23.4. Takaisin ponin selkään

Kävin parin ystäväni kanssa tunnilla Palmun ratsutallilla. Meille oli valittu jo kolme ratsua tunnille ja minä sitten joukon lyhyimpänä sain sen kaikista pienimmän ponin. 135cm korkea ponitamma Maja näytti, sekä tuntui todella pieneltä ja ponimaiselta, mutta lähdin silti hyvillä mielin tunnille. Olihan se nyt hienoa nousta pitkästä aikaa ponin selkään, kun edellisestä kerrasta on varmaan kohta kaksi vuotta ja viimeiset puoli vuotta olen mennyt vain Enskalla.
Tamman koon takia jalustimeni lyhennettiin niin lyhyiksi, että tunsin oloni lähes jockey ratsastajaksi, mutta ihme kyllä, ratsastaminen sujui silti ihan kelvollisesti. Maja oli todella kiva poni, sopivan reipas ja herkkä. Askeleet olivat niin tasaisia ja ponimaisia, että olisin saanut vaikka silmät kiinni pujotettua langan neulansilmästä ravatessa. Ainakin melkein. Ainoaksi miinukseksi siis jäi ponin koko, joten tunnilta päästiin poistumaan hyvällä fiiliksellä.