Suuntasin tallille jo varhain aamulla, joten Appe sai pitkän hoitotuokion aamuheiniä mutustellen. Ilma oli aivan ihana ja sitruunaperhosia tai jotain muita vastaavia keltasiipisiä hyönteisiä näkyi vaikka kuinka paljon. Harmi vaan etteivät perhoset ole ainoita kesän ötököitä, vaan myös erilaiset verenimijät tekevät paluutaan.
Tehtiin vähän lyhyempi lenkki kuin viimeksi, mutta siihen upposi ihan
hujauksessa vähän vajaa kolme tuntia, eli enemmän kuin edelliskerralla.
Vähän jäi mysteeriksi, että missä välissä kello liikkui niin kamalan
paljon eteenpäin. Löntystelimme kai sitten vain niin rauhallisesti
nauttien auringosta.Appe oli mukavalla päällä, vaikka joutuikin melko useasti pysähtymään ja ihmettelemään maailmaa. Erityisesti hiittisuoralla oli tosi paljon katseltavaa, kun lähistöllä meni koiria ulkoiluttajineen ja viereisellä pellolla oli ihka oikea hevonen. Kerran kotiinpäin laukatessa pääsi pieni ilopukki, kun olisi ollut niin kiva mennä kovempaa.
Lenkin jälkeen Appe oli kyllä taas niin kovin hurmaava, että ihan sydän meinasi sulaa, kun se herkkujen toivossa varsin hellästi hörisi ja hirnui korvat eteenpäin sojottaen ja päällä odottavasti nyökytellen. Ruuna pääsikin sitten hetkeksi jyrsimään vähän ruohoa ja se käyttäytyi oikein asiallisesti, vaikkei ollut edes suitsia päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti