Kesä, aurinkoa ja hevonen. Kunpa sitä tuoksua voisi pullottaa ja talven keskellä sitten päästää sitä ilmoille muistuttamaan kesästä.
Mentiin Enskan kanssa tänään kentällä satulahuovalla, sekä päitsillä varustettuna. Pidettiin kuolaimet suussa varmuuden vuoksi, mutta niitä ei tarvinnut ollenkaan käyttää, vaan Enska toimi oikein hienosti joka askellajissa ilmankin niitä. Loppua kohden ruuna hakeutui käynnissä ja ravissa vähän kohti peräänantoa ja olin kyllä tosi ylpeä Enskasta. Eipä olisi puoli vuotta sitten tullut mieleenkään, että jo tulevana kesänä onnistuu tällainenkin.
Ratsastuksen jälkeen syöttelin hetken ruunaa, jonka jälkeen suunnattiin tarhaan. Enskan tarhakaveri ei ollut paikalla, joten tartuin tilaisuuteen ja juoksutin ruunaa irtona, pyytäen siltä välillä suunnanmuutoksia. Irrallaan olevan hevosen kanssa työskentely tuntuu aina niin opettavalta ja palkitsevalta, että todellisen onnistumisen jälkeen mieli on varmasti hyvä, ainakin minun kohdallani, kun en ole mikään ammattilainen.
Aluksi Enska ei meinannut ymmärtää mitä siltä pyysin ja jouduin kokoamaan ajatukseni entistä paremmin kasaan. Kun "sen fiiliksen" minun ja hevosen välillä pystyi melkein käsin tuntemaan, rupesi Enskakin toimimaan todella hyvin. Kolmannella kerralla kun sallin ruunan tulla luokseni, se sitten varovaisin askelin lopulta tuli ja oli sen jälkeen niin läsnä, että meinasi ihan tulla perässäni pois tarhasta kun jonkin ajan päästä sieltä lähdin. Upea Enska!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti