Rupesi olemaan jo tosi pimeätä, eikä maastoreittiä oltu valaistu, joten itseäni rupesi jo vähän jännittämään, että mitä jos jostain hyppää peura tai muu villieläin eteen. Jos yhtään oikein jälkiä tunnistan, olen myös hirven jälkiin törmännyt eräällä maastolenkilä.
Vaikka eteensä ei paljoo nähnyt oli olo ihan turvallinen, koska alla oli Appe. Oli todella kiva huomata miten hyvän luottamuksen on ruunaan saanut ja miten on tämän kohta vuoden aikana oppinut tuntemaan ja ymmärtämään, sekä varautumaan Apen liikkeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti