28. tammikuuta, ihana Pouta

Tänään tallille mennessä Poutalla oli vielä päiväheinät niin kesken, että harjasin sen oikein superhuolella ja annoin rauhassa syödä heinänsä.
Sen jälkeen suunnattiin kentälle kaulanarulla ja suitsilla varustettuna. Poni oli todella reipas ja innoissaan.
Ratsastin tänään siis pelkästään ääni-, paino- ja pohjeavuilla ja varsinkin loppuakohden ruuna rupesi toimimaan niin hyvin Että!
Aloitettiin alkukäyntien jälkeen ravi-käynti siirtymisillä ja samalla koitin saada Poutaa kuuntelemaan myös kääntäviä apuja. Alkuun joutui huomauttamaan ohjista kevyesti pidättämällä kun yritettiin siirtyä ravista käyntiin. Pouta ei ihan tajunnut.. :D
Pikkuhiljaa kun jatkettiin, rupesivat siirtymiset onnistumaan ääniavuilla ja otettiin mukaan laukannostoja. Ne sujuivat hyvin ja Pouta oli kuulolla vaikkei mitään tuntumaa suuhun ollutkaan. Kääntävät pohjeavut eivät tosin vieläkään menneet läpi.. Aikamme tehtiin siirtymisiä ja Pouta parani kokoajan, niin, että ravista käyntiin siirtymisetkin sujuivat tosi helposti ihan vain hengityksen avulla.
Tämän jälkeen hyppäsin alas selästä ja tehtiin maastakäsinharjoituksia. Alkuun otettiin ihan perus seuraamis ja pysähtymisjuttuja, jotta Pouta oli varmasti hyvin kuulolla. Ja olihan se, ihan alusta alkaen.
Sen jälkeen ruvettiin harjoittelemaan etuosan väistättämistä ajatuksella, että se auttaisi selästäkin käsin Poutaa ymmärtämään paremmin kääntävät pohjeavut. Takapäätä ruuna väistää helposti, mutta etuosa oli vaikeampi. Saatiin kuitenkin muutamia hienoja sivuaskeleita myös etujaloista, sekä ihan kokonaista pientä väistöpätkääkin siinä samalla.
Tämän jälkeen vielä kokeilin vähän muita erilaisia harjoituksia jalkojen kanssa, sekä lähettämistä. Tai oikeastaan lähettämistä harjoteltiin jo ennen väistättämisjuttuja :D
Sitten nousin takaisin selkään ja tehtiin vielä muutamat kääntymiset ja käynti-ravi siirtymiset. Kääntyminen onnistui.. no, jotenkuten, mutta kaukana kiitettävästä. Niissä on siis vielä harjoittelemista. Sen sijaan käynti-ravi siirtymiset sujuivat ihan superhyvin ja ero alkuvaiheeseen oli kyllä suuri. :)
Karsinassa venyttelin Poutan kaulaa ja venyi paljon paremmin kuin aikaisemmin. Oli myös todella ilo huomata, ettei tarvinnut kuin kerran ilmoittaa että nyt ei saa ottaa kädestä herkkua kun Pouta jo kiltisti käänsi päänsä pois. Porkkanoita ruokakuppiin pilkkoessa ahne pieni ruuna ei yrittänyt kertaakaan työntää päätänsä sekaan, vaan odotti kiltisti vuoroaan.