10.3. Vanha tuttu poninsyöjävene

 Kamala sumu koko päivän ja vettäkin tihutti. Appea ei olisi pahemmin kiinnostanut tarhasta lähteminen.. Hoitaessa ruuna oli vähän myrtsi ja satulointia varten jouduttiin käymään taas sama kaava uudelleen läpi mikä viimeksikin. Kun riittävän monta kertaa satulaa heitettiin selkää ja vyötä kiristettiin, niin Appekin rupesi käyttäytymään kunnolla.

Tehtiin vähän vajaan kahden ja puolen tunnin lenkki ja löydettiin uusia reittejä. Luotin olemattomaan suuntavaistooni enkä välillä tiennyt ollenkaan missä mennään, mutta loppujenlopuksi selvittiin perille asti.

Appe meni alkumatkan varsin rennosti, eikä hiitilläkään pelleillyt, mutta vähän vieraammat reitit saivat sen taas jännittymään, jolloin kaikkea pientä piti ihmetellä. Törmättiin myös vanhaan tuttuun hevossyöjäveneeseen, joka oli hirrmu jännittävä. Tällä kertaa selvittiin siitä silti varsin mallikkaasti ohitse. Pari raviaskelta oli Apen pakko ottaa, kun pelotti! Lato ennen venettä oli purettu, joten vähän vähemmällä jännittämisellä selvittiin.

Lenkkiin sisältyi reippaita ravipätkiä ja muutamia laukkoja. Kotiin päin mennessä viimeisen ylämäen laukat Appe meni niin täysiä kuin jaloista lähti ja sitä sai ihan kunnolla pidättää, ettei oltaisi jatkettu samaa vauhtia kotiin asti.
Maastoilun jälkeen jatkoin Apen kanssa vielä hetken satuloimisharjoituksia, kun bussin tuloon oli niin paljon aikaa. Hienosti meni! Venyttelin myös Apen kaulan ennen kuin päästin sen takaisin kavereiden luokse tarhaan.