Tänään kävin Apen kanssa kahden tunnin maastolenkillä. Ilma oli aluksi oikein mukava,
mutta sitten sain äidiltäni varoitus soiton mahdollisesti lähestyvästä ukkosmyräkästä. Tummista pilvistä ja pienestä jyrinästä huolimatta jatkettiin matkaa ja hyvä vain, sillä säästyimme täysin kuivina, hevosen hikoamista lukuunottamatta.Maastolenkin määränpäänä oli hiittisuora, jonne päästessä Appe rupesi vähän pelleilemään. Se olisi saanut kerrankin laukata niin kovaa kun jaloista lähtee, mutta kaikkialla olikin sitten kamalan pelottavia asioita, joita piti pysähtyä tuijottamaan. Kerran meinasin jopa lentää kaulalle, kun Appe teki äkkistopin laukasta, koska edessä oli vesilätäkkö (!). Kaiken tämän, sekä pienen käyntimaastopätkän jälkeen käännyimme takaisinpäin ja tarkoitus oli mennä lyhyt pätkä rauhallista laukkaa hiittisuoraa pitkin. Apen mielestä vauhtia oli aivan liian vähän ja jarrutkin meinasivat siinä sitten kadota.
Loppumatkan ruuna käyttäytyi kuitenkin oikein hyvin. Poikkesimme vielä kerran tieltä ja menimme kävelemään metsään pienellä, juuraikkoiselle polulle, jossa Appe joutui vähän katselemaan jalkoihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti