Pouta oli tänään todella höhelö, mutta lopulta sen höhelyydestä oli jopa niin paljon hyötyä, että sillä oli oikein mukava ratsastaa.
Ilma oli mitä ihanin; tuuli kovaa ja lunta ryöppysi taivaalta. Pouta ilmoitti jo ennen selkään nousua, että tänään hän ei aio kuunnella mitään, hän haluaa äkkiä pois täältä. Se ei meinannut malttaa seistä aloillaan vyötä kiristäessä ja selkään noustessa. Kun sitten viimein sain ponin seisomaan paikoillaan ja pääsin selkään, Pouta lähti kiireellä kävelemään. Alkukäynnit kestivät ehkä puolen minuutin verran, kunnes totesin, että ruuna on liian lentoon lähdössä vapain ohjin löntystelyyn.
Yksityisten puoli kentästä oli ihan hirvittävän pelottava ja sielä vaani oikein kunnon liuta vihreitä miehiä. Koitin saada Poutaa pikkuhiljaa lähemmäs kamalaa päätyä, mutta se vain pomppi ja riehui ja koitti ravata pois alta. Meidän onneksi kentälle tuli sitten toinenkin ratsukko, jonka avulla sain Poutan rohkeasti astumaan lähemmäs sitä poninsyöjä päätyä.
Kun Pouta vihdoinkin uskalsi mennä minne pyysin ja malttoi pysyä käynnissä myös tappajapäädystä pois päin mennessä, rupesi se pikkuhiljaa rentoutumaan. Tehtiin paljon ympyröitä ja käynti-ravi siirtymisiä, sekä yhdet onnistuneet laukannostot kumpaankin suuntaan.
Alkutunnin draaman ansiosta Pouta oli koko tunnin kivasti peräänannossa ja todella reipas. Lopputunnista mikään ei enää pelottanut ponia ja se keskittyi ihanasti vain minuun ja liikkui hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti