Appe oli todellinen herrasmies hoidettaessa. Pahin mitä teki, oli vihainen katse, mutta muuten käyttäytyi todella asiallisesti. Lähdettiin maastoilemaan ajatuksena saada Appea vähän jumpattua, eli teimme siirtymisiä, pohkeenväistöjä ja avoja. Melko pian kuitenkin kumpikin tylsistyttiin siihen ja mentiin loppumatka rennosti. Appekin rupesi etenemään paljon reippaammin kun sai pitkät ohjat.
Mentiin golfkentän teitä pitkin ja tuuli kovaa. Appea vähän hermostutti, mutta kivasti pysyi silti kuulolla, eikä tehnyt typeryyksiä. Tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että niillä olisi päässyt laukkapätkiäkin ottamaan, mutta ruunan jännittyneisyyden takia jätettiin laukkaamiset lenkin loppuun.
Tallilla harjasin Apen hyvin ja venyttelin sen kaulan, sekä jalat, ja ruuna malttoi keskittyä hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti