
Tänään on tullut vietettyä paljon aikaa tallilla, mutta ei suinkaan vain ratsastaen, vaan pääasiassa maastakäsin puuhaillen.
Tallimatkalle lähti mukaan vanha pressu ja pari vappuhuiskaa, joiden olen todennut olevan varsin oivallisia välineitä, huolimatta siitä miten herkästi huiskat hajoavat.
Tarhasta hakiessa Enska oli vähän hermostuneen oloinen, joten sitä suuremmalla syyllä päätettiin tehdä jotain kivaa ja erilaista.
Alkuun ruuna sai mennä liinassa käyntiä ja ravia. Kun se lopulta käveli luokseni antaessani sille mahdollisuuden, käytiin läpi kaikki peruspykälät, eli seuraaminen, pysähtyminen ja väistäminen.
Tämän jälkeen tutustuttiin vappuhuiskuihin, jotka olivat Eskan mielestä hurjan kiinnostavia, mutta eivät lainkaan pelottavia. Huiskat saivat heilua niin korvissa kuin jaloissakin ja ruuna vain seisoi paikoillaan ihmettelemässä.
Seuraavaksi otettiin käsittelyyn pressu, joka myöskin oli todella kiinnostava Enskan mielestä. Aluksi talutin ruunaa pressun ylitse ja sen jälkeen se sai itse suoriutua sen ylittämisestä ympyrällä kävellen ja lopulta ravaten. Enska ei jännittänyt pressua ollenkaan, ei vaikka raahasin sitä maassa vieressämme ja vedin sen yli ruunan korvien. Siinä vasta viisas ja rohkea hevonen :)
Ratsastin Enskalla myös hetken ilman satulaa ja ylitettiin pressua myös selästä käsin käynnissä, sekä ravissa. Enska oli oikein superherkkä ja rento, toimi kuin ajatus.
Koottuamme tavarat pois kentältä, käytiin vielä maastossa talutuslenkillä. Edettiin hitaasti ja hyvällä fiiliksellä, käytiin jopa Enskan mukavuusalueen ulkopuolella (riittävän kaukana tallista, sielä missä pellon keskellä vaanii ruokintakaukalo), eikä sille tullut missään vaiheessa kiirettä kotiin. Sen sijaan ruuna käveli hyvin itsevarman oloisesti eteenpäin, huolimatta kaikesta jännittävästä mitä ympärillä oli.
Hieno päivä päätettiin oikein kunnon rapsutteluilla ja talvikarvan pois hinkkaamisella, sekä tottakai hyvin ansaituilla herkuilla.











