelle ja pärski matkalla siihen malliin, että olikin jo aika päästä lenkille kahden vapaapäivän jälkeen. Ruunalta puuttui vielä kenkiä jaloista, joten menimme rauhallisesti ja varovaisesti golfkentän kautta metsätielle. Lunta oli paljon ja Appe joutui nostelemaan jalkojaan ja keskittymään kävelemiseen epätasaisella polulla. Saimme reilun tunnin lenkkiin sisältymään pari pientä ravipätkää ja melkoisen lisättyä ravia mentiinkin. Virtaa siis riitti ja kivaa oli kummallakin.

2.3. Estetunti Sakella ja muita uutisia

Ratsastuskoulun tunneilla hyppäämme todella harvoin, mutta tänään pääsimme ylittämään esteitä ja toivottavasti myös ensi viikolla. Menin Sakella ja kaikki sujui ilman suurempia ongelmia, joten jäi oikein hyvät fiilikset tunnista.
Aloitimme todella pienestä; ensin mentiin ravipuomeja, jonka jälkeen vuoronperään pientä pystyä ravissa lähestyen. Estettä nostettiin n. 50cm korkuiseksi, jota tultiin sitten laukassa. Lopussa pääsimme menemään pari kertaa pientä "rataa", johon kuului kaksi hyppyä ja yksi puomin ylitys. Sakke kuunteli hyvin ja sillä oli todella helppo ja kiva hypätä.
Kerran poni loikkasi esteen vähän liian kaukaa ja menetin tasapainoni hypyssä. Tästä seurasi minulle refleksinä tasapainon korjaaminen laittamalla jalat kiinni kylkiin, mutta ei että kun pitikin olla ne kannukset jalassa! Teki mieli kuristaa itsensä kun ratsuparka huiskasi hännällänsä ja meinasi turhaa lähteä eteenpäin. Jatkossa yritän kyllä paljon tarkemmin keksittyä siihen, ettei tuollaisia turhia, hevoselle ikäviä mokia sattuisi. Sakke oli kuitenkin mahtava, eikä siinä ollut mitään moittimista. Olisin itse voinut hypätä vielä enemmän ja korkeampia, joten toivottavasti päästään ensi tunnilla jatkamaan.

Sitten pienimuotoinen ilmoitus, josta sain yllätyksekseni ja ilokseni kuulla joitain päiviä sitten. Appe nimittäin muutti takaisin vanhalle tallilleen toissapäivänä ainakin täksi kevääksi ja pääsen nyt jatkamaan sen kanssa, näillä näkyminen pääasiassa maastoilun merkeissä. Huomenna saan taas nähdä ruunan, ihanaa! Vähän jännittää toimiiko yhteistyö vielä, vai mitä kaikkea tässä kolmen kuukauden tauon aikana on päässyt käymään.