27. helmikuuta. Poutapäivä

Kaikki alkoi ihanasta keväisestä auringonpaisteesta, kun Pouta katseli ulos karsinastaan ja oli niin suloinen kuin suokki vain voi olla. Harjatessa ruunasta lähti kamalasti karvaa, joten laitoin sen selkään suosiolla huovan ja ratsastusvyön housujeni suojaksi. Ratsastin taas vain ääni-, paino- ja pohjeavuin tehden paljon siirtymisiä ja kaarevia uria. Kääntyminen sujui välillä tosi hyvin ja välillä taas ei ollenkaan. Siirtymiset onnistuivat hurjan hyvin ihan alusta alkaen ja Pouta kuunteli hienosti. Lopputunnista keskityttiin erityisesti laukan nostamiseen, mikä onnistuikin lopulta ihan vain istuinluita ja painoa siirtämällä. Poutalle tuli hiki ja itselleni lähes kahden tunnin ratsastuksesta jalat kipeiksi. Ruuna oli huippu ja ansaitsi kyllä isot kiitokset, kehut ja kasan herkkuja.

17.2, 23.2 ja 24.2 ...

..eli kolme viimeisintä ratsastuskoulutuntia.
Viikko sitten perjantaina menin Buffolla ja tunnin pääteemana oli peräänannon saavuttaminen, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty kyseisen ruunan kanssa. Ihan alkutunnissa Buffo kulki vielä kivasti kuolaintuella, mutta kun ruvettiin ravaamaan, niin herra lähti viilettämään. Oli taas vähän vauhti päällä. :) Muutamia halutunlaisia pätkiä sain ruunan silti kulkemaan, varsinkin lopputuntia kohden kun se taas malttoi vähän kuunnella. Tunnilla tehtiin myös sulkutaivutusta täyskaarron reitillä käynnissä. Sujui ihan ok.

Eilen torstaina kävin ponitunnilla ratsastamassa korvaustuntini pois. Toivoin saada kokeilla Lyraa ja sen sitten lopulta myös sainkin. Poni oli todella kiva ratsastaa, sopivan reipas ja herkkä. Ihan kunnollista tuntumaa en siihen ehtinyt tunnin aikana saada, mutta jos sillä useammin menisi, uskoisin siitä saavan vaikka mitä kivaa irti. Tunnilla tehtiin vastalaukkoja loivan kiemurauran avulla. Ne sujuivat lopussa oikein kivasti.

Tänään menin Sakella ja mentiin vähän laukkapuomeja, sekä raviväistöjä. Tunti oli todella kiva ja poni ihana. Perus alkuverkkojen jälkeen mentiin hetki laukkaa ympyrällä. Aluksi Sakke meinasi vain painaa kädelle ja laittaa menemään, mutta pidätteiden kautta sain sen sitten odottamaan ja pyöristymään.
Sitten kun aloitettiin puomien meneminen, Sakke innostui aivan täysin ja olisi vain halunnut kaahata kovempaa. Puomille ruuna olisi halunnut aina hirveästi kiihdyttää ja kaikki oli niin hurjan hauskaa, että jouduin ihan kunnolla pidättämään sitä jonkunmoisen kontrollin säilyttämiseksi. Lopputunnista tehtiin vähäsen pohkeenväistöjä ravissa. Niissäkin joutui aluksi muistuttelemaan ketä kuunnellaan, mutta lopulta nekin sujuivat hyvin.

21.2. Maastakäsin ihmettelyä

Poutalla oli tänään jalassa pieni hokkihaava ja jalka turvonnut ja kuuma. Menin sitten kentälle taluttelemaan poikaa, josko olisi auttanut turvotukseen. Kavioihin kertyi muutaman metrin välein jatkuvasti kamalat tilsat, joita joutui irrottelemaan. Talutin reipasta käyntiä ja jokusen ravipätkän. Pouta ei ontunut, mutta tilsat haittasivat kovasti menoa. Tehtiin perus maastakäsinjuttuja ja seurailin samalla jalan kuntoa. Turvotus laski liikunnan myötä, mutta ei kadonnut ihan kokonaan.
Siinä touhuillessamme kenttää tultiin sitten auraaman. Siirryttiin ulkopuolelle odottelemaan ja ihmettelemään isoa, pelottavaa, lunta työntävää laitetta. Pouta oli hienosti, eikä edes yrittänyt poistua paikalta, vaikka välillä selvästi jännittikin.
Kentälle takaisin päästyämme tutkittiin vähän paikkoja ja Pouta yritti maistella vasta aurattua lunta. Nousin selkään ja löntysteltiin pienen hetken ajan pitkin ohjin käynnissä. Muutamat lyhyet ravipätkät otettiin myös. Tilsoja kertyi yhä kavioihin, joten kauaan ei menty. Karsinassa hoidin jalan ja rapsuttelin ruunaa. Karvaa lähti kamalasti; selvä kevään merkki!

arvontoja

Täällä on arvonta 4.3 saakka. Voittona fleeceloimi tai hanskat.
Täältä  löytyy 24.2 asti arvonta, jossa voittona myöskin hanskat.
Täältä  on mahdollisuus voittaa riimu tai raippa. Aikaa 4.3 saakka
Täällä  arvonta 27.3 asti. Palkintona nuolukivi hevoselle.
Täältä  voit voittaa ratsastussukat ja pintelit, aikaa 18.3 asti.
Täällä on arvonta 10.4 asti, palkintona pintelit, kannukset tai riimu.
Täällä  arvonta 29.4, palkintona riimu ja Horse Bix pussi
Täältä  voit voittaa pintelit 7.4. asti.
Täällä  on mahdollisuus voittaa harjapakki, 21.4.
Täällä  on toukokuun arvontana mahdollisuus voittaa hanskat.

14.2. Ystävänpäivän Pouta

Pouta oli tänään todella höhelö, mutta lopulta sen höhelyydestä oli jopa niin paljon hyötyä, että sillä oli oikein mukava ratsastaa.
Ilma oli mitä ihanin; tuuli kovaa ja lunta ryöppysi taivaalta. Pouta ilmoitti jo ennen selkään nousua, että tänään hän ei aio kuunnella mitään, hän haluaa äkkiä pois täältä. Se ei meinannut malttaa seistä aloillaan vyötä kiristäessä ja selkään noustessa. Kun sitten viimein sain ponin seisomaan paikoillaan ja pääsin selkään, Pouta lähti kiireellä kävelemään. Alkukäynnit kestivät ehkä puolen minuutin verran, kunnes totesin, että ruuna on liian lentoon lähdössä vapain ohjin löntystelyyn.
Yksityisten puoli kentästä oli ihan hirvittävän pelottava ja sielä vaani oikein kunnon liuta vihreitä miehiä. Koitin saada Poutaa pikkuhiljaa lähemmäs kamalaa päätyä, mutta se vain pomppi ja riehui ja koitti ravata pois alta. Meidän onneksi kentälle tuli sitten toinenkin ratsukko, jonka avulla sain Poutan rohkeasti astumaan lähemmäs sitä poninsyöjä päätyä.
Kun Pouta vihdoinkin uskalsi mennä minne pyysin ja malttoi pysyä käynnissä myös tappajapäädystä pois päin mennessä, rupesi se pikkuhiljaa rentoutumaan. Tehtiin paljon ympyröitä ja käynti-ravi siirtymisiä, sekä yhdet onnistuneet laukannostot kumpaankin suuntaan.
Alkutunnin draaman ansiosta Pouta oli koko tunnin kivasti peräänannossa ja todella reipas. Lopputunnista mikään ei enää pelottanut ponia ja se keskittyi ihanasti vain minuun ja liikkui hienosti.

13. helmikuuta, kouluvääntöä

Pouta on ihana. Sen kanssa kyllä oppii pitämään painon kummallakin istuinluulla ja ratsastamaan kunnolla pohkeilla, kun muuten tasapainoinen kääntyminen on niin hiirvittävän vaikeaa.
Tehtiin tänään pitkät alkuverkat käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen laukattiin kenttää ympäri ja yritettiin saada eloa elämään. Laukannostoissa oli vähän ongelmia ja välillä myös kääntymisessä, mutta kyllä siinä pikkuhiljaa sai jonkinlaista kontrollia.
Sitten keskityttiin itse aiheeseen, eli pohkeenväistöihin. Pouta suoritti ne ihan kivasti käynnissä, tosin välillä joutui aina hidastamaan vauhtia tai pysähtymään, kun valuminen on niin paljon helpompaa kuin sivuaskeleet. Seuraavaksi yritettiin samaa ravissa ja se onnistui muutama askel kerrallaan, mutta vielä on työstämistä.
Väistöjen jälkeen tartuttiin vielä uudelleen laukkaan ja saatiin muutama hyvin hallittu laukkaympyrä suoritettua :) Pouta jopa kerrankin hakeutui kohti peräänantoa laukassakin. Loppuun otettiin käynti-ravi siirtymisiä ja loppuravit. Poni oli hieno!

12.2, Ilman satulaa koulua ja maastoilua

Jätettiin jälleen satula talliin ja suunnattiin kentälle kouluratsastuksen pariin. Pouta oli vähän venkura ja testaili onko pakko tehdä töitä, mutta toimi sitten loppua kohden ihan kivasti. Otettiin vain muutamat laukat ja muuten mentiin käynnissä ja ravissa. Käynnissä treenattiin avotaivutusta ja se meni hyvin :)
Tämän jälkeen tehtiin lyhyenlyhyt maastolenkki ja Poutakin malttoi käyttäytyä oikein hyvin, kun kaverini oli kävelemässä edellä. Kaverini oli siis kuvaamassa ja pitämässä seuraa, sekä pääsi myös Poutan selkään vähäsen ratsastelemaan.

Kyra ja ratsastuksen taito

Viikko sitten ratsastuskoulutuntimme sijainen suositteli lukaisemaan läpi Kyran kirjan, joten laitoin sen samantien varaukseen ja nyt vihdoinkin sain sen käsiini. Vähän vajaa 50 sivua lukeneena tunnen itseni jo niin paljon viisaammaksi, etten malttaisi odottaa hevoseen selkään pääsyä ja uusien oppien hahmottamista selästäkäsin.
Tällain lukulomalla olisi tietysti muutakin luettavaa ja opiskeltavaa kun oikeaoppinen ratsastaminen, mutta näin mielenkiintoisen kirjan uskoisin lukevani melko hetkessä.
Lukematta koko kirjaa edes puoleenväliin, voin kyllä lämpimästi suositella tätä kaikille :)

9. Helmikuuta, hankityöskentelyä ynnämuuta

Pouta pääsi tänää oikein kunnolla töihin.

Kuntoonlaitoin jälkeen suunnattiin kentän kautta lumihankeen kävelemään ja ravaamaan. Pouta oli aluksi sitä mieltä, että liiku ihan vaan itekses tässä hangessa  ja koitti kokoajan valua jollekkin lumeen tamppautuneelle polulle. Sitten yhtäkkiä joku napsahti ruunan päässä ja se löysi ihan uuden innon hankityöskentelyyn. Pouta meni reippaampaa ravia kuin ikinä kentällä, takaosa polki hurjalla teholla ja jalat nousivat upeasti. Tuntui kyllä todella hienolta :)
Aikamme hangessa mentyämme lähdettiin suorittamaan pientä maastolenkkiä ja tutustumaan uusiin metsäpolkuihin.
Poutaa jänskätti hirveästi ja se eteni todella varovaisesti, kunnes yhtäkkiä laittoi stopin ja käänsi nenänsä kohti tallia. Kun pienen suostuttelun kautta sain ruunan kääntymään takaisin menosuuntaan ja etenemään pari askelta, tulin alas selästä ja talutin vähän matkaa. Siinäkin Pouta useampaan kertaan aluksi kysyi, että onko pakko mennä vielä kauemmaksi, mutta lopulta tuli jo ihan kiltisit perässä. Nousin takaisin selkään ja jatkoimme vähän matkaa, kunnes tein jonkin epämääräisen ympyrän takaisin kohti tallia. Poutalla tuli kamala kiire ja välillä piti ihan pysäyttää se katselemaan maisemia ja ihmettelemään maailmaa.
Tämän jälkeen menimme vielä kentälle ottamaan kumpaankin suuntaan laukat, teimme pari käynti-ravi siirtymistä ja sitten pitkät loppuravit eteenalas venyttäen.
Poutalle tuli aika hiki koko urheilukerrasta, joten kuivattelin sitä kauan ja huolella, sekä venyttelin sen kaulan ja jalat. Poni oli upea!

Leireilyt

Olen ollut viidellä ratsastusleirillä Suomessa ja lisäksi kahdella kielimatkan yhteydessä olevalla ratsastuskurssilla Englannissa. Ja olin myös ponien estevalmennusryhmässä aikoinani. Siispä luvassa on tylsän pitkää sepustusta näistä leireistä.
 
Leiri 1. Su-He:n vuokrausleiri vuonna 07. Muutaman vuoden ratsastaneena lähdin kaverin kanssa vuokrausleirille nyt jo lopettaneelle tallille. Kyseessä oli viimeinen viikko ennen kuin talli lopetti toimintansa, joten hevospula oli suuri ja jouduimme jakamaan ratsumme jonkun toisen kanssa. Vieläkin muistan miten hurjaa oli kun vuokrahevosia jaettiin ja itse vain jännitti kenetköhän saan. Tallin vanhat vakihevoset olivat suurimmaksi osaksi viety jo muualle, joten tilalla oli vain raakoja ja hankalempia yksilöitä, sekä tietysti muutama mukavampikin.
Esitin toivomuksekseni kiltin ja rauhallisen hevosen, joka ei kuitenkaan ole ihan "nukkumatti", suurinpiirtein juuri noilla sanoilla. Sainkin sitten nuoren, silloin 6-7v arabitamma Akiman hoidokikseni ja ratsastettavaksi. Neiti oli superkaunis ja olin tottakai ihan täpinöissäni.
Ennen ensimmäistä selkään nousua, hevoselta juoksutettiin ylimääräiset energiat pois. Se veti liinassa melkoista pukkirodeota ja itse ihmettelin silmät pyöreinä sivummalla.
Ratsastuksesta ei luonnollisesti tullut mitään, kun itse olin osaamaton ja hevonen todella raaka. Uralla käveleminen ei onnistunut, vaan kiemurreltiin pitkin kenttää miten sattui ja koitettiin olla törmäämättä muihin. Poikkeuksena oli laukka, jolloin sain tamman menemään uraa pitkin ja viiletettiin sitten vähän mitensattui. Hauskaa oli, vaikkei kukaan oikein katsonut peräämme ja koko meno oli aika vastuutonta. Kerran kävivät kai jotkut eläinsuojelunporukatkin leirin aikana paikalla ja saimme silloin käskyn, että nyt ei saa pudota selästä.

Seuraavana kesänä, vuonna -08 olin vaellusleirillä Kokkomäellä. Paikassa houkutteli ratsastuksen paljous, mutta eihän se talli minulle muuten silloin ollenkaan sopinut. Hevoset olivat kaltaiselleni pikkutytölle aivan liian vaikeita ja joitain maastoreissuja jouduin jopa perumaan, koska olisin saanut ratsukseni tasooni nähden aivan liian vaikean hevosen ja itsesuojeluvaisto sitten käski jättää väliin. Hoitohevosekseni sain tallin kilteimmän otuksen, lämppärituuna Mussen. Kaikille muille hevosille piti taluttaessa laittaa naru suuhun tai turvan päälle, mutta Mussea sai taluttaa ilman. Kyllä se siitä huolimatta minua välillä vähän pomotti.. :D
Muutenkin paikka oli todella epäsiisti, ruoka hirveää ja välillä maastonvetäjä niin kokematon, ettei ollenkaan tuntunut tietävän mitä tehdä kun ratsastaja tippuu.
Maastoesteillä menin hoidokillani ja se kuskasi minua ihan kuusnolla pienillä metsäpoluilla ja teki jättiloikkia risukasojen ylitse. Hauskaa oli niin kauan, kunnes yhdellä esteellä menetin tasapainoni ja tulin täydestä vauhdista alas. Nyt vasta jälkikäteen ymmärsi miten vastuutonta touhua oli tallin puolesta antaa hevosen vedättää pikkutyttöä pitkin metiköitä ilman mitään kontrollia. Onneksi ei sattunut pahempaa, kiitolaukkaaminen kapeilla metsäpoluilla ei aina ole kaikista turvallisin tapa edetä.

Vuonna 09 olin Kt-tallilla leireilemässä ja kappasvaan, kun ensimmäisen leirikesäni vuokraheppa Akima oli muuttanut sinne :) Sain tamman hoidokikseni ja pääsin menemään sillä kerran leirin aikana. Meni kyllä todella paljon paremmin kuin silloin pari vuotta takaperin, sain tamman kulkemaan miten halusin ja energisyydestä huolimatta se pysyi hyvin käsissä ja kuulolla.
Leiri oli yleisleiri, mutta leiriläistemme toiveesta estepainotteinen, joten hypättiin jos ei joka päivä, niin ainakin melkein. Lempparini hypätessä oli pieni Mortti poni, jolla myös osallistuin leirikisoihin. Maastoilemaan päästiin myös kerran, mikä oli oikein hauskaa.
Muuten leiristä ei jäänyt oikein mitään käteen.. Oli ihan mukava paikka, mukavalla opetuksella ja monipuolisella tekemisellä, mutta joku siinä jäi silti uupumaan.

Samana kesänä olin myös Jatilan tallilla vuokrausleirillä. Olin alunperin toivonut vuokraponikseni yhtä kivalta kuulostavaa tammaa, mutta se olikin sitten kipeänä enkä sitä saanut. Lähes kaikki muut hevoset olivat jo varattuina toiselle vuokrattavaksi, joten sain sitten vastikään tallille muuttaneen Turren vuokrahepaksi. Turre ei tuolloin osannut juuri mitään, mutta oli muuten kiltti ja mukava hevonen, vaikkakin todella laihassa kunnossa.
Jatilan tilukset ovat aivan ihanan harrastusystävälliset, suuri maneesi, jonkunmoinen kenttä ja rata laidunten ympäri. Saimme mennä melko vapaasti missä halusimme ja tehdä mitä haluamme, ainoastaan hyppäämistä oli rajoitettu vähän.
Ruoka oli mahtavampaa kuin missään, henkilökunta mukavaa ja leiriporukka suurimmaksi osaksi ihana.

Jatilassa oli niin hauskaa, että suunnattiin sinne uudelleen seuraavana kesänä, vuonna -10. Vuokraponikseni olin valinnut Dalanan, joka osasi olla hoidettaessa sellainen kuspää että! Edes henkilökunta ei tuntunut pärjäävän tammalle kunnolla, kun eivät saanet karsinaa putsattua neidin ollessa paikalla. Tamma tosiaan tykkäsi liiskata minua seinään ja rynniä ulos karsinasta minkä ehti. Sain sitten onneksi luvan hoitaa sitä käytävällä tai toisessa tallissa, missä neiti käyttäytyi paljon paremmin. Uskallan väittää, että neiti koki pienen tallin, missä sen karsina sijaitsi, epämieluisaksi paikaksi kun se joutui olemaan sielä yksin.
Leiri oli edellisvuoteen verrattuna vähän pettymys. Kaikki oli todella rajoitettua ja ainoastaan ruoka pysyi hyvänä :) Emme saaneet mennä radalle tekemään alku- ja loppuverryttelyjä, emmekä saaneet mennä kentällä, koska oli puutetta valvojista. Myös hyppäämistä oli rajoitettu entisestään ja henkilökunta muuttunut osittain ikävämmäksi. Kaikki tekeminen tuntui tosi rajoitetulta, mutta loppufiilikset leiristä olivat silti ihan mukavat. Jatilaan voisin vielä joskus palata, kunhan vain voisi varmistua siitä, että saisi alleen jonkun osaavan hevosen. Suurin osa hevosista kun on vähän puskatasoa.

Sitten vielä englannin ratsastuskurssit, joista on tullut mainittua jo aikaisemmassa postauksessa vähäsen. Vuonna -10 olin Hastingsissa ja hyväksi tuurikseni pääsin paikan ehkä parhaimpaan ratsastuskouluun. Menimme koko viikon samoilla hevosilla ja itse sain Megan nimisen tamman, joka oli konkari esteillä ja kouluratsastuksessakin perusmukava. Henkilökunta vähän varoitteli neidin olevan hankala satuloitava, mutta eipä tuo juuri mitenkään eronnut muista.
Kurssilla menimme kouluratsastusta, hyppäsimme paljon sekä maneesissa, että maastossa, sekä teimme kerran myös pidemmän maastolenkin. Opetus oli hyvää ja meno melko rentoa. Paljoon ei ihmetelty millaista kukin nyt voi hypätä, vaan ihan vain hypättiin :) Ryhmiä oli tosin kaksi, joista toisessa pääsi menemään vähän korkeampia esteitä.
Paikka oli todella ihana kaikin puolin.

Seuraavan kesänä -11 olin sitten Wightinsaarella, jossa ratsastaminen oli lähinnä kentällä osastossa menoa. Ainoastaan maastoretket olivat todella kivoja, kun pääsi näkemään ympäristöä ja menemään välillä kovempaakin. Tallilla meillä ei ollut omia hoitohevosia, eikä vakihevosia, vaan ratsut vaihtelivat paljon. Itse tosin pyörin vain muutamien samojen ponien ympärillä kun ne minulle aina laitettiin. Tallilla oli paljon pieniä poneja, sekä joitain suurempia hevosia. Ratsastettavuudeltaan ne olivat todella erilaisia; osa lähes pystyynkuolleita ja osa ihan todella reippaita hätähousuja. Itse tykästyin eniten Rene tammaan.

5.2 Käyntimaastoilua

Neljät eri housut, neljä ei paitaa, toppatakki, kypärämyssy, pitkäpitkä kaulahuivi, kahdet hanskat ja talviratsastus-saappaat kaksilla villasukilla olivat tämän pakkaspäivän varustus. Eihän se -20 astetta nyt niin hirveästi ole, mutta kun vaan istuu kävelevän hevosen selässä niin kyllä siinä vähän meinaa jäätyä. Tällä kertaa selvittiin tosin hyvin lämpimänä, varpaita lukuunottamatta.
Kävin siis kahden muun kanssa suurinpiirtein tunnin tai vähän vajaan käyntimaastossa. Pouta oli kiva ja reipas, mutta kyttäili jonkin verran postilaatikoita ja muita hirvityksiä mihin matkan varrella törmättiin. Hengissä silti selvittiin. :)
Karsinassa tein vähän porkkanaharjoituksia Poutan kanssa, jotka sujuivat hyvin. Vähän ruuna kokeili josko saisi ottaa, mutta ei saanut. Venyteltiin siinä myös kaula ja etujalat. Aikaa kun oli vielä reilusti bussin tulemiseen, niin harjoiteltiin vähän väistättämistä. Pouta ei aluksi meinannut tajuta yhtään, mutta toistojen kautta sitten ymmärsi mitä siltä pyysin.

3.2 Ratsastuskoulutunti Buffolla

Meillä oli tänään sijainen ja vain kaksi ryhmäläistämme (+ minä) oli lumimyräkästä huolimatta selviytynyt paikalle :D Melko tipalla oli kyllä minunkin tunnille ehtiminen, kun liikenne ei kulkenut ja jouduin loppumatkan juoksemaan tallille, kun en jaksanut istua siinä jumittavassa bussissa.
Menin siis reippaalla, mustalla ruunalla Buffolla. Buffo on vähän sellainen kipittelijä, joka kyllä ottaa pidätteet vastaan, mutta ei oikein muuten malta kunnolla kuunnella.
Keskityttiin istuntaan (JES!) ja sai ihan kivasti opetusta kun meitä oli niin vähän. Olisin tosin kaivannut vielä vähän tiukempaa huomioimista ja valittamista istunnastani niin, että jokaikinen virhe saataisiin hiottua kuntoon. Palautettani sain ennenkaikkea jaloistani, mikä nyt ei ollut mikään ylläri. Kantapääni kun tuppaavat lähteä seikkailemaan välillä. Lisäksi löytyi muutakin korjattavaa, joihin kyllä yritän jatkossa keskittyä ja kovasti.
Tunnilla mentiin lähinnä uraa pitkin ja pääty-ympyröillä ja lopussa tehtiin käynti-ravi siirtymisiä. Buffo oli tosi herkkä pohkeelle ja lähti kyllä ihan salamina liikkelle kun vähäsen painoi jalalla. Oli kiva tunti, vaikka ratsun olisikin tehnyt mieli juoksennella vain kovempaa.

Istunta

Ei kai koskaan voi olla liian myöhäistä tehdä uudenvuodenlupausta..?
Katselin vanhoja ja vähän uudempia ratsastusvideoita ja hyi että mun istuntaani! Päätinpä sitten tehdä lupauksen tälle vuodelle: opettelen pitämään jalat paikoillaan. Varsinkin laiskemmilla otuksilla mennessä, jalkani heiluvat ihan miten sattuu ja näyttävät irtoraajoilta. Pakko saada asiaan jotain muutosta...
En oikein tiedä onko istunnassani tapahtuneen viimeisten muutaman vuoden aikana jotain positiivistakin muutosta. Ryhtini pysyy vähän aiempaa paremmin ja muistan (joskus) kannatella käsiäni ja pitää niitä rentoina. Sen olen myös itsestäni huomannut, että pystyn paremmin mukautumaan hevosten liikkeisiin kuin ennen. Silti meno näyttää hevosesta riippuen samalta kuin ennenkin.. Ehkä se istuntakin on motivaatiosta kiinni. Silloin kun jaksaa panostaa, pysyy se hyvänä. Pitäisi saada oikeanlainen istunta jotenkin tuonne selkäytimeen pinttymään. :)
Ihan itkettää kun katsoo videolta omaa ratsastustaan.
Mukana vähän kuvia vertailun vuoksi, pari ensimmäistä vuodelta -09, loput about aikajärjestyksessä vuosilta -10 ja -11.

Hevosparat. Ehkä mä vielä opin.