Ihanin muisto hevosten kanssa

Toisesta blogista bongattu haaste kertoa parhaista hetkistään hevosten parissa.

Muisto, jota en ikimaailmassa unohda ja mihin voisin milloin tahansa palata oli pieni hetki Apen kanssa. Takana oli kylmä talvi, jossa siis korostan sitä sanaa kylmä, kun varpaat olivat jatkuvasti jäässä, koska ei tallilta löytynyt lämmintä sisätilaa, vaan monta tuntia putkeen pääsi viettämään raikkaassa pakkas-säässä. Kevät oli siis edennyt jo sen verran, että lumet olivat sulaneet ja kesä häämötti edessä. Syöttelin Apelle vihreää ruohoa maaten sen selässä, auringon paistaessa taivaalla ja golffareiden pelatessa viereisellä kentällä. Appe ahnehti minkä ehti ja itseäni ei voinut muuta kuin hymyilyttää. Olo oli mahtava, se hetki oli ihana ja tunne vaikea kuvata sanoin.

Satumaisia hetkiä olen päässyt kokemaan useampiakin Apen kanssa ja toinen mainittava on lämpimänä kesäiltana ilman satulaa pellolla kävely. Puiden takana oli kaunis auringonlasku, joka oikein kruunasi hetken, mutta se ei valitettavasti videolle oikeen tallentunut.

Ja mitäköhän vielä.. Apesta voisi kertoa ihan loputtomiin ihania muistoja, kuten lammen rannalla auringonlaskun katselemisen ja sen viimeisen kiitolaukkapätkän, jolloin olo tuntui oikeasti siltä että lentäisi :)

Jos nyt yrittäisi saada tähän jotain muutakin kuin Appea mukaan, niin ihan huippuhetkiä on ollut mm. myös Englannissa ratsastaessa. Hastingsissa sijaitsevalla tallilla pääsin hyppäämään maastoesteitä. Hypättiin paljon ja laukattiin kovaa. Ratsultani tosin meinasi loppua välillä kunto kesken ja muut karauttivat iloisesti ohitse... Seuraavana kesänä Wightsaaren tallilla yksi maastoreissu jäi mieleen. Menin pienenpienellä ponilla letkan viimeisenä ja kun muut karauttivat pitkällä laukkapätkällä vauhtiin, pääsin myös minä pienellä ponillani kokemaan vauhdin huumaa, kun se juoksi minkä jaloistaan pääsi. Eihän me perässä pysytty, mutta yritettiin silti :)
Laukkapätkän lopussa mäen huipulla, ponin puuskuttaessa hengästyneenä, oli sitten aivan mielettömän upeat näköalat. Ihana Englannin maaseutumaisema.

Ja mainittakoon nyt sekin, että mikään ei ole ihanempaa kuin nälkäisten hevosten hörinä, silloin kun itse on kuolemanväsyneenä raahautunut tekemään aamutallia. :)