3.6. Raindrops Keep Falling On My Head

Olen nyt viimeinkin ihan virallisesti ylioppilas ja eilinen päivä kului lähinnä tätä juhlistaessa. Koko viikonlopun ilma oli sen verran kurja, että Apen kanssa otettavia ylppärikuvia pitää vähän lykätä myöhemmäksi ja odotella lämpimämpiä säitä.

Jännittävä sateenvarjo

Tänään kuitenkin suunnattiin satuloinnin aiheuttamien erimielisyyksien jälkeen pitkästä aikaa maneesille kouluratsastuksen pariin. Vettä satoi ihan reippaasti, joten olin vuorannut itseni vedenkestävästi ja hyräilin otsikossa mainittua biisiä itsekseni koko matkan maneesiin. Tunsin oloni taas niin puskaratsastajaksi kuin vain voi, mutta ei sillä niin väliä. Maneesissakin huomasin höpöttäväni Apelle vähän väliä kuin mikäkin kukkahattutäti, kun poni oli niin superhieno ja kaikki sujui paremmin kuin osasin odottaa.

Keskityin saamaan Apesta eteenpäinpyrkivän, rennon ja herkän, sekä vähän taipuisankin. Nostettiin vain muutamat laukat kumpaankin suuntaan ja muuten tehtiin ympyröitä käynnissä ja ravissa. Ruuna vaikutti todella innokkaalta, reippaalta ja herkältä! Saavutettiin siis se mitä lähdettiinkin hakemaan, eli hyvä fiilis kummallekkin.
 Ratsastin noin tunnin, jonka jälkeen tulin alas selästä ja vietin hetken laatuaikaa Appea rapsutellen ja sateen vähenemistä odotellessa.