Vielä kymmenen vuotta takaperin, en olisi osannut haaveillakkaan siitä mitä minulla nyt on. Kaikki kaunis ei kuitenkaan kestä ikuisesti, vaan myös taipaleeni Apen kanssa on loppumaisillaan.Koko aamupäivä oli sateinen ja harmaa, mutta iltapäivän auringonsäteet, sekä iltaan pimenevä vaaleanpunainen taivas muistuttivat jälleen arvostamaan kaikkia yhteisiä hetkiä joita on Apen kanssa kokenut. On mahtava tunne päästä osalliseksi lähes satumaiseen ympäristöön, valkoisen (melkein) arabin selässä.
Tehtiin tänään Apen kanssa alkuun noin puolen tunnin maastolenkki ja ihailtiin syksyisiä puita. Ruuna oli hieman laiskana, joten virkistyslenkki maastossa oli tarpeen, ennen kuin siirryimme maneesiin kouluratsastuksen pariin. Teimme lähinnä vain siirtymisiä, sekä paljon paljon laukannostoja, jotka eivät meinanneet onnistua tänään. Huomasin taas itse miten tärkeää hyvä valmistelu nostoon on, sillä ilman sitä laukannostoavut eivät aiheuttaneet mitään reagointia hevosessa. Pikkuhiljaa Appe sitten vetristyi ja rupesi herkistymään, eivätkä nostot enää tuottaneet ongelmia.
Onnistuneen tunnin jälkeen suunnattiin takaisin tallille ja Appe pääsi iltaruokiensa pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti