Leiri 1. Su-He:n vuokrausleiri vuonna 07. Muutaman vuoden ratsastaneena lähdin kaverin kanssa vuokrausleirille nyt jo lopettaneelle tallille. Kyseessä oli viimeinen viikko ennen kuin talli lopetti toimintansa, joten hevospula oli suuri ja jouduimme jakamaan ratsumme jonkun toisen kanssa. Vieläkin muistan miten hurjaa oli kun vuokrahevosia jaettiin ja itse vain jännitti kenetköhän saan. Tallin vanhat vakihevoset olivat suurimmaksi osaksi viety jo muualle, joten tilalla oli vain raakoja ja hankalempia yksilöitä, sekä tietysti muutama mukavampikin.
Esitin toivomuksekseni kiltin ja rauhallisen hevosen, joka ei kuitenkaan ole ihan "nukkumatti", suurinpiirtein juuri noilla sanoilla. Sainkin sitten nuoren, silloin 6-7v arabitamma Akiman hoidokikseni ja ratsastettavaksi. Neiti oli superkaunis ja olin tottakai ihan täpinöissäni.
Ennen ensimmäistä selkään nousua, hevoselta juoksutettiin ylimääräiset energiat pois. Se veti liinassa melkoista pukkirodeota ja itse ihmettelin silmät pyöreinä sivummalla.
Ratsastuksesta ei luonnollisesti tullut mitään, kun itse olin osaamaton ja hevonen todella raaka. Uralla käveleminen ei onnistunut, vaan kiemurreltiin pitkin kenttää miten sattui ja koitettiin olla törmäämättä muihin. Poikkeuksena oli laukka, jolloin sain tamman menemään uraa pitkin ja viiletettiin sitten vähän mitensattui. Hauskaa oli, vaikkei kukaan oikein katsonut peräämme ja koko meno oli aika vastuutonta. Kerran kävivät kai jotkut eläinsuojelunporukatkin leirin aikana paikalla ja saimme silloin käskyn, että nyt ei saa pudota selästä.
Seuraavana kesänä, vuonna -08 olin vaellusleirillä Kokkomäellä. Paikassa houkutteli ratsastuksen paljous, mutta eihän se talli minulle muuten silloin ollenkaan sopinut. Hevoset olivat kaltaiselleni pikkutytölle aivan liian vaikeita ja joitain maastoreissuja jouduin jopa perumaan, koska olisin saanut ratsukseni tasooni nähden aivan liian vaikean hevosen ja itsesuojeluvaisto sitten käski jättää väliin. Hoitohevosekseni sain tallin kilteimmän otuksen, lämppärituuna Mussen. Kaikille muille hevosille piti taluttaessa laittaa naru suuhun tai turvan päälle, mutta Mussea sai taluttaa ilman. Kyllä se siitä huolimatta minua välillä vähän pomotti.. :D
Muutenkin paikka oli todella epäsiisti, ruoka hirveää ja välillä maastonvetäjä niin kokematon, ettei ollenkaan tuntunut tietävän mitä tehdä kun ratsastaja tippuu.
Maastoesteillä menin hoidokillani ja se kuskasi minua ihan kuusnolla pienillä metsäpoluilla ja teki jättiloikkia risukasojen ylitse. Hauskaa oli niin kauan, kunnes yhdellä esteellä menetin tasapainoni ja tulin täydestä vauhdista alas. Nyt vasta jälkikäteen ymmärsi miten vastuutonta touhua oli tallin puolesta antaa hevosen vedättää pikkutyttöä pitkin metiköitä ilman mitään kontrollia. Onneksi ei sattunut pahempaa, kiitolaukkaaminen kapeilla metsäpoluilla ei aina ole kaikista turvallisin tapa edetä.
Vuonna 09 olin Kt-tallilla leireilemässä ja kappasvaan, kun ensimmäisen leirikesäni vuokraheppa Akima oli muuttanut sinne :) Sain tamman hoidokikseni ja pääsin menemään sillä kerran leirin aikana. Meni kyllä todella paljon paremmin kuin silloin pari vuotta takaperin, sain tamman kulkemaan miten halusin ja energisyydestä huolimatta se pysyi hyvin käsissä ja kuulolla.
Leiri oli yleisleiri, mutta leiriläistemme toiveesta estepainotteinen, joten hypättiin jos ei joka päivä, niin ainakin melkein. Lempparini hypätessä oli pieni Mortti poni, jolla myös osallistuin leirikisoihin. Maastoilemaan päästiin myös kerran, mikä oli oikein hauskaa.
Muuten leiristä ei jäänyt oikein mitään käteen.. Oli ihan mukava paikka, mukavalla opetuksella ja monipuolisella tekemisellä, mutta joku siinä jäi silti uupumaan.
Samana kesänä olin myös Jatilan tallilla vuokrausleirillä. Olin alunperin toivonut vuokraponikseni yhtä kivalta kuulostavaa tammaa, mutta se olikin sitten kipeänä enkä sitä saanut. Lähes kaikki muut hevoset olivat jo varattuina toiselle vuokrattavaksi, joten sain sitten vastikään tallille muuttaneen Turren vuokrahepaksi. Turre ei tuolloin osannut juuri mitään, mutta oli muuten kiltti ja mukava hevonen, vaikkakin todella laihassa kunnossa.
Jatilan tilukset ovat aivan ihanan harrastusystävälliset, suuri maneesi, jonkunmoinen kenttä ja rata laidunten ympäri. Saimme mennä melko vapaasti missä halusimme ja tehdä mitä haluamme, ainoastaan hyppäämistä oli rajoitettu vähän.
Ruoka oli mahtavampaa kuin missään, henkilökunta mukavaa ja leiriporukka suurimmaksi osaksi ihana.
Jatilassa oli niin hauskaa, että suunnattiin sinne uudelleen seuraavana kesänä, vuonna -10. Vuokraponikseni olin valinnut Dalanan, joka osasi olla hoidettaessa sellainen kuspää että! Edes henkilökunta ei tuntunut pärjäävän tammalle kunnolla, kun eivät saanet karsinaa putsattua neidin ollessa paikalla. Tamma tosiaan tykkäsi liiskata minua seinään ja rynniä ulos karsinasta minkä ehti. Sain sitten onneksi luvan hoitaa sitä käytävällä tai toisessa tallissa, missä neiti käyttäytyi paljon paremmin. Uskallan väittää, että neiti koki pienen tallin, missä sen karsina sijaitsi, epämieluisaksi paikaksi kun se joutui olemaan sielä yksin.
Leiri oli edellisvuoteen verrattuna vähän pettymys. Kaikki oli todella rajoitettua ja ainoastaan ruoka pysyi hyvänä :) Emme saaneet mennä radalle tekemään alku- ja loppuverryttelyjä, emmekä saaneet mennä kentällä, koska oli puutetta valvojista. Myös hyppäämistä oli rajoitettu entisestään ja henkilökunta muuttunut osittain ikävämmäksi. Kaikki tekeminen tuntui tosi rajoitetulta, mutta loppufiilikset leiristä olivat silti ihan mukavat. Jatilaan voisin vielä joskus palata, kunhan vain voisi varmistua siitä, että saisi alleen jonkun osaavan hevosen. Suurin osa hevosista kun on vähän puskatasoa.
Sitten vielä englannin ratsastuskurssit, joista on tullut mainittua jo aikaisemmassa postauksessa vähäsen. Vuonna -10 olin Hastingsissa ja hyväksi tuurikseni pääsin paikan ehkä parhaimpaan ratsastuskouluun. Menimme koko viikon samoilla hevosilla ja itse sain Megan nimisen tamman, joka oli konkari esteillä ja kouluratsastuksessakin perusmukava. Henkilökunta vähän varoitteli neidin olevan hankala satuloitava, mutta eipä tuo juuri mitenkään eronnut muista.
Kurssilla menimme kouluratsastusta, hyppäsimme paljon sekä maneesissa, että maastossa, sekä teimme kerran myös pidemmän maastolenkin. Opetus oli hyvää ja meno melko rentoa. Paljoon ei ihmetelty millaista kukin nyt voi hypätä, vaan ihan vain hypättiin :) Ryhmiä oli tosin kaksi, joista toisessa pääsi menemään vähän korkeampia esteitä.
Paikka oli todella ihana kaikin puolin.
Seuraavan kesänä -11 olin sitten Wightinsaarella, jossa ratsastaminen oli lähinnä kentällä osastossa menoa. Ainoastaan maastoretket olivat todella kivoja, kun pääsi näkemään ympäristöä ja menemään välillä kovempaakin. Tallilla meillä ei ollut omia hoitohevosia, eikä vakihevosia, vaan ratsut vaihtelivat paljon. Itse tosin pyörin vain muutamien samojen ponien ympärillä kun ne minulle aina laitettiin. Tallilla oli paljon pieniä poneja, sekä joitain suurempia hevosia. Ratsastettavuudeltaan ne olivat todella erilaisia; osa lähes pystyynkuolleita ja osa ihan todella reippaita hätähousuja. Itse tykästyin eniten Rene tammaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti