Kylläpäs tuleekin vanha olo katsellessa muutamien vuosien takaisia kuvia. Pääasiassa siis huonolla pokkarikameralla otettuja tallikuvia vanhoilta talliajoilta, jolloin meillä vielä oli oma ihana hoitajaporukka, joka nyt vuosien kuluessa on suurimmaksi osaksi hajonnut palasiin. Tallilla tuli käytyä useamman kerran viikossa hoitamassa omaa hoitohevosta ja auttamassa ratsastajia. Varusteita puhdistettiin urakalla ja pilttuun seiniä pestiin liasta. Jos pääsi joskus taluttelemaan jotain hevosta pihalla, viemään tarhaan tai peräti liikuttamaan selästäkäsin toipilasta, oli se aivan mahtavaa ja ihmeellistä.
Ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olin vähän enemmänkin tekemisissä oli tuttujen suomenhevonen Fixu, jonka selässä opettelin ratsastuksen alkeet. Tankki-mallinen ruuna oli kiltti ja rauhallinen, välillä jopa liiankin. Ensimmäistä kertaa kun menimme serkkuni kanssa tallille, päätimme lempparimme jo ennen hevosiin koskemista. Itse toivoin pääseväni hieman pienemmän Fixun selkään, kun taas serkkuni ihastui ruunan kaverin, Jalmarin ulkomuotoon.
Ensimmäisen hoitohevosen sain ystäväni avustuksella. Itselleni oli suuri kynnys mennä kysymään hoitoponin saamista, joten ystäväni sitten käytännössä hankki sen minulle. Kyseessä oli ruunikko Oscar ruuna, joka kyllä osasi näyttää välillä hapanta naamaa hoidettaessa. Oskun kanssa opin päättäväisyyttä ja sen kanssa taisin myös kokeilla ensimmäisiä maastakäsinharjoituksia hoitamisen yhteydessä. Hoidin Oskua ahkerasti varmaan parin vuoden ajan, kunnes se myytiin.
Samaan aikaan kuin hoidin Oskua, sekä sen jälkeen, olen myös hoitanut Vermuttia, Siroa, Rossoa ja Aronia (sekä kokeiluajalla ollutta Ollia). Myös muita tallin asukkaita harjailin melkein aina kun tuli tilaisuus. Välillä taisin hoitaa jopa kolmea hevosta samaan aikaan, eikä aika tietenkään meinannut silloin kunnolla riittää.
Kaapon muutettua talliin pääsin tekemisiin astetta haastavamman hevosen kanssa. Kaapo oli luonteeltaan mitä kiltein, mutta se oli hätäinen ja säikky. Se ei reagoinut täysin samalla tavalla kuin olin tottunut hevosten toimimaan, joten se opetti minua suurin harppauksin kohti luonnollisia hevosmiestaitoja. Ruunan suurimpana ongelmana oli jalkojen nostaminen. Sen harjoittelemiseen käytin paljon aikaa ja lopulta myös tulokset rupesivat näkymään. Teimme myös paljon erilaisia siedätysharjoituksia tutustuen kaikenlaisiin pölyhuiskiin ja vappuviuhkoihin. Ennen vuokraamisen aloittamista hoidin paria yksityistä hevosta.
On varmaan sanomattakin selvää, että tärkeimpien hevosten listaani kuuluvat myös Appe ja Pouta. Erityisesti Appe on opettanut minulle paljon sekä ratsastuksesta, että hevosenhoidosta, mutta ennen kaikkea vastuusta ja itsenäisestä ajattelusta. Ennen Apen vuokraamista olin kyllä tehnyt aamu- ja iltatalleja, jolloin vastuuta oli huomattavasti enemmän, mutta sain useimmiten myös apua ja neuvoja aina tarvitessani. Apen kanssa jouduin enemmän luottamaan omiin taitoihini (vaikka tietysti kysyin aina kun en tiennyt jotain) ja oli tottakai myös erilaista työskennellä uuden hevosen kanssa uudessa ympäristössä, eikä vanhalla tutulla ratsastuskoululla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti