Oli aivan ihana ilma, joten menin tallille suoraan koulusta niin, että
varmasti ehtisin valoisaan aikaan maastoilemaan. Olihan siinä vähän tavaroiden raahaamista kuljettaa ratsastusvarusteiden lisäksi kouluvaatteet ja ruuat mukana, mutta oli se jälleen sen arvoista.Kuljettiin Apen kanssa rauhallista vauhtia kohti uittolätäkköä, ruuna käveli hissukseen ja katseli paljon ympärilleen, taisi olla vähän pakkasta pipossa. Hiittisuora oli pelottava, mutta rohkeasti Appe selvisi siitä kun rauhassa mentiin. Uittolätäköllä sitten hetkeksi pikniköidyttiin muistelemaan kesää ja syömään eväitä, Appekin sai oman leivänkannikkansa.
Sieltä lähdettiin sitten eteenpäin hieman vieraampaa reittiä,
jonka olen kerran Apen kanssa aikaisemmin mennyt. Ruuna käyttäytyi oikein mallikkaasti, kunnes vastaan tuli pelottava lato, jonka jälkeen Appe rupesi olemaan vähän varpaillaan. Moni asia oli todella hurjaa ja pelottavaa, ja lopulta näin paremmaksi tulla alas selästä ja taluttaa Appea pelottavien asioiden ohitse.Sitten yhtäkkiä puskan takaa syöksyi korkealla telineellä oleva, pressulla peitetty, hevossyöjävene! Appe laittoi jarrut pohjaan ja harkitsi kovasti jo pakenemista, mutta pienellä suostuttelulla selvittiin siitä ohitse.
Hetken päästä kaiken tämän jälkeen olimme eksyksissä. Luulin osaavani yhden todella kivan ja nätin metsäreitin takaisin kotiin, mutta en sitten osannutkaan, vaan
ajauduttiin harhailemaan metsikköön. Lopulta tuntui siltä, ettei oikeaa polkua enää löydy, joten jouduttiin kääntymään ympäri ja palaamaan samaa reittiä takaisin.Koko reissuun meni kolme ja puoli tuntia ja ehdittiin jopa valoisaan aikaan vielä takaisin. Appe oli mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti