Päätin tänää vähän tempaista ja valita ratsukseni laiskan Rosie tamman, jolla en ole mennyt moneen vuoteen. Kuntoonlaitossa neitiä ärsytti ja se koitti hyökkäillä kaverinsa kimppuun "unohtaen" minun olemassaoloni. Pienet huomautukset eivät aiheuttaneet mitään reagointia, joten jouduin turvautumaan inhokkikurinpalautus läpsäisemiseen, jota en ole pitkään aikaan joutunut tekemään. No, sen jälkeen rupesi sitten käsittelykin helpottumaan. :)
Ratsastaessa Rosie oli positiivinen yllätys. Alusta asti vain keskityin siihen, että suunta on eteenpäin, olkoot turpa kuinka pitkällä ja ylhäällä tahansa. Melko nopeasti rupesin vähän tajuamaan miten neidillä kuuluisi (ainakin minun mielestäni) ratsastaa, kun se on niin turtunut raippan ja potkimiseen. Tamma kulki siis ihan itse eteenpäin ja teki ravinlisäyksetkin hienosti! Pieniä pätkiä sain sen menemään myös lähempänä haluttua muotoa. Huippuhetkiä :D
Pääsin tottakai myös kokemaan jatkotuntifiiliksen, kun en meinannut millään saada tammaa laukkaamaan ja pysymään siinä, vaan epätoivoisesti sielä selässä koitin saada hevosta eteenpäin. Toisen suunnan laukat sujuivat huomattavasti paremmin, ilman sen suurempia ongelmia. En tosin uskaltanut edes yrittää saada Rosieta pehmenemään vähän edestä, pääasia että laukattiin :) Tunnilla tehtiin myös käyntiväistöjä, jotka sujuivat ihan ok. Pidätteet menivät välillä vähän ohitse ja hevonen vaan valui oman mielensä mukaan, mutta loppua kohden rupesi sujumaan ja saatiin sivuaskeleita siihen tahtiin kuin minä halusin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti