Ah tätä säätä. Taivaalta tuli vuoronperään vettä, lunta sekä loskaa ja pieni viima varmisti että se tunkeutui joka paikkaan.
Ei siis auttanut muu kuin hevoselle ratsastusloimi päälle ja itse kaulasta varpaisiin vedenkestävästi pukeutuneena. Kentälle kun päästiin oli Pouta vähän kummallinen. Yksi nurkkaus oli kamalan pelottava, joten ruuna katsoi paremmaksi pomppia ja päästä kauas siitä. Lisäksi se tuijotteli jännittyneenä pellolle päin. Katsoin sitten paremmaksi tehdä ensin vähän maastakäsin harjoituksia ja saada hevosen keskittymisen itseeni, ennen kuin nousin selkään.
Ratsaille päästyä Pouta olikin sitten oikein mukava. Alkujäykkyys oli nopeasti ohi ja hevonen liikkui reippaasti niin kauan kunnes rupesi vähän väsyttämään. Koska ilma oli kamala ja kenttä ihan märkä, otimme vain yhdet onnistuneet laukat kumpaankin suuntaan ja siirsimme laukantyöstämispäivän myöhemmäksi.
Tunnin jälkeen venyttelin Poutan kaulaa karsinassa. Melko huonosti taipui suokkiparan kaula ja oli helposti luovuttamassa kun ei herkkupalaan yltänytkään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti